Vammaisurheilun aamukahvit: Turku näyttää esimerkkiä kunnan ja seurojen yhteistyössä
Lajiliitoille suunnatut Vammaisurheilun aamukahvit jatkuivat torstaina 7. huhtikuuta Helsingin Valo-talolla. Teemana oli kunnan ja seurojen välinen yhteistyö.
Alustajina toimivat vammaisampumaurheilun kehityspäällikkö Pirjo Peltola Ampumaurheiluliitosta sekä Turun kaupungin lasten ja nuorten soveltavan liikunnan liikuntapalveluvastaava Marianna Ylinampa.
Turku tarjoaa seuroille porkkanaa
Turku on Suomen johtavia soveltavan liikunnan kaupunkeja. Yhteistyö seurojen ja kaupungin välillä on tiivistä. Turulla on myös mainioita yhteistyökumppaneita, kuten Lounais-Suomen Avustajakeskus, jonka kautta erityisliikuntaryhmiin ja yksittäisten liikkujien tarpeisiin löytyy avustajia sekä liikunnan aluejärjestö Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu, jonka koulutustarjonta erityisliikunnan osalta on valtakunnan kattavinta.
Ylinampa itse tekee paljon konkreettista saattamistyötä, jossa lapsille ja nuorille etsitään sopiva harrastuspaikka, ja jos jotain lajia ei ole tarjolla, sitä tarpeen mukaan pyritään järjestämään.
– Silloin olen yhteydessä seuraan, että on tarve saada lapsille tätä lajia. Ensin saatetaan tehdä ostopalvelusopimus seuran kanssa, eli maksetaan ohjaajan palkka. Siitä pyritään siirtymään siihen, että toiminta olisi lopulta kokonaan seuran omaa, Ylinampa selvitti.
Porkkanana seuroille tarjotaan myös vammaisavustaja-avustusta, joka Ylinampan tiedon mukaan on ainutlaatuinen järjestelmä Suomessa. Liikuntaryhmä, jossa on osallistuja tai osallistujia, jotka tarvitsevat henkilökohtaisen avustajan, voivat hakea kaupungilta avustusta, joka on 100, 200 tai 300 euroa riippuen siitä, kuinka monta avustajaa ryhmässä on.
– Tämä lähti liikkeelle hyvin pienenä toimintana, mutta vuonna 2015 oli jo 45 ryhmää, jotka hakivat avustusta ja sitä jaettiin yhteensä 9000 euroa. Se on toiminut porkkanana, että seurat ottaisivat mukaan erityistä tukea tarvitsevia liikkujia, Ylinampa kertoo.
Ampumaratojen esteettömyys edennyt
Vammaisampumaurheilun integraatioprosessi osaksi Ampumaurheiluliiton toimintaa alkoi vuonna 2002. Myös olympia-ampujien valmentajana tuolloin toiminut Pirjo Peltola kertoo välittömän vaikutuksen olleen se, että vammattomien ampujien valittaminen ”ihan jonnin joutavista” väheni saman tien.
Integraatio ja vammaisampumaurheilun arvostuksen nousu ovat tuoneet vauhtia ampumaratojen esteettömyyskehitykseen.
– Usein esteettömyys nähdään sellaisena peikkona, pelkkänä lisäkuluna. Mutta vuosien varrella on todettu, että se on kaikkien ampujien etu. Esimerkiksi kun painavia varustelaukkuja tuodaan radalle, niin se onnistuu helpommin pyörätuoliramppia pitkin, Peltola sanoo.
Peltolan mukaan kunnat osaavat huomioida vammaiset ampumaurheilun harrastajat ja heidän esteettömyystarpeensa pääasiassa hyvin.
– Kunhan sitä osataan vaatia. Ei mikään kunta kysymään tule, mitä tarvittaisiin, hän lisää.
Peltola nostaa positiiviseksi esimerkiksi Pohjois-Hämeen Ampujien haulikkokerhon, jolle Lempäälän vammaisneuvosto myönsi vuoden 2014 esteettömyystekopalkinnon.
Paras tilanne on useimmiten kunnissa, joissa on menestyneitä vammaisampujia. Jyväskylä mm. myönsi Minna Leinoselle 4000 euron arvoisen stipendin vuoden 2014 MM-kultamitalin jälkeen.
Vammaisurheilun aamukahvit jatkuvat syksyllä, 1.9. alkaen.
