Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä

LUOKITTELU

Miksi luokitellaan?

Luokittelu on olennainen osa vammaisurheilua. Voidaan sanoa, että luokittelu mahdollistaa koko vammaisurheilun. Luokittelua voidaan verrata vammattomien painoluokkalajeihin (esim. paini, judo, nyrkkeily). Tavoite on sama, taata kaikille kilpailijoille tasapuoliset lähtökohdat, jossa lopputuloksen ratkaisee urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste. Paralympialaisiin saavat osallistua urheilijat, joilla on vähintään lajikohtaisesti määritetty minimivamma, joka rajoittaa toimintakykyä niin, että urheilija ei pysty tasaväkisesti kilpailemaan vammattomien kanssa. Paralympialaisiin osallistuvilla urheilijoilla on oltava kansainvälinen luokitus. Paralympialaisissa luokitus tapahtuu Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) sääntöjen mukaan.

Ketä luokitellaan?

Urheilijat luokitellaan kolmessa eri vammaryhmässä: näkövammaiset, liikuntavammaiset ja kehitysvammaiset urheilijat. Näissä kaikissa on omat alaluokkansa ja lisäksi jokaisella lajilla on oma luokittelujärjestelmä.
Miten luokitellaan? Lajien luokittelujärjestelmät pohjautuvat yhteiseen luokittelusäännöstöön (Classification Code), jossa määritellään peruslähtökohdat luokittelulle. Näitä ovat muun muassa terminologia, luokitteluhenkilöstö, protestien kulku ja urheilijan vamman soveltuvuus tiettyyn lajiin (eligibility). Säännöstö on tehty vuonna 2007 ja sitä ollaan parasta aikaa uusimassa. Uuden version on tarkoitus olla valmis vuonna 2015. Eri lajeissa ja vammaryhmissä käytetään omia lääketieteellisiä luokittelukriteereitä ja –menetelmiä. Tarkoituksena on testata ja arvioida vamman aiheuttama toiminnallinen haitta kyseisessä lajissa. Lajista ja lajin vaatimuksista riippuen eri lajeissa on eri määrä luokkia.

Joissain lajeissa on yhdistettyjä luokkia, jolloin käytössä on pistetaulukkojärjestelmä. Näin tulokset saadaan vertailukelpoisiksi. Luokkien numerot kertovat vamman laadun, eli mitä pienempi luku, sitä vaikeampi vamma. Esimerkiksi pyörätuoliurheilijoilla pienemmässä luokassa urheilevalla selkäydinvamma on korkeammalla nikamatasolla. Esimerkiksi Toni Piispanen kilpailee luokassa T51 ja Leo-Pekka Tähti luokassa T54.

Luokittelu tapahtuu erilaisten testien avulla. Liikuntavammaisen urheilijan luokittelijan testauksessa testataan nivelliikkuvuuksia, koordinaatiota ja tarpeen mukaan mitataan esimerkiksi amputoidun tyngän pituuksia.Näkövammaisten luokittelu perustuu silmien lääketieteelliseen tutkimukseen sekä näkökykyyn. Kehitysvammaisten luokittelussa keskitytään kognitiivisten taitojen testaukseen kuten muistiin ja päättelykykyyn. Eri lajeissa on omat luokittelijakurssit, jotka täytyy käydä läpi ennen luokittelijaksi ryhtymistä.

Kuka luokittelee?

Luokittelun suorittavat terveydenhuollon ammattilaiset ja lajiasiantuntijat, jotka ovat kouluttautuneet lajin kansainvälisiksi luokittelijoiksi. Usein luokittelukurssit ovat hyödyllisiä myös lajin valmentajalle tai avustajalle. Näkövammaisten luokittelun tekee aina silmälääkäri ja kaikki luokitukset määräytyvät parhaan silmän ja parhaan korjauksen mukaan. Näkövammaiseksi paralympialaisissa voidaan luokitella urheilija, jolla on keskeinen puutos näkökentässä. Tyypillisiä näkövammoja ovat mm. putkinäkö ja näkökentässä olevat sumeat tai pimeät alueet. Urheilija, jonka näkö voidaan korjata silmä- tai piilolinsseillä normaaliksi, ei voi päästä paralympialaisten luokittelujärjestelmään.

Missä luokitellaan?

Urheilija luokitellaan useimmiten tiettyjen kilpailuiden yhteydessä. Joskus voi käydä niin, että urheilija ei saa ollenkaan luokittelua, jolloin hän ei myöskään saa kilpailuoikeutta. Joskus urheilija voidaan myös luokitella väärään luokkaan.

Kansainvälisen Paralympiakomitean luokittelusivut

“Luokittelulla taataan kaikille kilpailijoille tasapuoliset lähtökohdat, jossa lopputuloksen ratkaisee urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.”