Kari Joki-Erkkilä treenasi kesät kovaa ja keräsi talvisin harjoittelun hedelmät

Kari Joki-Erkkilä on kaikkien aikojen suomalainen kelkkahiihtäjä kuudella paralympiakullallaan, kahdella hopeallaan ja yhdellä pronssillaan. Viiden ja kymmenen kilometrin matkoilla hän oli 1990-luvun paralympialaisissa voittamaton. 

Mariitta-vaimo sai suostuteltua Kari Joki-Erkkilän lähtemään vammaisliikunnan talviseminaarin ja liikuntapäiville, jotka järjestettiin vuonna 1987 Peurungan kuntoutuskeskuksessa.

Kalajokinen Joki-Erkkilä oli sitä ennen kuntoillut omaksi ilokseen ja harrastanut istumalentopalloa Kokkolan Seudun Invalidien joukkueessa.

Peurungassa Joki-Erkkilä sai huomata, että hänestä voisi olla urheilijaksi ja eteneminen kansainväliselle huipullekaan ei olisi mahdoton tehtävä, vaikka ikää oli jo yli 30 vuotta.

Joki-Erkkilä oli sairastanut lapsena polion, joka halvaannutti hänen jalkansa. Hiihtokelkka hänellä oli ollut lapsuudesta saakka. Peurungassa hän tutustui Innsbruckin paralympiakävijään, kelkkahiihtäjä Erkki Pettiseen.

– Oma kelkkani oli itse tehty ja vanha, mutta kun pääsin näkemään millainen kelkka Erkillä oli ja kokeilemaan vähän vauhtiani siellä, niin alkoi tuntua, että eihän tämä sen kummempaa olekaan, Joki-Erkkilä muistelee.

Seuraavat SM-kilpailut olivat sopivasti lähellä Joki-Erkkilän kotimaisemia Ruukissa.

– Ajattelin lähteä kokeilemaan, ja nehän menivätkin hyvin. Taisin olla Seppo Joensuun ja Tapio Nikunojan jälkeen kolmas. Harri Lindblom Suomen Invalidien Urheiluliitosta tuli kysymään, että olisinko valmis alkaa treenaamaan ja sanoin, että kyllä kai sitä voisi katsoa.

Pian tuli kutsu SIU:n hiihtomaajoukkueen testeihin, joissa Joki-Erkkilä tutustui valmentaja Rauno Sauroon.

– Ne olivat aika kovat testit, mitä Rauno siellä veteli. Kyllä siinä vietiin mies melko piippuun.

Joki-Erkkilän uran ensimmäinen kansainvälinen koitos oli vuoden 1989 Lahden MM-hiihtojen yhteydessä järjestetty kelkkahiihdon näytöskilpailu. Kalajokinen sijoittui kolmanneksi. Samana talvena olivat myös vammaishiihdon EM-kisat Norjan Hurdalissa. Sieltäkin tuli pronssia.

Rauno Sauron kovien valmennusohjelmien viitoittamana Joki-Erkkilä sauvoi vuosi vuodelta lähemmäs absoluuttista huippua. Vuoden 1990 MM-kilpailuissa Yhdysvaltain Jacksonissa tuomisina oli hopeaa ja pronssia.

Lopullinen läpimurto oli edessä vuonna 1992 vammaisurheilun suurimmalla näyttämöllä, Albertvillen talviparalympialaisissa. Joki-Erkkilä voitti molemmat henkilökohtaiset matkat (5km ja 10km) ja sai hopeaa viestistä yhdessä Teuvo Ojalan ja Raimo Peltosen kanssa.

1990-luvun alkupuolisko oli Joki-Erkkilän uran kovinta treenausaikaa.

– Niinhän sitä sanotaan, että talviurheilijat tehdään kesällä. Parhaana kesänä työntelin rullilla 3150 kilometriä, Joki-Erkkilä sanoo.

Joki-Erkkilä teki 40-vuotisen työuran pääasiassa Rautaruukilla ja sen jälkeen ulkoistusten myötä TietoEnatorilla, sittemmin Tiedolla ja TietoEvryllä. Työpaikka oli Raahessa, jonne hän ajoi päivittäin Kalajoelta noin 60 kilometrin yhdensuuntaisen matkan. Työmatkat tehtiin kimppakyydeillä.

– Välillä omalla ajovuorolla otin rullakelkan mukaan töihin ja tein aamulla yhden treenin. Silloin sai kaksi harjoitusta samalle päivälle.

Rautaruukilla valmistettiin myös Joki-Erkkilän hiihtokelkat.

