Matti Launosen pitkä ura toimi esimerkkinä vaikeavammaisille suomalaisurheilijoille

Matti Launonen voitti yhteensä 14 paralympiamitalia ja oli mitaleilla paralympialaisissa ennätykselliset kahdeksan kertaa peräkkäin. Launosen kansainvälinen kilpailu-ura jatkui peräti 74-vuotiaaksi saakka. Hän oli esikuva suomalaisille vaikeavammaisille urheilijoille.

Siilinjärveläinen Matti Launonen oli nuorena lupaava jalkapalloilija ja erityisen lahjakas suunnistaja. Vuonna 1963 Launonen oli ajamassa suunnistuskilpailuihin, kun hän menetti auton hallinnan. 19-vuotias Launonen halvaantui onnettomuudessa. 

Sopeutuminen korkeaan neliraajahalvaukseen oli sosiaaliselle ja fyysisesti monipuolisiin urheilulajeihin tottuneelle Launoselle työlästä.

– Ystäväni sai minut puoliväkisin mukaan Invalidiliiton leirille Kisakallioon vuonna 1969. Siellä tuli sitten kokeiltua kaikenlaisia urheiluhommia ja laittoivat minut myös ensimmäistä kertaa uimaan. Ihme oli suuri, kun pysyin pinnalla, Launonen muisteli SIU Sportti -lehden haastattelussa vuonna 2000.

Uinti olikin Launosen ensimmäinen urheilulaji, ja siinä siilinjärveläinen voitti myös uransa ensimmäisen paralympiamitalin, hopeaa 25 metrin selkäuinnista Heidelbergin kisoista vuonna 1972.

Uransa alkuvaiheessa Launosella oli useampia lajeja. Vuosien 1976 ja 1980 paralympialaisista Launonen voitti mitaleita pöytätenniksen lisäksi myös yleisurheilun 5-ottelusta.

– Pöytätennikseen tutustuin, kun ajoin ajokorttia vuonna 1971 Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä. Huonekaveriksi sattui Heikki Lehtonen, joka houkutteli pelaamaan, Launonen sanoi SIU Sportissa. 

– Uinti on pöytätennikseen verrattuna yksinäistä. Pöytätenniksessä vastustaja on lähietäisyydellä, voi seurata ilmeitä ja eleitä, psyykatakin. Kiero savolainen luonteenlaatuni on päässyt oikeuksiinsa pingiksessä, Launonen totesi Vammaisurheilu & -liikunta -lehden haastattelussa vuonna 2010.

Launosen ensimmäinen paralympiamitali pöytätenniksessä tuli Toronton kisoissa vuonna 1976, nelinpelin hopeaa yhdessä Pekka Hätisen kanssa. Ensimmäinen henkilökohtainen paralympiamitali pöytätenniksestä oli pronssi Hollannin Arnhemissa 1980.

Henkilökohtaista pronssia Launonen voitti myös Stoke Mandevillessa vuonna 1984 ja Soulissa 1988 sekä uransa ensimmäisen paralympiakullan 1984 joukkuekilpailussa yhdessä Pekka Paalangon kanssa. Hänellä oli jo maailman- ja Euroopan mestaruuksia, mutta henkilökohtainen paralympiakulta puuttui 1990-luvulle tultaessa.

Vuonna 1989 Launonen teki uransa kannalta merkittävän ratkaisun. Hän otti mallia muuttolinnuista ja lähti viettämään talvensa lämpimään. 30 vuoden ajan Launonen asui kesät Savossa ja talvet Floridassa.

– Matti tykkäsi auringosta ja lämmöstä yli kaiken. Monet tetrapleegikot tykkäävät lämpimästä, mutta Matin kohdalla se oikein korostui. Hän pelasi talvisin Yhdysvalloissa turnauksissakin. Se ratkaisu toimi hänelle tosi hyvin, toteaa Martti Autio, jonka Launonen houkutteli vammaispingiksen maajoukkuevalmentajaksi 1980-luvun alussa.

– Voisi kyllä sanoa, että koko 1990-luvun menestys on Floridan ansiota. Harjoitteluolosuhteet ovat ihanteelliset. Mieli pysyy virkeänä auringon alla, eikä Suomen talvisia lumituiskuja tarvitse mietiskellä, Launonen sanoi SIU Sportti -lehdelle vuonna 2004.

Vuonna 1992 Barcelonassa Launonen saavutti uransa ensimmäisen paralympiakullan. Ne olivat suomalaiselle pöytätennikselle muutenkin menestyksekkäät kisat. Kimmo Jokinen voitti kaksi henkilökohtaista paralympiakultaa (luokka 9 ja avoin luokka), Jari Kurkinen voitti hopeaa sekä Launonen ja Kurkinen joukkuekisan pronssia. Suomi oli kisojen toiseksi paras pöytätennismaa Saksan jälkeen.

– Ensimmäisen henkilökohtaisen kullan voittaminen oli pitkän tien takana. Vaikka sain ensimmäisen mitalini, uintihopean jo vuonna 1972 Saksassa, meni kaksi vuosikymmentä sen kirkastamiseen kullaksi, Launonen sanoi joulukuussa 1992 Helsingin Sanomien haastattelussa.

– Eräs urheilukaverini sanoi minulle vuoden 1976 kisojen jälkeen, että olen jo liian vanha huippu-urheilijaksi. Ikää minulla oli siinä vaiheessa 32 vuotta. Nyt ikää on 48 vuotta, Launonen jatkoi.

