Aija Saari sai seminaarikiertueella rautaisannoksen latvialaista inkluusiota

Aija Saari

VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari kutsuttiin mukaan kansainväliseen asiantuntijaryhmään Latviaan 8.–10. huhtikuuta Aluksnessa, Jakoplisissa, Cesiseksessä, Kuldikassa ja Riiassa järjestettyihin seminaareihin, jotka käsittelivät erityisopetusta, osallisuutta ja vammaisten lasten tulevaisuutta.

Latvian vammaisten lasten ja nuorten liikuntajärjestö (LDCYSF) oli saanut projektiinsa EU-tukea. Tavoitteena oli löytää ratkaisuja vammaisten lasten osallisuutta koskeviin ongelmiin. Paikallisiin seminaareihin osallstui yli 600 opettajaa, hallintoihmistä ja järjestötoimijaa.

Latvian hallituksen tavoite on inkluusio kouluissa. Tällä tarkoitetaan sitä, että vammaiset lapset ovat samoissa luokissa ja kouluissa kuin muut ikätoverinsa. Tavoitteen toteutumisen tiellä on monta mutkaa.

Pääsääntöisesti Latvian kouluissa on puutetta kaikesta, kuten rahasta, opetusvälineistä ja avustajista. Koulut ovat vanhoja ja esteellisiä. Naisvaltainen opettajakunta vanhenee. Seminaarien pääjärjestäjänä toiminut Aija Klavina Riian opettajakoulutuksen laitokselta (Riga Teacher Training and Educational Management Academy) kuvasi negatiivista kehää, jonka seurauksena nuoret eivät hakeudu opettajakoulutukseen.

– Opettajille ei ole töitä. Perheet muuttavat työn perässä kaupunkeihin ja pois maasta. Kouluja suljetaan ja opettajankoulutusta on sen seurauksena supistettu, Klavina kertoi. Häntä surettaa myös se, että jo työssä olevien opettajien täydennyskoulutus puuttuu. 

Vammaisten lasten ohella opettajien ammattitaitoa koettelevat paluumuuttajaperheet. Klavina kertoi että opettajilla ei ole valmiuksia opettaa Latvian kieltä ja kulttuuria taitamattomia lapsia. Sitten ovat lahjakkaat, jotka jäävät ilman tarvitsemaansa erityistä tukea.

Aikamatka Aluksneen

Seminaari Aluksnessa, Venäjän rajan tuntumassa, oli Saaren mukaan kuin aikamatka menneeseen. Kivikoulun kapeat portaat johtivat vanhaan juhlasaliin. Naisvaltainen opettajakunta kuunteli englanninkieliset esitykset tulkattuna. Vammaiset lapset ovat omissa erityiskouluissaan, joissa harjoitellaan urheilu- ja taideprojekteja. Erityiskoulujen retket boccia-, yleisurheilu- tai kuorokisoihin tulkitaan tärkeinä askeleina kohti inkluusiota.

Lähempänä Riiaa sijaitsevassa Cesiksessä Saari sai tutustua maakunnan ylpeyteen: moderniin ja lähes esteettömään mallikouluun, jossa vammaiset lapset ovat osa yleisopetuksen ryhmiä. Vaativimmille oli oma pienluokka.

Lapsen vammataso ratkaisee, käykö lapsi koulua erityisluokalla vai yleisopetuksessa. Erillinen lääketieteellinen toimikunta tekee esityksen ja viimekädessä sijoituksen ratkaisee perhe, koulun rehtori kertoi.

– Yleisopetuksessa ovat ne jotka ymmärtävät ja jotka selviävät yleisopetuksen tavoitteista. Jos oppilas tarvitsee paljon tukea hänet siirretään pienluokalle, rehtori sanoi.

Saaren tehtävänä seminaareissa oli taustoittaa integraation prosesseja ja kertoa esimerkkejä moniammatillisesta yhteistyöstä.

– Inkluusiota voi pohtia yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja jatkuvana prosessina. Vammaisille erikseen suunnatut omat palvelut, kuten erityisopetus ja erilliset diagnoosipohjaiset liikuntaryhmät ovat yksi välivaihe, Saari sanoi.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa ammattilaisten tärkeimpiä työkaluja ovat yhteistyöverkostot. Oppilaitosten ja vammaisjärjestöjen välisen yhteistyön esimerkkinä Saari esitteli joka toinen vuosi Tampereella järjestettävän Liikuntamaan, jonka toteutuksessa ovat mukana TAMKin fysioterapiaopiskelijat ja Varalan liikuntaneuvojaopiskelijat. Liikuntamaa tarjoaa mahdollisuuden päivittää osaamistaan elävässä vuorovaikutuksessa vammaisten liikkujien, vammaisurheilijoiden, valmentajien, ohjaajien, opettajien ja kuntoutuksen ammattilaisten kesken.

– Onnistumiset eväät ovat samankaltaiset kaikissa Euroopan maissa. Inkluusion voi joko nähdä uhkana erityisopetuksen arjessa tai mahdollisuutena oppia uutta. Onnistumisen avaimia ovat laaja moniammatillinen yhteistyö, jatkuva oppiminen, esteettömyys ja vammaisten ihmisten ottaminen mukaan verkostoihin, Saari summasi.