Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

Ratsastus

Vammaluokat

Ratsastuksessa liikunta- ja näkövammaiset urheilijat kilpailevat kouluratsastuksessa viidessä eri vammaluokassa, joita kutsutaan tasoiksi. Tasojen numerot kertovat vamman laadun, eli mitä pienempi luku, sitä vaikeampi vamma.

  • Taso Ia: Urheilijoilla on vaikeita vammoja, jotka vaikuttavat kaikkiin neljään raajaan sekä keskivartaloon. Useimmiten urheilijat käyttävät pyörätuolia jokapäiväisessä elämässään.
  • Taso Ib: Urheilijoilla on joko vaikeita vammoja keskivartalossa ja lieviä vammoja yläraajoissa, tai keskivaikeita vammoja keskivartalossa sekä ylä- ja alaraajoissa. Suurin osa urheilijoista käyttää pyörätuolia jokapäiväisessä elämässään.
  • Taso II: Urheilijoilla on vaikeita vammoja molemmissa alaraajoissa ja lisäksi myös keskivartalossa voi olla lieviä vammoja, tai heillä on keskivaikeita vammoja ylä- ja alavartalossa sekä keskivartalossa. Jotkut tason II urheilijoista saattavat käyttää pyörätuolia jokapäiväisessä elämässään.
  • Taso III: Urheilijoilla on vaikeita vammoja molemmissa yläraajoissa tai keskivaikeita vammoja kaikissa neljässä raajassa tai he ovat lyhytkasvuisia. Tasoon III kuuluvat myös urheilijat, joilla on B1 tason näkövamma (sokea).
  • Taso IV: Urheilijoilla on vammoja yhdessä tai useammassa raajassa. Tasoon IV kuuluvat myös urheilijat, joilla on B2 tason näkövamma (vaikeasti heikkonäköinen).

Kilpailukelpoiset vammat

Heikentynyt lihasvoima, atetoosi, heikentynyt passiivinen liikealue, hypertonia, raajan puutos, ataksia, jalkojen pituusero, lyhytkasvuisuus, näkövamma

Lisätietoa

Para-ratsastus:  Ratsastuksen kohokohdat – Lontoo 2012 Paralympialaiset

Ratsastuksen viralliset luokittesäännöt

IPC Ratsastus