Kohti huippu-urheilua

Minna Leinonen, ampumaurheilu

"Ensimmäisen kerran kokeilin ampumaurheilua lukion liikuntatunnilla. Luodit osuivat heti silloin lähelle taulun keskipistettä. Sain lajiin kipinän, joka ei ole laantunut. Olen hionut suoritustani tuhansia tunteja. Ammunta on siitä mielenkiintoinen laji, että en pysty vaikuttamaan vastustajan suoritukseen. Jokaisessa kilpailussa pitää voittaa itsensä."

Jani Kallunki, judo

"Lapsena alkanut painiura sai luontevan jatkon judosta. Innostuin heti lajistani, sillä judossa otetaan miehestä mittaa ja tatamilla tarvitaan urheilijan tilannetajua. Tekemistä ja ottelusuunnitelmaa on osattava muuttaa sekä tilanteen että vastustajan mukaan. Olen luonteeltani taistelija, mottoni on kaikki tai ei mitään."

Katja Saarinen, alppihiihto

"Näin televisiossa vuoden 2002 talviparalympialaisia ja ymmärsin, että omasta harrastuksestani voisi kehittyä urheilu-ura seurani valmennuksen tuella. Alppihiihto sopii sähäkälle luonteelleni. Lumisessa rinteessä onnistuminen on kiinni pienistä asioista. Vastapainona urheilulle tykkään ohjata lasten liikuntakerhoja."

Ilkka Tuomisto, maastohiihto

"Nuorempana harrastin hiihdon ohella myös suunnistusta. Entisen huippuhiihtäjä Tanja Karin esimerkki vauhditti tietäni kilpahiihdossa. Olen yksilöurheilija ja ladulla itse vastuussa omasta tekemisestäni. Maastohiihto lajina haastaa kehittämään sekä fysiikkaa että taitoa. Leireilen Hiihtoliiton valmennusryhmässä lumen ja harjoitusolosuhteiden perässä. Harjoituskaverini maajoukkueessa kommentoivat, että näkyy se mäki nousevan noinkin."

Leo-Pekka Tähti

"Vanhemmat, liikunnanopettaja ja seura ovat olleet tärkeässä roolissa urheilu-urani alussa ja sen varrella. Ratakelaus on yksi harrastajamääriltään suurimmista vammaisurheilulajeista maailmalla. Lajini perinteet houkuttavat ja haastavat minua. Kelaus kysyy sekä voimaa että tekniikkaa, joita kehitän ammattimaisesti harjoittelemalla. Vahvuuteni on siinä, että rauhallisuuteni loppuu starttiviivalla."

Leevi Ylönen, pyörätuolirugby

"Tutustuin pyörätuolirugbyyn erityiskouluni kautta 13-vuotiaana. Innostuin heti lajista. Pyörätuolirugby on kontaktipeli, jossa fyysisesti vahva ja taktisesti taitava joukkue pärjää parhaiten. Minun vahvuuteni on nopeus ja taito päättää hyökkäyksiä. Joukkueemme mieliala näkyy ja kuuluu sekä pelissä että pukukopissa. Rugbyjoukkueissa on energisen huumorintajuista porukkaa."