Sanna Koivusalo lähtee parajääkiekon Women’s World Challenge -turnaukseen Yhdysvaltoihin

Sanna Koivusalo

Maskulainen Sanna Koivusalo matkustaa elokuun lopussa Yhdysvaltain Green Bayhin ja osallistuu maailman joukkueessa parajääkiekon Women’s World Challenge -turnaukseen.

Jos Koivusalolle, 47, olisi viime vuosikymmenen puolivälissä sanottu, että hän tulee pelaamaan 2020-luvulla jääkiekkoa kansainvälisessä turnauksessa Yhdysvalloissa, hän olisi todennäköisesti räjähtänyt nauruun.

Koivusalo oli kyllä liikunnallinen ihminen ja innokkaana penkkiurheilijana seurasi myös jääkiekkoa, mutta ei hän lajia harrastanut. Luisteleminen ei Koivusalolle maistunut, se teki pohkeet kipeäksi.

Mutta elämä heittelee välillä erikoisiin suuntiin. Vuonna 2016 Koivusalon molemmat jalat jouduttiin amputoimaan polvien yläpuolelta verenmyrkytyksen vuoksi.

– Sen jälkeen yritin etsiä itselleni sopivia liikuntamuotoja ja löysinkin uinnin ja käsipyöräilyn. Sitten tapasin amputoitujen kuntoutuksessa Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa samalta seudulta olleen henkilön, joka kysyi lähtisinkö kokeilemaan parajääkiekkoa TPS:n treeneihin, Koivusalo kertaa.

Ensimmäinen kokeilu oli tasan vuosi sitten, elokuun lopussa 2021.

– Kelkassa pääsi hyvään vauhtiin, se tuntui niin hauskalta, vaikka kaaduin varmaan sata kertaa. Sen jälkeen olen käynyt Pajulahdessa aloittelevien pelaajien leirillä, Sisu Camp -parajääkiekkoleirillä ja parilla naispelaajille suunnatulla leirillä. Minut otettiin mukaan pelaamaan TPS:n joukkueessa SM-sarjaakin ja sain pelatakin jonkin verran joka pelissä, Koivusalo sanoo.

– En ollut vammattomana mikään joukkueurheilija, vaan harrastamani lajit ovat olleet yksilölajeja. Mutta ehkä nyt, kun olen joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, on syntynyt tarve olla osa sosiaalista yhteisöä. Olen sopeutunut TPS:n joukkueeseen tosi hyvin. Meillä on hyvä, kannustava ilmapiiri.

Koivusalon kehitys pelaajana ja kelkankäyttäjänä on ollut nopeaa. Parajääkiekko vaatii tasapainoa ja kehittää keskivartalon lihaksia. Siitä on ollut Koivusalolle apua arjessa pärjäämiseenkin.

– Mailankäsittelyssä on eniten kehitettävää, mutta sitäkin olemme mieheni kanssa harjoitelleet pihalla tennispallojen kanssa, kertoo kahden aikuisen tyttären äiti.

Parajääkiekkomaajoukkueen taustahahmo Tomi Rovio vinkkasi kevään naispelaajien leirillä Pajulahdessa, että elokuun lopussa Yhdysvaltain Green Bayssa pelataan Women’s World Challenge -turnaus.

– Mietin sitä hetken aikaa, mutta ilmoitin sitten olevani kiinnostunut. Minulla alkaa olla ikää jo sen verran, että välttämättä ei tule hirveän montaa kertaa vastaan tilaisuutta lähteä Yhdysvaltoihin pelaamaan. Ajattelin, että nyt tähän on tartuttava.

– Onhan se huikeaa päästä näkemään naispelaajia ympäri maailmaa. Siellä on Yhdysvalloilla, Kanadalla ja Iso-Britannialla omat joukkueensa ja sitten maailman joukkueessa on minun lisäkseni pelaajia ainakin Ruotsista, Norjasta, Latviasta ja Japanista.

Parajääkiekko on paralympialaji ja koko paralympialiikkeessä tehdään töitä sen eteen, että lajeissa olisi mukana niin mies- kuin naisurheilijoita. Tulevaisuuden tavoitteena on, että talviparalympialaisissa pelattaisiin myös naisten parajääkiekkoa ja Suomen tavoitteena pitkällä tähtäimellä on saada naisten maajoukkue kasaan.

– Tärkein asia tässä turnauksessa on saada naisten parajääkiekolle näkyvyyttä. Jos vaikka joku uusi pelaaja Suomessakin innostuisi kokeilemaan, Koivusalo toteaa.

Parajääkiekkoliigaa pelataan Suomessa neljällä paikkakunnalla: Turussa (TPS), Jyväskylässä (SISU Paraicehockey), Riihimäellä (Kiekko-Nikkarit) ja Oulussa (Kiimingin Kiekko-Pojat). Lisäksi toimintaa on Tampereella (Koovee). Joukkueilla on varakelkkoja ja muita varusteita, joten aloittelijat pääsevät lajissa alkuun. Kelkkoja voi myös vuokrata Paralympiakomitean alaisuudessa toimivalta Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIAlta. Kotimaan sarjassa saavat parajääkiekkoa pelata myös vammattomat pelaajat.

– Minulla on leirin jälkeen edessä oman kelkan hankinta. Suositeltavaa on pelata vuoden tai pari ennen oman kelkan hankkimista, jotta tietää tarkkaan, millainen on itselle sopiva, Koivusalo sanoo.

Kelkalla luisteleminen on osoittautunut Koivusalolle huomattavasti mieluisammaksi kuin mitä pystyluistelu oli ennen vammatumista.

– Mutta edelleen välillä pelaamisen jälkeen tunnen kipua pohkeissani, vaikka minulla ei enää edes ole pohkeita, Koivusalo naurahtaa.

Parajääkiekon Women’s World Challenge -turnaus pelataan Green Bayssa 26.–28. elokuuta. Lue lisää World Para Ice Hockeyn sivuilta.