Viisinkertainen paralympiavoittaja Veikko Puputti on kuollut
Veikko Puputti, viisinkertainen jääratakelkkailun paralympiakultamitalisti ja yksi Suomen historian merkittävistä paraurheiluvaikuttajista, on menehtynyt 79-vuotiaana kotikaupungissaan Kankaanpäässä. Suomen Paralympiakomitea ottaa osaa läheisten suruun.
Vuonna 1944 Karjalasta lähtemään joutuneiden vanhempiensa evakkomatkalla Peräseinäjoella syntynyt Veikko Puputti kasvoi Tampereella. Hän vammautui myöhemmin opiskellessaan toista vuotta liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, kun putoaminen voimistelurekiltä aiheutti hänelle selkäydinvamman.
Puputti suoritti loppuun liikunnanopettajan tutkintonsa, ja myöhemmin lisäksi MBA-tutkinnon taloustieteessä. Hänen menestyksekäs paraurheilu-uransa alkoi vuonna 1968 Tel Avivin paralympialaisissa, joissa Suomella ei vielä edes ollut joukkuetta mukana. Tutustumismatkalla ollut nuori ja innokas mies sattui saamaan majapaikan kisakylästä ja päätyi osallistumaan keihään- ja keilanheittoon.
Lue Puputin vuoden 1968 paralympiatarina
Puputin Tel Avivin reissusta voidaan sanoa alkaneen myös suomalaisen pyörätuolikoripalloilun kehitys. Mies tutustui matkallaan Suomessa vielä tuntemattomiin paralympialajeihin, ja perusti myöhemmin Laukaassa Peurungan kuntoutuskeskuksen johtajana toimiessaan Keski-Suomen pyörätuolikoripallojoukkueen. Joukkueen harjoituksiin kulki pelaajia Kuopiosta saakka.
Nykyään jo paralympialaisten ohjelmasta poistuneessa jääratakelkkailussa Veikko Puputti saavutti kaksi ensimmäistä paralympiavoittoaan Norjan Geilossa järjestetyissä talviparalympialaisissa vuonna 1980. Samana vuonna hän osallistui urheilijana sekä kesä- että talviparalympialaisiin.
Loput kolme jääratakelkkailun kultaa tulivat neljä vuotta myöhemmin Innsbruckin paralympialaisista 1984. Puputti sai urallaan myös jousiammunnan joukkuehopeaa Toronton kesäparalympialaisista 1976 yhdessä Hugo Illin ja Tauno Valkaman kanssa.
Kaikkiaan Puputti osallistui urheilijana kahdeksan kertaa paralympialaisiin. Lisäksi hän on toiminut paralympialaisissa Suomen joukkueen johtajana.
Vuonna 1984 Puputti tuli valituksi Valtion liikuntaneuvostoon (silloinen Valtion urheiluneuvosto). Hän toimi VLN:ssä ja sen alaisissa jaostoissa lähes kaksi vuosikymmentä aina vuoteen 2003 asti. Tuon ajanjakson aikana paraurheilu ja erityisliikunta ottivat Suomessa valtavia harppauksia. Vaatimaton Puputti pysyi taustalla, mutta on ollut iso tekijä yhteiskunnallisessa kehityksessä.
– Hän avasi paraurheilun ladun valtakunnan liikuntapolitiikan ylimmälle tasolle. Sillä, että hän on ollut siellä noin pitkän ajan vaikuttamassa sen puolesta, että vammaisurheilu otetaan huomioon, on ollut ihan valtaisa merkitys. Kentällä ei ehkä ihan edes ymmärretty, kuinka merkittävää työtä ”Veksi” teki, sanoi pitkän työuran opetusministeriön erityisliikunnan suunnittelijana tehnyt Kari Koivumäki vuonna 2020, kun Puputti valittiin ensimmäisten 10 urheilijan joukossa Paraurheilun Kunniagalleriaan.
Keväällä 2009 Veikko Puputille myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi. Puputti oli ensimmäinen paraurheilija, joka ansioristin sai. Samana vuonna 2009 hän jäi eläkkeelle Oulunkylän kuntoutuskeskuksen toimitusjohtajan pestistä, ja muutti perheineen Helsingistä Kankaanpäähän, jossa Puputeilla oli koko ajan ollut asunto.
Vaimo Sirkka-Liisa Puputin kertoman mukaan pian eläköitymisen jälkeen alkoivat terveysongelmat: bakteeritulehdus elimistössä, kaksi vaikeaa lonkkatulehdusta ja sitten nopeasti edennyt muistisairaus. Viimeiset elinvuotensa Veikko Puputti vietti kotikaupungissaan hoivakodissa.
Hänen elämä päättyi lopulta 30. heinäkuuta 2024, kolme viikkoa ennen 80-vuotispäivää.
Suremaan jäävät Sirkka-Liisan lisäksi Puputtien Laukaassa 1980 ja 1983 syntyneet lapset: Heli ja Henri, joka tunnetaan Suomessa yhtenä viime vuosikymmenen parhaista pesäpalloilijoista.
Lue lisää:
Paraurheilun Kunniagalleria: Veikko Puputti
