Kiinnostuksensa liikkumiseen kadottanut sote-ammattilainen tarvitsee tukea ja uuden merkityksen liikkumiselle

Sote-alan ammattilaisista tutkimuksen pohjalta luodut 6 erilaista liikkujapersoonaa kertovat ammattilaisista paljon liikkumisen kannustajina ja mahdollistajina. Tutustu sote-ammattilaiseen, joka on kadottanut oman kiinnostuksensa liikkumiseen, eikä siksi löydä sille tarpeeksi merkitystä niin työn kuin vapaa-aikansa arjessa. 

Liikkuminen ja liikunta ovat osa laajaa hyvinvoinnin kokonaisuutta, jossa sote-ammattilaisten merkitys kannustajana ja mahdollistajana on huomattava.    
 
Suomen Paralympiakomitean koordinoimassa Aktiivisuutta läpi arjen -hankkeessa (2022–2024) on kerätty monipuolisesti tietoa alalla työskentelevien työntekijöiden arjesta sekä vasta opiskelevien tulevien ammattilaisten ajatuksista aktiivisuuteen ja liikkumiseen liittyen.    
 
Kerätyn tiedon pohjalta on muodostettu 6 erilaista liikkujapersoonaa, jotka kertovat ammattilaisista paljon myös liikkumisen kannustajina ja mahdollistajina.   

Oman kiinnostuksensa kadottanut ei tunnista liikkumisen hyötyjä

”Ei ole kavereita, eikä jaksa.” 

”Liikkuminen on muita varten.”  
 
Kiinnostuksensa kadottanut liikkujapersoona kokee liikkumisen etäiseksi ja turhaksi. Huonot kokemukset, negatiivinen mielikuva liikunnasta ja passiivinen elämäntapa vahvistavat tunnetta siitä, ettei liikkuminen ole häntä varten.  

Kun oma kiinnostus on kadonnut, ei liikkumisen hyötyjä tunnisteta, eikä sille nähdä merkitystä arjessa. Tämä voi heijastua myös muuhun elämän aktiivisuuteen ja yleiseen hyvinvointiin. 

Tukena johtaminen ja yhteisöllisyys 

Kiinnostuksensa liikkumiseen menettänyt liikkuja tarvitsee erityisesti ulkopuolista tukea, kannustusta ja ohjausta. Hänelle voi olla tärkeää, että liikkuminen tehdään helpoksi osana arkea ja että siihen liittyy sosiaalinen ulottuvuus, kuten yhteinen tekeminen.  

Työyhteisössä esihenkilö voi toimia motivaattorina esimerkiksi tukemalla liikkumismyönteistä keskustelua, mahdollistamalla työajalla tapahtuvat aktiiviset tauot tai rohkaisemalla osallistumaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. 

Keskustelut, yhteiseen tekemiseen osallistuminen ja omien voimavarojen tunnistaminen voivat muuttaa suhtautumista. 

Osallisuus ja yhteisön tuki voivat auttaa tämän tyyppistä liikkujaa löytämään uusia kiinnostuksen kohteita. Keskustelut, yhteiseen tekemiseen osallistuminen ja omien voimavarojen tunnistaminen voivat muuttaa suhtautumista liikkumiseen ja aktiivisuuteen. 

Avaimena omien arvojen ja kiinnostuksen kohteiden löytäminen 

Kun kiinnostus aktivoitua on kadonnut, se voi heijastua laajemmin myös arkeen ja työhön. Perusarjen askareet ja työtehtävät voivat tuntua kuormittavilta, eikä voimavaroja riitä ylimääräiseen tekemiseen.  

Tällöin on tärkeää pysähtyä pohtimaan itselle merkityksellisiä asioita: mitkä asiat tuovat hyvää oloa, mitkä ovat itselle tärkeitä ja mikä auttaa jaksamaan. Jokainen meistä tekee valintoja ja päätöksiä omista lähtökohdistaan, ja omien arvojen tunnistaminen voi auttaa löytämään uudelleen kiinnostuksen myös liikkumiseen. 

Tärkeintä on löytää juuri itselle sopiva tapa liikkua. 

Myös keskustelu muiden kanssa, omien ajatusten peilaaminen muiden kokemuksiin ja uusien pienten tapojen kokeileminen voivat olla ensimmäinen askel kohti aktiivisempaa elämäntapaa. Yhteisön tuki, kannustava ilmapiiri ja onnistumisen kokemukset vahvistavat motivaatiota ja auttavat löytämään itselle mielekkään tavan liikkua.  

Jokainen pieni askel kohti aktiivisuutta on arvokas – tärkeintä on löytää juuri itselle sopiva tapa liikkua ilman suorituspaineita.

Tutustu kaikkiin sote-ammattilaisten liikkujapersooniin:

Sote-ammattilainen: Minkälainen liikkujapersoona sinä olet?

Näin edistää muiden liikkumista sote-ammattilainen, jolla liikunta on omana identiteettinä

Aktiivisesti liikkuva sote-työntekijä haluaisi edistää liikkumista myös työssään, mutta kuormittavat olosuhteet eivät jätä sille juuri mahdollisuutta

Usein vain hyötyliikunnalle aikaa löytävä sote-ammattilainen kaipaa kaveria liikkumisen lisäämiseen

Vähän liikkuva sote-ammattilainen kaipaa lisää kokemusta itsestään liikkujana

Rikkinäiseksi itsensä kokeva sote-ammattilainen voi löytää liikkumisen iloa oikeanlaisen tuen ja itselle sopivien tapojen avulla

'' Katariina Jauhiainen on fysioterapeutti, tulkki ja palvelumuotoilija. Hän vetää Suomen Paralympiakomiteassa vuonna 2024 päättyvää Aktiivisuutta läpi arjen -hanketta, jossa jalkautetaan palvelumuotoiluun perustuvaa Helmi-mallia niin sote-alan työntekijöiden toimintaan ja koulutukseen kuin mahdollisimman laaja-alaisesti hyödynnettäväksi myös kuntoutuksen ja liikunnan aloilla.     
 
Soveltavan liikunnan kehittäjänä Katariina haluaa edistää ihmislähtöisyyttä, positiivisuutta, yhteistyötä, osallisuutta ja kokonaisvaltaisuutta: "Erityisesti vähän liikkuvien ja tukea tarvitsevien henkilöiden osallisuus ja sen ymmärtäminen liikkumisen edistämisessä ovat tärkeitä asioita."