Paralympiakomitea haluaa fyysisen aktiivisuuden mukaan uuteen vammaispalvelulakiin
Suomen Paralympiakomitea on lausunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle uuden vammaispalvelulain valmennukseen ja tukeen sekä henkilökohtaiseen apuun liittyvistä säännöksistä (24.3.2021). Paralympiakomitea haluaa liikunnan mukaan valmennuksen ja henkilökohtaisen avun perusteisiin.
Ote THL:n pykäläesityksestä: ”Valmennuksen ja tuen tarkoituksena olisi tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä päätöksentekoa, osallisuutta ja itsenäistä suoriutumista vahvistamalla henkilön omia sekä tarvittaessa hänen perheensä ja muiden hänelle läheisten henkilöiden voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Tarkoituksena olisi saada vammaisen henkilön omat kyvyt ja voimavarat täysimääräisesti käyttöön sekä edistää ja ylläpitää vammaisen henkilön yksilöllistä toimintakykyä.”
Paralympiakomitean kannanotto:
Kommentin / lausuman perustelut nousevat YK:n Vammaisyleissopimuksen velvoitteista. 30. artikla velvoittaa mahdollistamaan erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yhdenvertaisen osallistumisen kulttuurielämään, virkistys- ja vapaa-ajan toimintaan sekä urheiluun. Sopimus edellyttää edistämään heidän osallistumistaan kaikille suunnattuun urheilutoimintaan ja sen saavutettavuutta sekä järjestämään myös heille erityisesti suunnattua urheilutoimintaa. (Suomen YK-liitto, 2018.)
Toimintarajoitteiset ja vammaiset henkilöt harrastavat liikuntaa ja käyttävät julkisia liikuntapalveluja muuta väestöä vähemmän. Harrastuksiin osallistumista estävät muun muassa avustajien ja tukihenkilöiden puute sekä se, että liikunnan apuvälineratkaisuja ei tunneta tai niitä ei ole käytettävissä. Erityisen haavoittuvassa asemassa yhdenvertaisen osallistumisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta ovat arjessaan paljon tukea tarvitsevat vammaiset ihmiset ja toimintarajoitteiset henkilöt, jotka ovat esim. asumispalvelujen ja päivä- tai kuntouttavan työtoiminnan palvelujen piirissä. He kokevat mm. usein itsensä yksinäisiksi.
Mielekäs ja oman toiveen mukainen tekeminen, esimerkiksi liikuntaharrastus, mahdollistaa sosiaalisten suhteiden syntymisen ja sosiaalisten taitojen kehittämisen sekä vähentää koettua yksinäisyyttä. Vähäinen liikunta on sekä fyysinen että psyykkinen terveysriski. Toimintarajoitteisten ja vammaisten ihmisten liikunta-aktiivisuuden lisääminen on tärkeää heidän kuntoutumisensa, terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja tämä tulee ottaa huomioon myös lain valmistelussa.
Momentissa 1 tarkoitettuun valmennukseen ja tukeen voisi sisältyä myös palvelua, joka vastaisi pääosin nykyisin erityishuoltoon kuuluvana palveluna annettua niin sanottua psykososiaalista kuntoutusta. Tällaisen valmennuksen tavoitteena olisi vammaisen henkilön psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen. Suomen Paralympiakomitea nostaa esiin, että vammaisilla ja toimintarajoitteisilla ihmisillä täytyy olla yhdenvertaiset mahdollisuudet myös fyysisen kunnon tukemiseen. Samassa momentissa nostetaan esiin mm. neuropsykiatrinen valmennus, jolla edesautetaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Suomen Paralympiakomitea esittää, että kohtaa muokataan siten, että henkilö voi tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia halutessaan myös liikunnan keinoin. Oikeus liikunnan harrastamiseen tulee olla jokaisella. Liikuntaan osallistumisen mahdollistaminen on merkittävä tekijä niin fyysisen kunnon kohottajana, osallisuuden tunteen vahvistajana kuin esimerkiksi ikätasoisen yhdenvertaisuuden toteutumisen suhteen.
