Kysely: Kuljetuspalveluiden puutteet rajoittavat liikunnan harrastamista
Kuntoutuksen ohjaajiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opiskelevat Aino Odedeyi ja Annetta Passi selvittivät Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tilaamassa opinnäytetyössä vammaispalveluiden mahdollisuuksia liikunnan harrastamisen tukemisessa sekä palveluiden toteutumisessa liikkumis- ja toimintaesteisten aikuisten kohdalla.
Odedeyi ja Passi esittelivät kyselyn tuloksia Helsingin Sporttitalolla 28.5. Esityksen diat ovat ladattavissa sivun alalaidasta ja koko esitys keskusteluineen on katsottavissa tämän tekstin lopussa.
Odedeyi ja Passi rajasivat selvityksen koskemaan kuljetuspalveluita, henkilökohtaista apua ja harrastamisen apuvälineitä. Selvitys toteutettiin sähköisenä kyselynä 18.12.2018–1.3.2019. Analysoitavaksi tuli 227 vastausta. Yli puolet vastaajista oli aktiivisesti liikuntaa harrastavia. Vastaajista enemmistö haluaisi liikkua nykyistä enemmän.
Suurimmat ongelmat koskevat kuljetuspalveluita. Myönnettyjen matkojen määrä on riittämätön säännölliseen harrastamiseen (119 vastaajaa). Lisäksi kuljetuspalveluihin liittyy harrastamista hankaloittavia tekijöitä, kuten kuntien välisiä matkustusrajoituksia sekä kuljetuspalvelujärjestelmän toimimattomuutta.
Henkilökohtaisen avun tuntimäärä on liian vähäinen liikunnan harrastamiseen, siihen liittyvä neuvonta puutteellista ja sopivan avustajan löytäminen usein hankalaa.
Vain 13 henkilöä kyselyyn vastanneista oli saanut vammaispalveluista tukea harrasteliikunnan apuvälineiden hankkimiseen. Lisäksi ongelmana on apuvälineitä koskevan neuvonnan puute. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden ja liikunnan apuvälineiden määritteleminen ja erottaminen toisistaan koettiin vaikeaksi.
Ne, jotka olivat saaneet vammaispalveluita harrastamisen tueksi, arvioivat niiden lisänneen liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia. Ohjaus ja neuvonta vammaispalveluiden mahdollisuuksista liikuntaharrastusten tukemisessa on monen vastaajan mukaan hyvin vähäistä. Liikuntaharrastus oli huomioitu vain 42 kyselyyn vastanneen henkilön palvelusuunnitelmassa.
Jos liikunnalla tavoitellaan myönteisiä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, sen olisi oltava omaehtoista, sopivaa, miellyttävää, sopivan haasteellista ja sen tulisi nivoutua sujuvasti yksilön arkeen. Lisää neuvontaa tarvitaan henkilökohtaiseen apuun sekä erityisesti harrasteliikunnan apuvälineiden hankkimiseen liittyen. Vammaispalveluiden myöntämiskäytäntöjä olisi hyvä kehittää joustavammiksi, jotta ne vastaisivat paremmin yksilöiden tarpeisiin.
Teksti: Aino Odedeyi ja Annetta Passi. Kuva: Anne-Mari Heikkilä
