Turunseudun Kenttäurheilijoissa parayleisurheilu on ollut alusta lähtien toiminnan ytimessä

Turunseudun Kenttäurheilijat on nuori, marraskuussa 2018 perustettu yleisurheiluseura. Se on uuden sukupolven urheiluseura myös siitä näkökulmasta, että parayleisurheilulla on alusta lähtien ollut vahva jalansija seuran toiminnassa.

– Kilparyhmämme, eli ryhmä, jossa on seuran ne urheilijat, jotka haluavat harjoitella ja urheilla tavoitteellisesti, on integroitu ryhmä. Siellä on vammattomat urheilijat ja parayleisurheilijat samassa, ja konsepti toimii todella hienosti, sanoo Kenttäurheilijoiden valmennuspäällikkö Janne Keränen.

Kenttäurheilijoilla on myös nuorten pararyhmä, joka on sopiva harrastuksen aloituspaikka vammaan, tuen tarpeeseen tai jopa ikään katsomatta. Paraurheilun erityispiirteisiin kuuluu, että urheilijan polulle voi saapua myös vaikka aikuisiällä vammautumisen jälkeen tai muuten vain halutessaan aloittaa uuden harrastuksen.

– Se on ryhmä, jossa on hyvä ja turvallinen aloittaa urheileminen. Osa kokoontuu kerran viikossa, osa kaksi kertaa, eli siinä on mahdollista pelkästään harrastaa tai sitten sitä kautta voi halutessaan nousta mukaan kilpaurheiluun. Nytkin sieltä on juuri nostettu urheilijoita kilparyhmään, Keränen kertoo.

Myös seuran ikäkausiryhmät ovat avoimia kaikille, samoin kuin kesän yleisurheilukoulut. Turunseudun Kenttäurheilijoissa ei oikeastaan ole kysymys yleisurheilusta ja parayleisurheilusta, vaan kaikki on sulavasti saman yleisurheiluseuran alla.

Jos kesän yleisurheilukoulut jättää laskusta pois, on Kenttäurheilijoissa noin 40 harrastajaa, joista 12 on parayleisurheilijoita. Skaala on laaja, mukana on liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisia sekä elinsiirron saaneita urheilijoita.

– En ole koskaan sanonut kenellekään ei, vaan kaikki saavat tulla. Ja kaikkien ei tarvitse todellakaan kilpailla, saa myös vain harrastaa, Keränen linjaa.

Keränen aloitti valmentamisen nuorena miehenä Naantalin VG-62:n jääkiekkomaalivahtien kanssa. Omien tyttäriensä harrastusten kautta hän päätyi ensin telinevoimistelu- ja sitten yleisurheiluvalmentajaksi.

– Yleisurheilun valmentajatouhuista innostuin todella ja kävin Suomen Urheiluliiton valmentajatutkinnon, ammattivalmentajatutkinnon ja vielä liikuntaneuvojatutkinnonkin, Keränen sanoo.

Lähipiirissä oli kehitysvammainen henkilö, joten tukea tarvitsevien henkilöiden oikeus harrastaa oli jo lähtökohtaisesti lähellä Keräsen sydäntä. Kun häntä pyydettiin viime vuosikymmenen loppupuolella Liedon Parman valmennusvastaavaksi, Keränen asetti ehdoksi, että tulee, jos parayleisurheilu otetaan osaksi seuran toimintaa. Näin tapahtui.

Kun Keräsen ja Parman tiet erosivat vuonna 2018, tuli ajankohtaiseksi perustaa uusi seura, jossa parayleisurheilu olisi heti alusta alkaen toiminnan ytimessä.

– Se oli aika haastavaa. Turussa on hirveän monta yleisurheiluseuraa jo ennestään, ja sinne väliin täytyi yrittää kammeta, Keränen toteaa.

Yleisurheilukilpailuihin ilmoittaudutaan Kilpailukalenteri-järjestelmän kautta. Parayleisurheilijoiden ilmoittautuminen vammattomien kisoihin on edelleen suomalaisessa yleisurheilussa usein hankalaa, joskin Keräsen mukaan viime vuosina siinä on otettu askelia eteenpäin.

– Aluksi järjestävien seurojen asenne oli, että ei me oteta, ei pääse kilpailemaan, koska emme me osaa, emme tiedä mitä kaikkea siihen tarvitaan. Ei haluttu tehdä yhteistyötä tai kysytty edes mitään, vaan suoraan sanottiin, että ei oteta. Nyt sekin on parantunut jo aika paljon täällä Varsinais-Suomessa, Keränen toteaa.

Tullaan sen kysymyksen äärelle, että olisiko parempi, että kaikissa tai ainakin mahdollisimman monessa yleisurheiluseurassa olisi ainakin jonkin verran parayleisurheilijoita ja tuntemusta aiheesta vai onko parempi keskittää alueen parayleisurheilijat yhdelle seuralle, jolla asiantuntemusta ja intoa on runsaasti?

– Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos parayleisurheilijat ovat samassa seurassa, niin toimintaa on helpompi pyörittää ja heillä on mahdollisuus saada tietotaito ja osaava valmennus käyttöönsä, mutta sitten taas toisaalta jokaisessa seurassa pitäisi kyllä olla jonkin verran edes ymmärrystä aihealueesta. Parayleisurheilijallakin tulisi olla mahdollisuus edustaa sitä seuraa, jota haluaa, Keränen sanoo.

Tällä hetkellä toiminta Varsinais-Suomessa painottuu Turunseudun Kenttäurheilijoihin. Seura sai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää Seuratukea hankkeelle nimeltä Parayleisurheilu kaikille Varsinais-Suomessa. Hankkeen aikana Kenttäurheilijat pyrkii levittämään parayleisurheilutoimintaa myös maakunnan muihin kuntiin.

Syksyllä 2021 Turussa käynnistyi myös paraurheilun valmennuskeskus Turun Seudun Urheiluakatemian, Turunseudun Kenttäurheilijoiden, Suomen Paralympiakomitean ja Ammattiopisto Spesian yhteistyönä.

Valmennuskeskuksen toiminta käynnistyi kolmen aamupäiväharjoituksen muodossa ja tulee laajentumaan jatkossa. Mukaan otetaan kaikkien lajien urheilijoita, mutta ainakin alkuun valtaosa urheilijoista on yleisurheilijoita. Keränen tosin painottaa, että paraurheilussa lajien väliseen yhteistyöhön on sekä tarve että hyvät edellytykset.

– Parajääkiekkoilijat voivat kesäisin hyvin olla yleisurheilijoita. Lajikateuteen ei ole varaa, vaan pyritään aidosti löytämään urheilijalle sopiva laji, Keränen toteaa.

Janne Keränen uskoo, että vuoden 2024 kesäparalympialaisissa Pariisissa tullaan näkemään ensimmäinen Turunseudun Kenttäurheilijoiden urheilija.

– Eetu Kuisma oli jo mukana menneenä kesänä Puolan EM-kilpailuissa. Hän juoksi 100, 200 ja 400 metriä ja hyppäsi pituutta. Jo muutaman vuoden ajan meillä on ollut Eetun kanssa selkeä tähtäin Pariisissa 2024, Keränen linjaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin Valtti-ohjelman käsikirjassa urheiluseuroille (2021).