Vammaisurheilun juhlaseminaarissa korostettiin esikuvien tärkeyttä
Vammaisurheilun juhlaseminaari kokosi toistasataa osallistujaa Helsingin Kalastajatorpalle. Seminaarissa juhlistettiin Suomen Paralympiakomitean 20-vuotista ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n 5-vuotista taivalta sekä ennen kaikkea suomalaisen vammaisurheilun viittä menestyksekästä vuosikymmentä.
Seminaariväki koostui entisistä ja nykyisistä vammaisurheilijoista, vammaisurheilun parissa työskennelleistä sekä muuten aiheesta kiinnostuneista. Seminaarin kantavaksi teemaksi muodostui useiden puhujien toimesta suomalaisen vammaisurheilutradition jatkuvuuden säilyttäminen esikuvien avulla.
"Tämä tuntuu vähän kuin luokkakokoukselta, mahtavalta sellaiselta", totesi Yhdysvalloista juhlaseminaariin saapunut Tanja Kari.
– Menivät kilpailuni sitten hyvin tai huonosti, tuli aina ihmisiä sanomaan, että hienosti tyttö hiihdit, yhdellä kädellä. Joukossa oli kaksi henkilöä, jotka tarvittaessa sanoivat, ettei se ihan niin nappiin mennyt ja neuvoivat miten tästä eteenpäin, kertoi yksi seminaarin pääpuhujista, moninkertainen maastohiihdon paralympiakultamitalisti Tanja Kari.
– Toinen oli oma äitini, joka edelleen potkii minua eteenpäin ja toinen oli valmentajani, oppi-isäni ja esikuvani Pertti Sankilampi, hän jatkoi.
Sankilampi oli 70- ja 80-lukujen suomalainen vammaishiihtosuuruus, joka innosti Karia urallaan haastamaan itseään aina uudestaan ja pidemmälle. Karin saavutukset ovatkin jatkuneet myös urheilu-uran päättymisen jälkeen. Hänet on mm. valittu Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n kunniagalleriaan Hall of Fameen. Tätä nykyä Kari toimii nykyisessä kotimaassaan Yhdysvalloissa Utahin yliopiston kuntoutuskeskuksen Paralympic Sport Club -ohjelman johtajana.
– On hienoa, että minä olen voinut olla sinulle esikuva, Tanja. Sinä et ole esikuva pelkästään suomalaisille vaan koko urheilumaailmalle, sanoi Sankilampi ja kertoi omina esikuvinaan olleen suomalaiset sotaveteraanit, joiden kanssa hän sai urallaan kilpailla rinta rinnan.
Seminaarissa todettiin, ettei paluuta Suomen 80-luvun kymmenien mitalien saaliisiin enää tämän päivän paralympialaisissa ole. Kilpailu on koventunut ja mitalisaldot kutistuneet, mutta toisaalta lisääntynyt näkyvyys voi nostaa menestyjistä Leo-Pekka Tähden kaltaisia esikuvia.
– Miten paljon on Lontoon paralympialaisten laaja näkyvyys voinutkaan antaa vammaisille lapsille ajatuksia siitä, miten pitkälle he urheilussa voivat päästä, totesi puheenvuorossaan Valon ja Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen.
"Urheilu ei ole tilastoja, urheilu on tarinoita", painotti Risto Nieminen.
Vaikka Kalastajatorpan seminaarissa juhlittiin vuosia täyttäviä vammaisurheilujärjestöjä, oli kyseessä todellisuudessa vammaisurheilijoiden – niin entisten kuin nykyisten – juhla, kuten seminaarin päätössanat lausunut Paralympiakomitean puheenjohtaja Petri Pohjonen painotti.
"On ihania muistoja kisoista, jopa pettymyksistä on hienoja muistoja", hehkutti hiihtäjä Kaija Tuikkanen.
"Ensimmäisen paralympiakullan saavuttaminen on melkein helpompaa kuin huipulla pysyminen", totesi Leo-Pekka Tähti menestyksekkäästä urastaan.
"Lue ilon hetkiä. Lue haikeutta. Lue pettyen, pettymystä", lausui Special Olympics -urheilija Anna Laitinen omaa upeaa runoaan.
