Suomalaisen sähköpyörätuolisalibandyn tie hylätystä tehdashallista menestykseen

Miika Riikonen maalinteossa sähköpyörätuolisalibandyn ensimmäisen SM-sarjakauden ottelussa vuonna 1998. Kuva: Timo Vottonen

Nykyisen sähköpyörätuolisalibandyn kaltaista peliä alettiin harrastaa 1970-luvun alussa erityiskouluissa eri puolilla maailmaa – Kanadassa, Australiassa ja Keski-Euroopassa, mm. Hollannissa ja Saksassa. Varsinaisesta salibandysta ei tuolloin ollut vielä tietoa, lajia pelattiin muovisilla mailoilla ja kevyellä pallolla.

Suomessakin on erityiskouluissa pelattu pyörätuoli- ja sähköpyörätuolisählyä jo 1980-luvulla, mutta lajin Suomeen rantautumisajankohtana voi pitää 1990-luvun alkua.

Timo Rautanen matkusti vuonna 1993 Hollantiin kansainväliselle lihastautileirille, jossa hän tutustui ”sähikkäsählyyn”, kuten lajia alkuvaiheissa Suomessa kutsuttiin. Rautanen alkoi Suomeen palattuaan järjestää vapaamuotoisia pelisessioita Helsingin Lihastautiyhdistyksen jäsenille.

– Treenejä oli aluksi useissa eri paikoissa. Pelasimme ulkonakin ja Malmilla hylätyssä tehdashallissa, muistelee vuodesta 1994 mukana ollut ja lajista heti kovasti innostunut Miro Reijonen.

Vuoden 1994 aikana perustettiin Suomeen ensimmäinen joukkue, Helsingin Räiske. Lajia alettiin esitellä myös muualla, mm. marraskuussa 1993 Tampereella Lihastautiliiton järjestämässä tapahtumassa, jossa lajia kävi kokeilemassa myös julkisuuden henkilöitä, kuten meteorologi Juha Föhr ja muusikko Olli Lindholm.

Oulu oli Helsingin ohella toinen sähköpyörätuolisalibandyn alkuaikojen kasvualue. Oulussa sähköpyörätuolisalibandyn primusmoottorina toimi Mikko Myller.

90-luvun puolivälissä pelattiin ensimmäisiä kotimaisia sähköpyörätuolisalibandyturnauksia, joissa oli mukana kolmesta neljään joukkuetta.

Virallinen SM-sarja käynnistyi kaudella 1997–98 viiden joukkueen voimin. Mukana olivat Räiske ja SSV Helsingistä, Hot Rods Oulusta, Jyske Vaasasta sekä Itä-Suomen pelaajista koostunut Team Karelia. Lajin ensimmäiseksi Suomen mestariksi kruunattiin Vaasan Jyske maalitykkinsä Miika Riikosen johdolla. Lajin SM-sarja ja sittemmin myös toiseksi korkein sarjataso, Finlandia-sarja, ovat toimineet alusta asti Suomen Salibandyliiton alaisuudessa.

Sähköpyörätuolisalibandyn kansainvälisten yhteyksien rakentamisessa ja lajin maajoukkuetoiminnan käynnistämisessä Miro Reijosella oli iso rooli. Reijonen osasi saksaa ja hänellä oli tietoteknistä pioneeriosaamista maailmanlaajuisen tietoverkon www:n avautuessa vuonna 1993. Reijonen mm. käänsi lajin säännöt saksasta suomeksi vuonna 1995.

– Lajin nykyinen nimi oli minun henkilökohtainen hetken päätökseni, kun kirjoitin säännöt ja laitoin kansilehteen yhdyssanahirviön ”Sähköpyörätuoli-salibandyn säännöt”. Sitä ennen ei puhuttu salibandysta tämän lajin yhteydessä, Reijonen sanoo.

1990-luvun puolivälissä salibandy lisättiin myös SIU:n järjestämien nuorisokisojen lajiohjelmaan. Kuva: SIU:n arkisto

Reijosen luomien kontaktien ansiosta Suomesta lähti ensimmäinen joukkue, Helsingin Räiske, kansainväliseen turnaukseen Saksan Neubrandenburgiin huhtikuussa 1995. Räiske sijoittui 16 joukkueen turnauksessa 14:nneksi. Mukana oli joukkueita lähinnä Saksasta ja Hollannista, mutta Suomen lisäksi myös Tanskasta.

