PARIISI 2024: Suomi ensimmäistä kertaa ratsastuksen joukkuekilpailussa
Jonna Aaltonen ja Laxton For U vastasivat tänään Pariisin paralympialaisissa parakoulujoukkueen ilon hetkistä. Aaltonen teki vasta 9-vuotiaalla hevosellaan joukkuekilpailussa henkilökohtaisen ennätystuloksensa 69,868 prosenttia. Valitettavasti Laura Kangasniemen Goldprins ja Katja Karjalaisen Kameo eivät joukkuekilpailussakaan sopeutuneet Versailles´in isoon areenaan ja suuren yleisöön. Molempien ratsukoiden tulokset jäivät jännittyneisyyden vuoksi selvästi alle normaalin tason. Historian ensimmäinen parakoulujoukkue jäi kilpailussa kuudenneksitoista.
Ennätystuloksensa tehnyt, vasta toista kauttaan parakouluratsastuksessa kilpaileva hausjärveläinen oli onnellinen parin vuoden paralympiaprojektinsa nousujohteiseen ja lupaavaan päätökseen.
– Ei voi hirveästi enempää toivoa, kun tekee paralympialaisissa oman ennätyksensä, riemuitsee Jonna Aaltonen suorituksensa jälkeen.
Tullessaan areenalle Aaltonen sai hevosensa rentoutumaan ja puolelleen, ja radalla ratsukko antoi parastaan. Hevonen oli läsnä ja tuntui nauttivan esiintymisestä valtavalla areenalla ison yleisön edessä.
– Viimeisellä linjalla pääsin jopa laulamaan musan rytmissä Sunshine Reggaeta. Kyllä tämän eteen on tehty töitäkin.
Ratsukko hätyytteli jo Versailles´ssa tavoittelemaansa 70 prosentin rajapyykkiä.
– Lohis on lunastanut kaikki odotukset. Se todella nauttii isoista areenoista. Se oli ihan kuin kotonaan.
– Totta kai oma kisarutiinikin näkyy, olen kilpaillut 10-vuotiaasta lähtien. Olen ratsastanut paljon erilaisia hevosia, ja haalinut jostain syystä niitä, joilla on ollut monenlaisia ongelmia ratkottavaksi. Työkalupakkini on laaja, kuten myös meitä pitkään valmentaneella Janne Berghillä. Tunnemme molemmat hevosen erittäin hyvin ja olemme samaa mieltä asioista, kuvailee Aaltonen.
Aaltonen ja Lohis ovat parantaneet hyvää vauhtia suoritustasoaan. Viime vuosi meni paralympialaisten rankingpisteiden keräämisessä ja hevosautolla ympäri Eurooppaa kiertämisessä. Aaltosella oli käytössään myös valmennettavansa Mette Kauppilan hevonen Donna Lottchen. Lohiksen kanssa Aaltonen keskittyi ”harjoittelemaan kilpailemista”, niin, että nuori hevonen tuntisi kilpailuissa olonsa mukavaksi, rentoutuisi ja luottaisi ratsastajaansa.
– Matka on ollut antoisa. Toki se on vaatinut paljon, mutta se on vaatinut perheeltä ennen kaikkea paljon. Tämä on ollut juuri niin hienoa, kuin ajattelin sen olevan. Tätä lisää.
Erkylän kartanon tallissa työskentelevä Aaltonen on vasta pääsemässä vauhtiin.
– Ei muuta kuin ensi kautta kohti. Huilataan vähän ensin ja sitten punotaan juonet ensi kautta varten.
”Odotan innolla, miten me kehitymme”
Kilpailun ensimmäisenä ratsukkona startannut Laura Kangasniemi ja Goldprins esittivät ohjelmassaan hetkittäin laadukkaita liikkeitä, mutta ”Prinssi” ei edelleenkään päässyt omalle tasolleen. Ratsukon tulos oli 60,568 prosenttia.
– Ensimmäisenä oli helpompi mennä sisään [areenalle], se ei ollut hevoselle niin jännittävää. Rata alkoikin paremmin. Laukassa se kuitenkin kävi kierroksilla ja oli niin vahva. Sitten siinä tuli vähän villiintymistä, kuvailee Kangasniemi hevosensa säikähtämistä ja sitä seurannutta pakoreaktiota.
– Se oli parempi kuin ensimmäisellä radalla, nyt se loppulinjalla jo hengitti kerran, naurahtaa Kangasniemi.
– Tämä on ollut sairaan hieno kokemus. Tarvitsemme lisää kokemusta, tarvitsemme näitä vaan lisää. Tulos oli huono, saimme kauden huonoimmat pisteet. Täytyy lähteä parantamaan.