Joki-Erkkilä kiittelee vuolaasti vaimoaan, joka mahdollisti kovan treenaamisen ja työnteon yhdistämisen ottamalla isomman roolin perheen poikien kasvatuksesta. Poikien Aku ja Riku Joki-Erkkilän lajeja olivat jääkiekko talvisin sekä jalkapallo ja yleisurheilu kesäisin. Aku pelasi aikuisena jääkiekkoa divisioonatasolla ja käväisi Ruotsissakin kauden verran. Riku ylsi jääkiekossa C-nuorten SM-sarja- ja B-nuorten divaritasolle.

– Poikien harrastusten osalta osuuteni rajoittui lähinnä kuljettamiseen ja kannustamiseen. Rikun jääkiekkojoukkueessa toimin joukkueenjohtajana.

Albertvillen kisojen jälkeen olympialaisten ja paralympialaisten järjestämisrytmiä muutettiin siten, että kesä- ja talvikisat eivät enää olleet samoina vuosina. Näin seuraavat talvikisat olivatkin ohjelmassa jo kaksi vuotta edellisistä, vuonna 1994 Norjan Lillehammerissa.

Lillehammerissa Joki-Erkkilä jäi pronssille 15 kilometrin kisassa, mutta voitti Albertvillen tapaan kultaa viidellä ja kymmenellä kilometrillä. Vitosella suomalaiset sauvoivat kolmoisvoiton, kun Joki-Erkkilän perässä Teuvo Ojala ja Seppo Joensuu hiihtivät himmeämmille mitaleille.

Teuvo Ojala on eniten paralympiamitaleita voittanut suomalaisurheilija, joka ei voittanut kertaakaan urallaan paralympiakultaa. Ojala saavutti 1990-luvun paralympialaisissa Joki-Erkkilän vanavedessä neljä hopeaa ja kuusi pronssia.

Joki-Erkkilä, Ojala ja Raimo Peltonen ylsivät Lillehammerissa viestihopealle isäntämaan perässä. Viestikultaa Joki-Erkkilä ei urallaan saavuttanut, siitä norjalaiset pitivät huolen.

Joki-Erkkilä ajatteli lopettaa uransa jo Lillehammerin jälkeen, mutta Rauno Sauro ylipuhui hänet vielä jatkamaan vuoden 1998 kisoihin Naganoon. Se kannatti, sillä Joki-Erkkilä voitti tutut vitosen ja kympin kolmansissa peräkkäisissä paralympialaisissaan.

Vain viisi suomalaisurheilijaa on voittanut kuusi paralympiakultaa tai enemmän: Jouko Grip (12), Tanja Kari (12), Pertti Sankilampi (7), Harri Jauhiainen (6) ja Joki-Erkkilä (6). Leo-Pekka Tähti tavoittelee uransa kuudetta paralympiakultaa vuoden 2024 Pariisin paralympialaisista.

– Naganon jälkeen oli selvää, että nyt saa riittää. Eikä ole kaduttanut yhtään jälkikäteen, etten enää jatkanut, toteaa Joki-Erkkilä, joka sai valtiovallan myöntämän 20 000 euron suuruisen Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2008.

Eläkkeelle Kari Joki-Erkkilä jäi vasta heinäkuun alussa 2020. Sitä edelsi sairaslomajakso Joki-Erkkilän saatua aivoinfarktin vuonna 2019.

– Kesäisin harrastan käsipyöräilyä, jota varten hankin viime kesän lopulla sähköavusteisen käsipyörän. Lisäksi käyn kaksi kertaa viikossa kuntosalilla henkilökohtaisen avustajan kanssa. Hiihtoharrastus loppui talvella 2021 puhjenneeseen epilepsiaan.

Joki-Erkkilä on urheiluseuransa Kalajoen Junkkareiden kaikkien aikojen menestynein urheilija. Hänet nimettiin Keski-Pohjanmaan urheilun kunniagalleriaan vuonna 2021.

Kari Joki-Erkkilä

• s. 18.6.1954
• Kotipaikka: Kalajoki

Paralympiamitalit

6 kultaa

• 1992 maastohiihto, 5km luokka LW11
• 1992 maastohiihto, 10km luokka LW11
• 1994 maastohiihto, 5km luokka LW11
• 1994 maastohiihto, 10km luokka LW11
• 1998 maastohiihto, 5km luokka LW12
• 1998 maastohiihto, 10km luokka LW12

2 hopeaa

• 1992 maastohiihto, 3x2,5km viesti luokka LW10–11 (yhdessä Teuvo Ojalan ja Raimo Peltosen kanssa)
• 1994 maastohiihto, 3x2,5km viesti kelkkahiihtoluokka (yhdessä Teuvo Ojalan ja Raimo Peltosen kanssa)

1 pronssi

• 1994 maastohiihto, 15km luokka LW11

Muuta

• 1 MM-hopea, 1 MM-pronssi
• 1 EM-kulta, 2 EM-hopeaa, 1 EM-pronssi
• 11 Suomen mestaruutta
• Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2008