Toukokuussa 1998 järjestettiin sähköpyörätuolisalibandyn ensimmäiset maailmankisat (World Games) Hollannin Utrechtissa. Mukana oli jo kymmenen maajoukkuetta, Euroopan maiden lisäksi myös Kanada. Suomi ylsi hienosti neljänneksi Hollannin, Saksan ja edellä mainituissa maissa asuneista siirtolaisista koostuneen Turkin jälkeen.

Hyvin sujuneiden maailmankisojen jälkeen lajin kehitys näytti lupaavalta. Seuraavat maailmankisat piti järjestää jo seuraavana vuonna Saksassa ja virallisen kansainvälisen lajiliiton perustamista suunniteltiin. Sitten tuli kuitenkin hiljaisempi ajanjakso, eivätkä asiat juuri edenneet ennen uuden vuosituhannen alkua.

– Aloitin noihin aikoihin työt Telellä, joka sitten muuttui Soneraksi. Työ ja muu elämä veivät silloin ison ojan ajastani, Miro Reijonen kertoo, miksi kansainvälinen yhteistyö ei kehittynyt toivotulla aikataululla välittömästi vuoden 1998 jälkeen.

Kansainvälinen lajiliitto saatiin jalkeille huhtikuussa 2002 Hollannissa järjestetyssä kokouksessa. Liiton, joka tuolloin oli nimeltään International Committee for Wheelchair Hockey (ICEWH) ensimmäisen puheenjohtajuuden jakoivat hollantilainen Sander Hilberink ja Miro Reijonen.

– Hollannissa jo puhuimme Pyryn (pelaaja ja lajiaktiivi Pyry-Matti Niemelä) kanssa, että nyt aletaan etsimään Helsingistä sopivaa paikkaa MM-kilpailujen järjestämiseen, Reijonen muistelee.

Suomi saikin lajin ensimmäiset viralliset MM-kilpailut järjestettäväkseen. Ottelut pelattiin kesäkuussa 2004 Helsingissä, Ruskeasuon Arena Centerissä. Joukkueet majoittuivat Ruskeasuon erityiskoululla. Maailmanmestaruuden vei Hollanti ennen Saksaa. Isäntämaa Suomi sijoittui viidenneksi.

Helsingin MM-kilpailuissa nähtiin sellainenkin erikoisuus, että Suomi hävisi Australialle. Laji on ollut läpi historiansa eurooppalaisjoukkueiden hallintaa, ja Australian nelossija Helsingin MM-kisoissa on Euroopan ulkopuolisten maiden ylivoimaisesti paras saavutus.

Suomen ja Australian välinen ottelu Helsingin MM-kilpailuissa kesällä 2004. Kuva: Antero Aaltonen

Yritystä lajin levittämiseksi Euroopan ulkopuolelle on ollut. Elokuussa 2001 Yhdysvaltain Minneapolisissa pelattiin World Cup -turnaus, jossa oli mukana 11 joukkuetta kuudesta maasta. Suomen maajoukkue ylsi pronssille hävittyään välierän kanadalaiselle Calgary Selects -joukkueelle ja voitettuaan pronssiottelussa Minnesota Starsin.

Yhdysvalloissa edelleen jossain määrin pelattavan Power Hockeyn säännöt poikkeavat hieman eurooppalaisesta sähköpyörätuolisalibandysta, eikä mantereiden välisiä turnauksia ole Minneapolisin World Cupin jälkeen järjestetty. Kanada oli mukana MM-kilpailuissa vuonna 2018, mutta hävisi mm. Hollannille tylysti 0–33 ja sijoittui seitsemänneksi voitettuaan viimeisessä ottelussaan toisen Euroopan ulkopuolisen joukkueen Australian.

Euroopassa sähköpyörätuolisalibandyn levinneisyys ei ole noudatellut pystysalibandyn vastaavaa, vaikka pelivälineissä lajien kesken on runsaasti yhtäläisyyksiä. Salibandymaista Suomi ja Sveitsi ovat vahvoja myös sähköpyörätuolisalibandyssa, mutta Ruotsissa pelataan omaa, el-hockey -nimistä versiota lajista. El-hockeylla on jalansijaa myös Tanskassa, mutta Tanska on silti myös vahvimpia sähköpyörätuolisalibandymaita. Lajin perustajamaiden Saksan ja Hollannin ohella Italia on noussut sähköpyörätuolisalibandyn valtamaaksi, ja myös Belgia on pelannut pariin kertaan arvokisafinaalissa.