Viimeisen paralympiamitalinsa Launonen voitti 56-vuotiaana Sydneyssä 2000 ja hän pärjäsi hyvin vielä 60-vuotiaana vuoden 2004 kisoissa Ateenassa. Viimeiseksi jääneet kansainväliset kisansa hän kävi kesällä 2018 Espanjassa, 74-vuotiaana.

– Espanjan turnauksessa joukkueessa oli mukana tuolloin 13-vuotias Aaro Mäkelä ja Matti Launonen, joiden ikäero oli muutaman kuukauden päälle 60 vuotta, Martti Autio naurahtaa.

Launonen ei ollut Espanjan kansainvälisessä turnauksessa vain osallistumassa, vaan voitti yhden kolmesta alkulohkopelistään.

Uran toisen paralympiakultansa Launonen voitti Atlantassa 1996 joukkuekilpailussa yhdessä Jari Kurkisen kanssa. Itse finaali ei mennyt tiukoille, suomalaiskaksikko voitti sen puhtaasti 3–0, mutta sitä ennen he joutuivat hieman jännittämään.

 – Voitokkaan välierän jälkeen finaaliin oli aikaa kuutisen tuntia, joten päätimme käväistä ennen viimeistä koitosta vielä majapaikalla. Pari tuntia ennen finaalin alkua odottelimme majapaikalla kyytiä takaisin, mutta sitä ei missään vaiheessa saapunutkaan, Launonen kertasi SIU Sportti -lehdelle vuonna 2000.

– Saimme kuitenkin bussikyydin hommattua, mutta Atlantan kaduilla vallitsi melkoinen ruuhka ja sen päälle vielä ukkossade pysäytti liikenteen kokonaan. Kaikkien mutkien kautta olimme kisapaikalla viisi minuuttia ennen pelin alkua. Valmentajalla oli jo muutama kylmän nihkeä hikipisara ehtinyt vierähtää, mutta samalla myös Jarilta ja minulta olivat paineet tipotiessään. Peli kulki rennommin kuin koskaan.

Toinen henkilökohtainen paralympiakultakin oli lähellä, mutta sekä Atlantassa 1996 että Sydneyssä 2000 Etelä-Korean Hae Gon Lee oli finaalissa parempi. Uran viimeisissä paralympialaisissaan Ateenassa 2004 Launonen hävisi puolivälierässä lopulta kultaa voittaneelle Saksan Holger Nikelisille erin 1–3.

Launonen urheili kaikkiaan yhdeksissä perättäisissä kesäparalympialaisissa 1972–2004 ja voitti mitalin kahdeksissa perättäisissä kisoissa 1972–2000. Molemmat lukemat ovat ennätyksiä suomalaisessa paralympiahistoriassa.

Launonen oli vuosikymmenten ajan myös esikuva vaikeavammaisille urheilijoille Suomessa. Hän osoitti, että urheilumenestystä voi saavuttaa, vaikka toimintakykyä ei raajoissa liiemmin olekaan. Maila sidottiin Launosen käteen, jonka jälkeen hän voitti monia vammattomia, pystystä pelaavia haastajiakin.

Yhteensä Launonen voitti pöytätenniksen arvokilpailuissa 44 mitalia. Paralympiamitalieita Launonen saavutti yhteensä 14, joista yksi uinnista ja kaksi yleisurheilusta.

Martti Aution mukaan Launonen tähtäsi vielä vuoden 2019 EM-kilpailuihinkin, joissa hän olisi pelannut nelinpeliä nuoren polven siilinjärveläispelurin Timo Natusen kanssa. Maaliskuussa 2019 Launonen kuitenkin kaatui kotonaan Floridassa sisäpyörätuolillaan ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Syksyllä 2019 Pajulahdessa pelattiin ensimmäistä kertaa kansainvälinen parapöytätenniskilpailu, joka kantoi parapöytätenniksen ikonin nimeä: Matti Launonen Memorial.

Matti Launonen

• s. 31.5.1944, k. 23.3.2019
• Kotipaikka: Siilinjärvi

Paralympiamitalit

3 kultaa

• 1984 pöytätennis, joukkuekilpailu 1A-luokka (Pekka Paalangon kanssa)
• 1992 pöytätennis, kaksinpeli 1-luokka
• 1996 pöytätennis, joukkuekilpailu 1–2-luokka (Jari Kurkisen kanssa)

7 hopeaa

• 1972 uinti, 25m selkäuinti, 1A-luokka
• 1976 pöytätennis, joukkuekilpailu 1A-luokka (Pekka Hätisen kanssa)
• 1976 yleisurheilu, 5-ottelu 1A-luokka
• 1980 pöytätennis, joukkuekilpailu 1A-luokka (Pekka Hätisen kanssa)
• 1980 yleisurheilu, 5-ottelu 1A-luokka
• 1996 pöytätennis, kaksinpeli 1-luokka
• 2000 pöytätennis, kaksinpeli 1-luokka

4 pronssia

• 1980 pöytätennis, kaksinpeli 1A-luokka
• 1984 pöytätennis, kaksinpeli 1A-luokka
• 1988 pöytätennis, kaksinpeli 1A-luokka
• 1992 pöytätennis, joukkuekilpailu 2-luokka (Jari Kurkisen kanssa)

Muuta

• Yhteensä arvokilpailumitaleja: 44
• Osallistui 9 peräkkäisiin paralympialaisiin 1972–2004
• Voitti mitalin 8 peräkkäisissä paralympialaisissa 1972–2000