Luokittelua voidaan verrata vammattomien painoluokkalajeihin (esim. paini, judo, nyrkkeily). Tavoite on siis sama, eli taata kaikille kilpailijoille tasapuoliset lähtökohdat, jossa lopputuloksen ratkaisee urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.
Paralympialaisiin saavat osallistua urheilijat, joilla on vähintään lajikohtaisesti määritetty minimivamma, joka rajoittaa toimintakykyä niin, että urheilija ei pysty tasaväkisesti kilpailemaan vammattomien kanssa.
Paralympialaisiin osallistuvilla urheilijoilla on oltava kansainvälinen luokitus. Paralympialaisissa luokitus tapahtuu Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) sääntöjen mukaan. Luokittelun suorittavat terveydenhuollon ammattilaiset ja lajiasiantuntijat, jotka ovat kouluttautuneet lajin kansainvälisiksi luokittelijoiksi.
Eri lajeissa ja vammaryhmissä käytetään omia lääketieteellisiä luokittelukriteereitä ja –menetelmiä. Tarkoituksena on testata ja arvioida vamman aiheuttama toiminnallinen haitta kyseisessä lajissa. Lajista ja lajin vaatimuksista riippuen eri lajeissa on eri määrä luokkia.
Joissain lajeissa kilpaillaan yhdistetyissä luokissa (esim. osa yleisurheilun lajeista), jolloin käytössä on tarkkaan määritetyt hyvitysjärjestelmät. Eri lajien luokittelut löytyvät lajikuvausten kohdalta.
Kehitysvammaiset
Kehitysvammaisten urheilijoiden luokitteluprosessi on kaksivaiheinen sisältäen sekä kelpoisuuden tarkistamisen että lajispesifin luokittelun. Kelpoisuuskriteeri täyttyy, kun kehitysvamma on todettu erilaisten testien perusteella ennen 18 ikävuotta. Tämän jälkeen urheilijan on mahdollista osallistua lajikohtaiseen luokitteluun, joka perustuu erilaisiin lajinomaisiin ja/tai tietokoneella suoritettaviin testeihin. Kaikki luokittelun läpäisevät urheilijat kilpailevat samassa luokassa. Lontoon paralympialaisissa 2012 kehitysvammaisille on oma luokka yleisurheilussa, uinnissa ja pöytätenniksessä.