Suomi on yltänyt parhaimmillaan arvokilpailuissa pronssille. Tämä tapahtui kolmissa kisoissa peräkkäin 2010-luvun alussa: MM-kilpailuissa 2010, EM-kilpailuissa 2012 ja MM-kilpailuissa 2014. Vuoden 2016 EM-kilpailuissa Suomi oli epäonninen tasaväkisen turnauksen tiimellyksessä ja jäi seitsemänneksi.

Kun vuoden 2018 MM-kilpailuihin oli tarjolla kaksi joukkuetta Euroopan ulkopuolelta – edellä mainitut Kanada ja Australia – mahtui Euroopasta mukaan vain kuusi maata. Suomi jäi ensimmäistä kertaa kisojen ulkopuolelle.

Suomessa sähköpyörätuolisalibandyn lajiliittona toimii tätä nykyä Suomen Paralympiakomitea, tosin kotimaisesta sarjatoiminnasta vastaa Suomen Salibandyliitto, kuten on tehnyt jo sarjatoiminnan alusta saakka. Suomen Paralympiakomiteaa lajiliittona edelsi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU (2010–2019) ja sitä puolestaan Suomen Invalidien Urheiluliitto.

Etenkin lajin alkuaikoina Lihastautiliitolla oli iso rooli lajin levittämisessä, mutta se on vuosikymmenten saatteessa pienentynyt. Sähköpyörätuolisalibandyn pelaajista isolla osalla on lihastauti, mutta laji soveltuu laajalle toimintakykykirjolle. Kotimaan sarjoissa voivat pelata kaikki pelaajat, jotka käyttävät päivittäisessä elämässä jotain liikkumisen apuvälinettä.

SM-sarjaa on pelattu yhtäjaksoisesti kaudesta 1997–98 alkaen. 1-divisioona käynnistyi kaudella 2008–09. Sittemmin toiseksi korkeinta sarjatasoa on ryhdytty kutsumaan Finlandia-sarjaksi.

Pitkäaikaisin edelleen toiminnassa oleva sähköpyörätuolisalibandysarjoja pelaava joukkue on vuonna 2001 perustettu Helsinki Outsiders. Syystä tai toisesta monessa kaupungissa viritellyt yhteistyöt sähköpyörätuolisalibandyjoukkueen ja salibandyseuran välillä ovat jääneet lyhytikäisiksi. Helsingissä salibandyn erikoisseuroista sähköpyörätuolisalibandya on pelattu SSV:n ja M-Teamin alaisuudessa, mutta ei pelata enää. Oulussa SBT Merikoski oli pitkään sähköpyörätuolisalibandyjoukkueen koti, mutta nyt pelataan Haukiputaan Heiton alaisuudessa. Vaasassa joukkue on kiertänyt mm. Woodcuttersin ja SB Vaasan nimien alla. 2020-luvun taitteessa emoseurana Vaasassa toimii BK-48. Pidempiaikaista yhteistyötä sähköpyörätuolisalibandyjoukkueen ja salibandyseuran välillä on saatu aikaiseksi Turun Palloseurassa ja Tampereen Kooveessa.

– Ainakin lajin alkuaikoina, kun esteettömyysasiat olivat Suomessa vielä nykyistä heikommalla tolalla ja salibandyseurat olivat pieniä toimijoita, sähköpyörätuolisalibandyjoukkue olisi voinut muodostua seuralle melko isoksi kulueräksi. Niinpä sähköpyörätuolijoukkue sai seuralta vain brändin, mutta ei ollut varsinaisesti osa seuran toimintaa, pohtii Miro Reijonen, joka toimi vuosituhannen vaihteessa itähelsinkiläisen salibandyseuran SSV:n hallituksessakin.

Tämä teksti on julkaistu toukokuussa 2020 ilmestyneessä sähköpyörätuolisalibandyn lajiesitteessä, jonka sähköinen versio on ladattavissa sivun alalaidasta.

