Luontoretkeilyyn kaivataan edelleen lisää saavutettavaa tietoa esteettömistä kohteista – Hyrian kanssa taklataan ongelmaa kouluttamalla luontokohteiden esteettömyyskartoittajia

Luontokohteiden esteettömyyskartoittaja -koulutus antoi uusia ajatuksia ja käytännön vinkkejä Tiina Nopaselle ja Tuija Salmelle. Hyrian yhteistyössä Parampiakomitean kanssa toteuttama koulutus antoi myös intoa työskennellä jatkossa luontokohteiden esteettömyyskartoitusten parissa. 

Luontoliikunta on yksi suosittu lähi- ja arkiliikunnan muoto vammaisten henkilöiden keskuudessa, ja Paralympiakomitea on siksi ollut mukana edistämässä sen edellytysten kehitystä eri yhteistyötahojen kanssa viime vuosina.  

Nyt kun Paralympiakomitean omalla tai osittaisella vetovastuulla olleet luontohankkeet ovat tältä erää päättyneet, jää työ elämään muun muassa koulutuskokonaisuuksissa, joita luontotyössä on rakennettu eri yhteistyötahojen kanssa.  

Tällaisiin koulutuksiin kuuluu myös Hyrian kanssa toteutettu luontokohteiden esteettömyyskartoittaja -koulutus, josta starttasi tänä keväänä järjestyksessään toinen koulutuskausi. 

Luontokohteiden esteettömyyskartoituksille tarvetta 

Tiina Nopasella on luontokohteiden esteettömyydestä paljon omakohtaisiakin kokemuksia, sillä hän on liikuntavammainen ja retkeilee paljon. Nopanen kokee itse saaneensa luonnolta paljon, ja halusi siksi osallistua luontokohteiden esteettömyyskartoittaja -koulutukseen, kun sellainen tuli ensi kertaa tarjolle Hyriaan syksyllä 2024.  

– Haluaisin päästä edistämään näitä asioita, Nopanen kertoo motivaatiostaan. 

Koulutus oli Nopasen toiveiden ja odotusten mukainen – osallistujat saivat tietoa niin lainsäädännöstä kuin käytännöistäkin. 

– Tuli tietoa, minkälaiset lukemat saa olla, että reitti on esteetön ja miten vaikkapa vaativa esteetön. Olisi voinut olla enemmänkin käytännön harjoituksia mitoituksesta ja kartoitushommaa. 

Nopanen tietää kokemuksensa pohjalta, että luontokohteiden esteettömyyskartoituksille ja varsinkin tiedon löydettävyydelle on tarve. 

– Tieto on tällä hetkellä hajallaan, ja se on ongelma. On eri toimijoita, mutta ei ole yhteistä paikkaa. Kuntien omilta sivuilta voi etsiä tietoa, mutta ne täytyy katsoa aina jokaisen kunnan sivuilta erikseen.  

Nopasen mielestä esteettömät luontoreitit ovat ”hirmu lyhyitä” edelleenkin. 

– Aika monesta reitistä, joka ei tällä hetkellä ole esteetön, saataisiin pienillä muutoksilla rakennettua esimerkiksi se vaativa esteetön reitti. Jos vaikka vaihdettaisiin pitkospuut vähän leveämpiin tai tehtäisiin jotain luiskaa, reitti olisikin heti useamman henkilön käytettävissä. 

Esteetön rakentaminen koetaan Nopasen mukaan vähän vaikeaksi, osin turhaan. 

– Ajatellaan, että asioiden pitää olla juuri tietyllä tavalla, tai sitä ei voida mainita. Totta kai tietyt asiat pitääkin olla, mutta pienillä muutoksilla tavallisesta reitistä saataisiin vaikka se vaativa esteetön. 

Nopanen suosittelee esteettömyyskartoittajan koulutusta henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita rakentamaan yhdenvertaisuutta luontoliikunnassa. Kaikille, jotka haluavat mahdollistaa luontokokemuksia kaikenlaisille toimintakyvyille. Hänellä itsellään on jo ajatuksia, miten kurssilla opittu tulisi käyttöön. 

– Toivon, että pystyisin esimerkiksi kevytyrittäjänä tekemään kartoitustöitä esimerkiksi virkistysalueille. Haluan rakentaa itsestäni soveltavan luontoliikunnan osaajan. Kehittäjätasolla tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, minkälaisia asioita pitää huomioida, että luontoliikuntamahdollisuuksia saadaan kaikenlaisille toimintakyvyille. 

Nopanen muistuttaa esteettömyyden olevan muutakin kuin liikkumisen esteet. On näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteitä, ja kaikille on mahdollista tarjota luontoliikuntamahdollisuuksia. 

– Reittikuvailut ovat ihan älyttömän tärkeitä. On tärkeää, että reitistä on ennakkotietoa olemassa, ja jokainen toimintarajoitteinen voi sen perusteella miettiä, sopiiko reitti omalle toimintakyvylle vai ei. 

Luontokohteisiin pureutuva koulutus toi uusia näkökulmia ja lisää ymmärrystä rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittajalle 

Tuija Salmi on työssään sisustussuunnittelijana erikoistunut muistisairaiden henkilöiden ympäristön suunnitteluun. Lisäksi hän toimii rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittajana.  

Salmelle luontoympäristön esteettömyyskartoittajakoulutus oli monella tapaa mielenkiintoinen, sillä hän on myös retkeillyt aina ja harrastaa partiotoimintaa. 

– Ajattelin, että tässä voisi vähän yhdistää työtä ja omaa harrastusta. Kun tämmöinen koulutus lopulta löytyi, ilmoittauduin siltä istumalta, Salmi kuvailee hymyillen. 

Salmi kokee saaneensa koulutuksesta paljon irti. 

– Opin uusia asioita ja uusia näkökulmia. Sain tietoa kaikista erilaisista välineistä, mitä henkilöillä voi olla apuna metsässä. Tuli oivalluksia myös kuurojen henkilöiden kannalta. Esimerkiksi se, että heille leveämpi polku on hyvä, koska he kulkevat mielellään vierekkäin, että pystyvät keskustelemaan keskenään. 

Salmi ymmärsi koulutuksen myötä käytännössä myös esteettömän ja vaativan esteettömän erot. Siinä missä esteettömällä reitillä voi hyvin kulkea niin pyörätuolin kuin rattaiden kanssa, vaativa esteetön mukailee maastonmuotoja. Silloin koko reitti ei ole esteetön, mutta apuvälineen kanssa voi olla hyvin kuljettavissa. 

Tuli ajatuksia myös siitä, kuinka tärkeitä reittikuvailut oikeasti ovat. 

– Kun reitti on kuvailtu, henkilö voi itse miettiä, tarvitseeko hän mukaan apuvälineen tai avustajan vai pärjääkö ihan itsekseen. Meillä Suomessa on esteettömiä ja vaativia esteettömiä reittejä, mutta ongelma on myös, miten niitä pidetään kunnossa. 

Teksti: Heidi Lehikoinen
Kuva: Suomen Paralympiakomitea

Luontokohteiden esteettömyyskartoittajakoulutuksia on tarkoitus järjestää jatkossakin keväällä 2025 alkaneen kurssin jälkeen. Seuraa tietoja Hyrian sivustolla. 

Tutustu Reitit ja rakenteet -hankkeen materiaaleihin