Kysely: Paravalmentajat ovat kokeneita ja motivoituneita moniosaajia, jotka haluavat kehittyä edelleen

Huippu-urheilun instituutti KIHUn Kaisu Mononen ja Minna Blomqvist laativat vuonna 2022 kyselyn paravalmentajille. KIHUn toteuttaman kyselyn yhteistyökumppaneina toimivat Suomen Paralympiakomitea ja Suomen Olympiakomitea. Kyselyn raportti on nyt julkaistu ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Paravalmentajakyselyn tavoitteena oli tuottaa tietoa paraurheilun parissa toimivien suomalaisten valmentajien taustoista, toiminnasta ja toimintaympäristöstä sekä lisätä ymmärrystä valmentajien uraan liittyvistä haasteista, valinnoista ja kehityspoluista sekä koulutus- ja kehittämistarpeista.

Paraurheilun parissa toimivista valmentajista ja ohjaajista ei ole Suomessa kerätty systemaattisesti tietoa ja myös kansainvälisesti paravalmentajiin kohdistuva tutkimus on edelleen vähäistä.

Suomessa perustietoa paravalmentajista kerättiin ensimmäisen kerran KIHUn 2019 toteuttamassa valmentajakyselyssä, jossa paralajeissa valmentaville oli oma kysymysosionsa. Nyt toteutetun paravalmentajakyselyn avulla otettiin ensiaskel valmentajia koskevan systemaattisen tiedonkeruun aloittamiseksi osana paraurheilua koskevan tietopohjan rakentamista Suomessa.

Raportin tulokset perustuvat 119 valmentajan vastauksiin. Vastaajat toimivat valmentajina 44 eri lajissa. Yleisimpiä lajeja olivat yleisurheilu, judo, uinti, jalkapallo, salibandy ja ratsastus.

Vastaajista 59% oli miehiä. Naisvalmentajien osuus paravalmentajista oli merkittävästi suurempi kuin KIHUn vuonna 2019 teettämässä valmentajakyselyssä (41% > 33%). Miesvalmentajista yli puolet (54%) oli 50-vuotiaita tai sitä vanhempia. Naisvalmentajista taas valtaosa oli alle 50-vuotiaita.

Noin joka kolmannella (32%) vastaajalla oli perheessään tai lähipiirissään henkilö, jolla on jokin vamma. Noin joka kymmenennellä (13%) vastaajalla oli itsellään jokin vamma tai toimintarajoite.

Kolmella neljästä vastaajasta oli itsellään kilpaurheilutausta ja noin joka kolmas oli kilpaillut kansainvälisellä tasolla. Noin puolella vastaajista oli liikunta-, opetus- tai terveydenhuoltoalan tutkinto. Ammatillinen valmentajakoulutus oli joka neljännellä vastaajalla.

Paraurheilun parissa toimivia valmentajia voidaan syystä luonnehtia kokeneiksi moniosaajiksi. Kokemusta valmentamisesta oli kertynyt keskimäärin 17 vuotta ja paralajeistakin jo keskimäärin kymmenen vuotta. Neljä viidestä oli aiemmin valmennusurallaan valmentanut myös vammattomia urheilijoita, ja kyselyn tekohetkellä joka kolmas valmensi sekä paraurheilijaa että vammatonta urheilijaa.

Vastaajat olivat yleisimmin päätyneet paravalmentajiksi ulkopuolisen tahon pyynnöstä tai oman lapsen lajiharrastuksen kautta. Halu edistää yhdenvertaista liikuntaa ja urheilua sekä urheilijan kehittymisen seuraaminen ja vuorovaikutus urheilijan kanssa olivat tärkeimpiä valmennustoiminnan jatkamiseen vaikuttaneita tekijöitä.

Noin kaksi kolmesta (65%) ilmoitti urheiluseuran pääasialliseksi toimintaympäristökseen. Maajoukkuevalmentajina toimi 17% vastaajista, liikunta- ja hyvinvointialan yrityksissä puolestaan 9% vastaajista.

Valtaosa paravalmentajista (64%) toimii vapaaehtoispohjalta. Noin kaksi viidestä sai valmennustoiminnastaan kulukorvauksia ja joka kolmas palkkatuloa. Toisaalta lähes puolet valmentajista ilmoitti, että heille aiheutui valmennustoiminnasta kuluja, joita mikään taho ei korvannut.

Valmentajien luottamus omaan osaamiseensa oli korkealla tasolla. Erityisesti kykyihin välittää omaa positiivista arvomaailmaa ja toteuttaa arkivalmennusta laadukkaasti oltiin varsin luottavaisia. Valmennustoiminnan toteuttamisen ja kehittämisen edellytyksistä korkeimmalle valmentajat arvioivat oman motivaationsa.

Kolme neljästä valmentajasta piti lisäkouluttautumista tärkeänä ja noin kolme viidestä oli osallistunut valmentajakoulutukseen edellisen kahden vuoden aikana. Valmentajana kehittymistä tai uralla etenemistä vaikeuttaneita tekijöitä olivat yleisimmin taloudellisen tuen puute, paraurheilun heikko arvostus sekä kokemuksen, osaamisen tai olosuhteiden puute.

Kyselyssä kysyttiin myös paravalmentajien ajatuksia oman lajinsa lajiliiton toiminnasta. Noin kaksi kolmesta valmentajasta kertoi lajinsa olevan integroitu vammattomien lajiliiton toimintaan. Vajaa puolet valmentajista (47%) arvioi lajiliittointegraation toteutuneen omassa lajissaan vähintäänkin melko hyvin ja vastaavasti reilu viidesosa (21%) parhaimmillaankin melko huonosti.

Suurimmiksi haasteiksi integraatiossa arvioitiin taloudellinen epätasa-arvo vammattomiin urheilijoihin verrattuna, valmentajien riittämätön määrä sekä heikommat harjoitteluolosuhteet vammattomiin urheilijoihin verrattuna.

Lisätiedot kyselystä:

• Huippu-urheilun instituutti KIHU:
  Minna Blomqvist, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 
  Kaisu Mononen, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kuva: Toivo Laiho

Lue lisää:

Martti Autiosta ensimmäinen Vuoden Paravalmentaja

Jokaisella oma huippunsa – ”Edistystä on tapahtunut, mutta matkaa riittää siihen, että aidosti oltaisiin samalla viivalla – edes paraurheilun sisällä”