Nuori, vasta 9-vuotias Goldprins tarvitsee vielä lisää kilpailukokemuksia saadakseen rutiinia ja rentoutta uusissa tilanteissa.
– Tallissa se kyllä nukkuu karsinassa jalat suorana, nauraa Kangasniemi.
Kangasniemi jatkaa valmentautumistaan Saksassa Carolina McLeanin luona kohti ensi kautta ja Euroopan mestaruuskilpailuja.
– Hevonen on hieno ja ihana. Odotan innolla, miten me kehitymme.
”Halusin tehdä suoritukset loppuun joukkuekilpailun vuoksi”
Viimeisenä Suomen joukkueessa ratsastanut Katja Karjalainen joutui jälleen keskittymään suorituksessaan hevosensa rauhoitteluun. Käynnissä esitettävässä ohjelmassa käynnin rentous ja laatu ovat pisteiden perusta. Käynnissä jännittynyt hevonen on myös haastavinta saada rentoutumaan lyhyen suorituksen aikana. Kameo oli jälleen rento ja hyvä verryttelyssä, mutta lähtömerkin soidessa areenalla jännittyneisyys nousi esiin.
– Siitä ne tepsutteluaskeleet taas alkoivat. En usko, että katsomon takana olleen leikkipuiston lasten äänet saivat sitä aikaan, ja kuulutukset ja taustamusiikki olivat äärimmäisen rauhalliset. Ei ollut mitään selkeää syytä. Olikohan sille jäänyt takauma tiistaista, ettei areenalla ole hyvä olla, miettii Katja Karjalainen.
Vankan hevostaidon vuosien aikana hankkinut Karjalainen ei omalla tavallaan ollut niin pettynyt, koska kertoi tietävänsä, että oli tehnyt kaikkensa onnistumisen eteen. Koko tiimi on tehnyt parhaansa suorituksen eteen, mutta hevosurheilussa voi aina tulla yllätyksiä.
– Toivon eniten, ettei hevoselle jäänyt tästä mitään jälkiongelmaa. Että se pystyy nopeasti kuittaamaan tapahtuneet. Se on niin kultainen ja kiltti, kaikkien kamu. Siinä on oikeasti niin paljon laatua, että on harmi, ettemme päässeet sitä täällä esittämään.
Tärkeintä on kuitenkin se, että Karjalainen sai molemmissa suorituksissaan Kamun pysymään kontrollissaan. Radalla huutajan roolissa toiminut Tanja Takkula ja valmentaja Janne Bergh olivat muutaman kerran suoritusten aikana jo valmistautuneet ottamaan hevosen kiinni, sillä se näytti valmiilta pakenemaan paikalta. Tilanne olisi ollut äärimmäisen vaarallinen lähes sokealle ja vartalonsa toiselta puolelta tuntopuutoksiselle Karjalaiselle.
– He kuitenkin näkivät ilmeestäni, että minulla ei ollut hätää. Halusin tehdä suoritukset loppuun joukkuekilpailun vuoksi. Onneksi Kamu antoi sen tehdä, se olisi myös voinut nakata minut kuuta kiertävälle radalle ja maistamaan ranskalaista hiekkaa.
Viidensiin paralympialaisiinsa osallistuva paralympialaisten hopeamitalisti, MM- ja EM-pronssimitalisti ja pistesijoille kaikissa aiemmissa arvokilpailuissaan ratsastanut Karjalainen, 62, oli pettynyt ja nolona siitä, ettei hän pystynyt auttamaan joukkuetta suorituksellaan.
Lohdutuksen sanoista hänelle on merkinnyt paljon erityisesti Pariisin paralympialaisten tuomarin antama positiivinen kommentti hänen ratsastuksestaan ja hevostaidoistaan erittäin jännittyneellä hevosella. Pitkällä uralla saavutettuja meriittejä epäonnistuminen ei himmennä, vaikka Pariisissa hevosurheilu näytti haastavan puolensa.
– Olen sydämellisesti kiitollinen omalle taustatiimilleni. En pysty sanoin heitä sanoin kiittämään kaikesta.
6.9. Tulokset Parakouluratsastus, joukkuekilpailu, Château de Versailles, Ranska
FEI Para Grand Prix B, lähti 16 maata
1) USA 235,567
2) Alankomaat 232,850
3) Saksa 223,751
…16) Suomi (Laura Kangasniemi / Goldprins 60,568 %, Jonna Aaltonen / Laxton For U 69,868, Katja Karjalainen / Kameo 56,958 %) 187,394
Suomen parakoulujoukkueen esittely ja kisainformaatio
Kuva: Hanna Heinonen /SRL
Teksti: Kati Hurme /SRL
Lue lisää:
Katso suomalaisten kilpailuohjelma