Sähköpyörätuolisalibandyn arvokisahistoria ja Suomen arvokisajoukkueet

Suomen pronssimitalijoukkue Pajulahden vuoden 2012 EM-kilpailuista. Kuva: Lauri Jaakkola

1998 Maailmankisat, Utrecht, Hollanti

  • 1. Hollanti, 2. Saksa, 3. Turkki, 4. Suomi

Suomen joukkue

  • Miro Reijonen
  • Katja Sallinen
  • Pyry Niemelä
  • Joel Villman
  • Miika Riikonen
  • Päivi Peltoniemi
  • Timo Rautanen
  • Jorma Lehmus
  • Erik Fagerdahl

Valmentaja

  • Tero Kukkonen

2001 World Cup, Minneapolis, USA

  • 1. Toronto Rock (Kanada), 2. Calgary Selects (Kanada), 3. Suomi

Suomen joukkue

  • Päivi Peltoniemi
  • Leena Särelä
  • Petri Matikainen
  • Antti Ämmänkoski
  • Timo Rautanen
  • Miika Riikonen
  • Joel Villman
  • Jorma Lehmus
  • Kai Saarinen
  • Pyry Niemelä

Valmentajat

  • Samuel Villman
  • Tero Kokko

2004 MM-kilpailut, Helsinki, Suomi

  • 1. Hollanti, 2. Saksa, 3. Italia,… 5. Suomi

Suomen joukkue

  • Leena Särelä
  • Antti Torvinen
  • Jorma Lehmus
  • Kai Saarinen
  • Petri Matikainen
  • Pyry Niemelä
  • Miika Riikonen
  • Harri Hakala
  • Joel Villman
  • Antti Ämmänkoski

Valmentaja

  • Tero Kokko

2005 EM-kilpailut, Rooma, Italia

  • 1. Hollanti, 2. Saksa, 3. Italia,… 5. Suomi

Suomen joukkue

  • Antti Torvinen
  • Pyry Niemelä
  • Mikael Jordan
  • Thomas Puska
  • Harri Hakala
  • Antti Ämmänkoski
  • Leena Ikola
  • Jorma Lehmus
  • Kai Saarinen
  • Petri Matikainen

Valmentaja

  • Tero Kokko

2008 EM-kilpailut, Maasmechelen, Belgia

  • 1. Hollanti, 2, Saksa, 3. Italia, 4. Suomi

Suomen joukkue

  • Pyry Niemelä
  • Antti Ämmänkoski
  • Leena Ikola
  • Jorma Lehmus
  • Kai Saarinen
  • Petri Matikainen
  • Olli Palonen
  • Atso Ahonen
  • Roda Mohamed

Valmentaja

  • Seppo Ikola

2010 MM-kilpailut, Lignano, Italia

  • 1. Saksa, 2. Hollanti, 3. Suomi

Suomen joukkue

  • Pyry Niemelä
  • Jorma Lehmus
  • Kai Saarinen
  • Petri Matikainen
  • Olli Palonen
  • Atso Ahonen
  • Miro Reijonen
  • Harri Hakala
  • Saila Luumi
  • Ella-Riikka Isometsä

Valmentaja

  • Timo Nikkinen

2012 EM-kilpailut, Pajulahti, Suomi

1. Hollanti, 2. Belgia, 3. Suomi

Suomen joukkue

  • Antti Ämmänkoski
  • Atso Ahonen
  • Maaret Turunen
  • Vesa Seppänen
  • Jorma Lehmus
  • Markku Jansson
  • Saila Luumi
  • Ella-Riikka Isometsä
  • Pyry Niemelä
  • Olli Palonen

Valmentaja

  • Mika Saastamoinen

2014 MM-kilpailut, München, Saksa

  • 1. Hollanti, 2. Belgia, 3. Suomi

Suomen joukkue

  • Petri Matikainen
  • Antti Ämmänkoski
  • Atso Ahonen
  • Anni Mannelin
  • Vesa Seppänen
  • Mika Vimpari
  • Jorma Lehmus
  • Ella-Riikka Isometsä
  • Pyry Niemelä
  • Olli Palonen

Valmentaja

  • Mika Saastamoinen

2016 EM-kilpailut, De Rijp, Hollanti

  • 1. Hollanti, 2. Italia, 3. Saksa,… 7. Suomi

Suomen joukkue

  • Atso Ahonen
  • Anni Mannelin
  • Pyry Niemelä
  • Mika Vimpari
  • Petri Matikainen
  • Saila Luumi
  • Markku Jansson
  • Ella-Riikka Isometsä
  • Olli Palonen
  • Jorma Lehmus

Valmentaja

  • Mika Saastamoinen

2018 MM-kilpailut, Lignano-Sabbiadoro, Italia

  • 1. Italia, 2. Tanska, 3. Hollanti. Suomi ei mukana.

2021 EM-kilpailut, Pajulahti, Suomi

  • Kisat piti alunperin järjestää kesäkuussa 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi kisat siirrettiin järjestettäväksi 31.5.–7.6.2021.