Sosiaaliantropologi David Howe: Elinsiirtourheilu kulkee paralympiaurheilun jalanjälkiä

Englantilaisen Loughborough’n yliopiston urheilun sosiaaliantropologian lehtori, tohtori David Howe toi Vantaalla järjestettävään elinsiirtoliikunnan symposioon piristävän sivustakatsojan näkökulman.

Howen mukaan elinsiirron saaneiden urheiluliike vaikuttaisi olevan jotakuinkin samanlaisessa tilanteessa kuin paralympialiike oli 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Tuolloin markkinavoimat eivät vielä olleet luoneet silmäystäkään paralympialaisiin, eikä urheilijoiden luokittelussa vielä ollut samankaltaista ammattimaista otetta kuin nykyään.

– Eri elinsiirtoryhmien väliset erot tulevat olemaan asia, jota elinsiirtourheiluliikkeen on käsiteltävä lähitulevaisuudessa, Howe totesi.

Vantaalla koko viikon käynnissä olleissa elinsiirron saaneiden Euroopan mestaruuskilpailuissa on sisällä kahden eurooppalaisen kattojärjestön organisoimat kilpailut: elinsiirron saaneiden ja dialyysissä olevien EM-kilpailut sekä sydän- ja keuhkosiirrokkaiden EM-kilpailut.

Kahtiajako johtuu osin siitä, että sydän- ja keuhkosiirron saaneet kokevat useissa lajeissa epäreiluksi sen, että joutuvat kilpailemaan samassa luokassa munuais- ja maksasiirrokkaiden kanssa. Näin tapahtuu esimerkiksi ensi vuoden MM-kilpailuissa Espanjan Malagassa.

Howe vertasi elinsiirron saaneiden urheilua paralympiaurheiluun, koska sitä hän on tutkinut ison osan urastaan. Howe on itsekin entinen paralympiaurheilija, pitkien matkojen juoksija, jolla on pronssimitali Soulista 1988 ja hopea Barcelonasta 1992.

– Sekä elinsiirtourheilussa että paralympiaurheilussa on kyse epätäydellisten kehojen urheilusta, Howe tiivistää.

Urheilussa puolestaan on pohjimmiltaan kyse nimenomaan täydellisyyden tavoittelusta. Tässä päästään Howen esityksen yhteen ydinkohdista, katseen alaisena olemiseen.

– Urheilu on alue, jossa keho alistetaan katseelle. Poikkeavuudet ovat paljaana esillä, Howe sanoo.

Oscar Pistorius oli huipulla ollessaan paralympiaurheilun kirkkaana loistava keulakuva. Nyt asetelma on kääntynyt ja suurelle osalle ihmisistä tulee mieleen kenet tahansa proteeseilla juoksevan urheilijan nähdessään se puoli Pistoriuksesta, joka on viime vuosina ollut esillä.

Elinsiirtourheilun kohdalla katseen rooli on erilainen. Howe nostaa esimerkiksi kenties maailman tunnetuimman elinsiirtourheilijan, 110 metrin aitojen maailmanennätysmiehen Aries Merrittin. Hän juoksee hurjia aikoja, vaikka munuaisensiirrosta on aikaa alle vuosi.

– Hänen erilaisuutensa ei ole näkyvissä, ellei hän ota esiin leikkausarpeaan, Howe toteaa.

– Mutta silti, siinä missä Pistoriuksen proteesit mahdollistava hänen liikkumisensa, elinsiirtourheilijan saama uusi elin mahdollistaa elämän – ja liikkumisen, urheilemisenkin, siinä sivussa, hän jatkaa ja tulee samalla tiivistäneeksi Vantaan kisaviikon ytimen.