Jotta jokaiselle olisi porukka, johon kuulua

Jormuan Tarmokkaiden Urheilijoiden porukkaa yhteiskuvassa.

Joukko nuoria miehiä, joilla ei oikein ole mitään mielekästä tekemistä. Tämä lähtökohta on kautta maailmanhistorian tuottanut melko lailla ongelmia.

Mutta toisin kävi Jormualla, pienessä kainuulaiskylässä parikymmentä kilometriä Kajaanin keskustasta pohjoiseen. Siellä nuoret miehet käyttivät joutilaisuutensa ja tympääntymisensä mahdollisuuksien puutteeseen rakentavasti koko yhteisön hyödyksi. Vuonna 2011 syntyi urheiluseura Jormuan Tarmokkaat Urheilijat.

– Kukaan ei järjestänyt meille mitään, niin ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin järjestää itse itselleen toimintaa, kertoo seuran perustajajäseniin kuuluva Miikka Kortelainen.

– Aloiteltiin sählypallon läikyttäminen kyläkoulun onnettoman kokoisessa salissa ja siitä se sitten varsin pian ryöväytyi käsistä, hän jatkaa.

Salibandyn jälkeen seuran lajivalikoimassa on ollut vaihtelevasti tarpeen mukaan eri lajeja, lentopalloilusta hiihtoon ja pilkkimiseen. Matalan kynnyksen liikuntatapahtumat ovat myös kuuluneet kiinteästi seuran toimintaan. Jousiammuntaharrastus meinasi viime vuosikymmenen aikana kuihtua kasaan Kajaanin seudulla, joten Jormuan Tarmokkaat Urheilijat otti lajin siipiensä alle.

– Tehtiin pieni pelastusoperaatio ja elvytettiin laji. Tällä hetkellä meillä pyörii kolme vuoroa tosi mukavasti Kajaanin liikuntahallilla, Kortelainen kertoo.

Alusta asti Jormuan Tarmokkaiden Urheilijoiden toiminta on ollut kaikille avointa. Samalla jalkapallovuorolla kentällä saattaa kirmata 6-vuotias ja 76-vuotias.

– Kantava ajatus on, että järjestetään sellaista mukavaa toimintaa, johon kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua ikään, kuntoon, harrastuneisuuteen tai varallisuuteen katsomatta, Kortelainen linjaa.

Soveltavan liikunnan ryhmän perustaminen lievästi kehitysvammaisille nuorille aikuisille on luontevaa jatkoa Tarmokkaiden muulle toiminnalle.

– Meillä on ollut mukana jo pitkään lievästi kehitysvammaisia nuoria aikuisia kaikessa mitä järjestämme, on se sitten talkoiden tekemistä tai muuta yhdessä touhuamista. Olemme pohtineet jo pidemmän aikaa tätä haastetta, että monesti kehitysvammaiset ihmiset jäävät ulkopuolelle harrastuksista ja yhteisöistä, Kortelainen sanoo.

Jormuan Tarmokkaiden Urheilijoiden soveltavan liikunnan ryhmä ei ole pelkästään Tarmokkaiden omaa toimintaa, vaan konsepti toimii siten, että Kortelaisen ja Tarmokkaiden puheenjohtajan Reima Korhosen isännöimä ryhmä käy neljän viikon jaksoissa tutustumassa kajaanilaisten urheiluseurojen toimintaan. Syksyllä 2021 ohjelmassa on sulkapalloa Kajaanin Sulkapalloilijoiden vuorolla, sitten judoa Kajaanin Judokerhon alaisuudessa ja joulukuussa vielä jousiammuntaa Tarmokkaiden omassa ryhmässä.

– Me hoidetaan Reiman kanssa ryhmä paikalle oikeaan aikaan ja oikeanlaisissa varusteissa ja lajiosaaminen tulee seurasta, jonka vieraaksi mennään. Jokainen seura kantaa kortensa kekoon niin, että vastaa oman lajinsa kustannuksista ja me vastaamme seuran kassasta muista kustannuksista. Osallistujille tämä on ilmaista. Näemme, että tämä on kiinteä osa meidän perustoimintaamme ja sitä kautta on oikeutus laittaa siihen rahaa, jota varainhankinnalla ja talkoilemalla saadaan kerättyä, Kortelainen selvittää.

– Pyrimme saamaan näitä kehitysvammaisia nuoria aikuisia kiinnittymään kajaanilaisiin seuroihin ja nimenomaan sillä ajatuksella, että ei luoda seuraan kehitysvammaisten omaa vuoroa, vaan että heidät otettaisiin mukaan seuran perustoimintaan. Että kaikki voisivat tehdä yhdessä, eikä lajiteltaisi ihmisiä ominaisuuksien mukaan, hän jatkaa.

Lievästi kehitysvammaiset nuoret aikuiset valikoituivat kohderyhmäksi sillä perusteella, että heidän kohdallaan seuratoimintaan mukaan pääsemiselle on usein olemassa aito sosiaalinen tarve.

– Alun perin suunniteltiin, että olisi ollut kohderyhmänä nuoremmat, mutta sitten kun käytiin aiheesta keskustelua, niin todettiin, että heillä itse asiassa on vielä monia asioita elämässä, jotka sitten parikymppisenä koulun päättyessä usein tippuvat pois. Kun koulu loppuu, hiipuu usein myös koulun kautta tuleva yhteisö ja nämä nuoret aikuiset saattavat jäädä tyhjän päälle, Kortelainen sanoo.

– Me näemme yhteisöllisyyden puutteen isona uhkana ja rasitteena yhteiskunnassamme ja sitä me yritämme tässä omalta osaltamme olla taklaamassa. Haluamme, että kaikilla olisi mahdollisuus liikkua ja kuulua porukkaan.

Soveltavan liikunnan ryhmän tavoitteena ei ole ohjata osallistujia niinkään urheilijan polulle vaan yhteisöllisen toiminnan piiriin. Toki urheilijaksikin voi ja saa pyrkiä.

– Jollekin luonnollinen tapa osallistua seuratoimintaan voi olla, että hän käy tekemässä talkoita seuralle. Tärkeintä on, että jokaiselle löytyisi se porukka, johon kuulua, Kortelainen toteaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin Valtti-ohjelman käsikirjassa urheiluseuroille (2021)