Auttavatko aktiivisuusmittarit myös pyörätuolinkäyttäjien fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä?

Ratkaisuja suomalaisten liikkumisen lisäämiseksi etsitään kiivaasti valtion hallitusta myöten. Aktiivisuuden tukemiseen ja liikuntainterventioiden vaikutusten arviointiin tarvitaan luotettavia mittalaitteita, mutta löytyykö sellaisia myös pyörätuolinkäyttäjille? Edistävätkö mittarit liikkumista heidän kohdallaan? Kati Karinharjun väitöstutkimus viitoittaa tietä vastauksiin.

Suomen Paralympiakomitea ja Soveltava Liikunta SoveLi palkitsivat jälleen marraskuussa neljä ansioitunutta soveltavaa liikuntaa ja paraurheilua käsittelevää opinnäytetyötä Ahos-stipendeillä.

Stipendeistä suurimman, 2000 euroa, sai tällä kertaa parhaillaan Porin seudulla vaikuttava ja Satakunnan ammattikorkeakoulun lehtorina toimiva Kati Karinharju väitöskirjatutkimuksellaan pyörätuolia käyttävien selkäydinvammaisten henkilöiden fyysisen aktiivisuuden mittaamisesta ja edistämisestä.

Karinharjun väitöstutkimus osuu ajankohtaiseen liikkumattomuuskeskusteluun. Siinä missä liikkumattomuus on noussut Suomessa kasvavaksi huolenaiheeksi koko kansakunnan osalta, on tiedossa, että toimintarajoitteiset ja liikuntaan tukea tarvitsevat henkilöt liikkuvat terveytensä kannalta vielä merkittävästi vammattomia henkilöitä vähemmän.

Ongelmasta ovat kertoneet muun muassa parin vuoden takaiset Liikuttaako? -tutkimuksen tulokset, joiden päivittämiseksi kerättiin tänä syksynä uutta tietoa keväällä 2024 julkaistavaksi.

- Liikunta-aktiivisuuden tukemiseen ja liikuntainterventioiden vaikutusten arviointiin tarvitaan luotettavia mittalaitteita. Kaupallisesti tarjolla olevat liikuntateknologian tuotteet eivät kuitenkaan yleisesti ottaen vastaa toimintarajoitteisten liikkujien tarpeisiin, Kati Karinharju kertoo tutkimuksensa lähtökohdista.

Tutkimusongelman pohjalta Karinharju lähti selvittämään Australian Queenslandin yliopistossa vuonna 2022 tekemässään tutkimuksessa fyysisen aktiivisuuden edistämistä ja sen mittaamista fyysisen aktiivisuuden mittalaitteilla selkäydinvammaisten, pyörätuolia käyttävien henkilöiden joukossa.

Mistä idea palkittuun tutkimukseen sai alkunsa, ja mitä sen tärkeimmät tulokset kertovat?

Inspiraatiota asiakkaan sateisena viikonloppuna suorittamasta tempauksesta

Liikuntatieteilijänä ja -pedagogina Karinharju liikuttaa arjessaan kaiken ikäisiä, kuntoisia ja toimintakykyisiä yksilöitä.  Oli kyseessä sitten päiväkodin luistelutuokio, kuntokeskuksen spinningtunti tai opiskelijoiden paraurheilutunti, on kaiken keskiössä liikkuminen ja kestävän liikuntainnostuksen herättäminen. Keinot liikkumiselle ja liikuttamiselle rakennetaan yksilön lähtökohdat huomioiden.  

- Elettiin vuotta 2012. Eräs asiakkaani näytti minulle tohkeissaan askelmittariinsa kertyneitä askeleita sateisen viikonlopun jälkeen. Hän oli onnistunut keräämään niitä yli 20 000 sisällä yksiössään, keittiötä ja olohuonetta kiertäen, kertaa Karinharju.

Karinharjun ensireaktio asiakkaan tempaukseen oli hämmästynyt.

- Hullua, muistan ajatelleeni ensimmäisenä. Samalla olin vaikuttunut siitä, kuinka taskussa askeleita mittaava teknologinen laite olikaan saanut liikettä aikaan.

Tutkija kertoo ajatustensa siirtyneen seuraavaksi pyörätuolia käyttäviin asiakkaisiinsa.

- Päätin googlettaa, millaisia aktiivisuuden mittareita on kehitetty heille, jotka askeleiden sijaan liikkuvatkin pyörätuolia kelaten. Pettymyksekseni ja myös hämmästyksekseni etsintäni ei tuolloin tuottanut yhtään osumaa. Ajattelin, että en vain osannut etsiä tietoa asiasta riittävän hyvin, oikeilla hakusanoilla tai oikeasta paikasta. Asia edellytti siis perusteellisempaa selvittelyä.

Tästä alkoi matka kohti väitöskirjatutkimusta.

Apple Watch© on toistaiseksi ainoa pyörätuolinkäyttäjät huomioiva kaupallinen mittari

Ahos-stipendillä nyt palkittu väitöskirjatutkimus koostuu kolmesta kokonaisuudesta.

Jo 2019 toteutetussa ensimmäisessä osassa Karinharju selvitti systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, minkälaisia fyysisen aktiivisuuden mittareita oli siihen mennessä validoitu pyörätuolia käyttävien henkilöiden keskuudessa, minkälaista aktiivisuustietoa mittareilla voidaan mitata, ja miten mittarit soveltuvat käytettäväksi pyörätuolia käyttävien liikkujien arjessa.

Väitöstutkimuksen toiseen osaan hän suoritti oman tutkimuksensa aktiivisuusmittareiden validoimiseksi selkäydinvammaisten pyörätuolinkäyttäjien käytössä. Tulokset ovat tuottaneet tärkeää, varsin konkreettista tietoa liikemittareiden mahdollisuuksista ja rajoituksista:

- Pyörätuolinkäyttäjien päivittäiset aktiviteetit koostuvat monipuolisista, pääosin ylävartalolla tapahtuvista, tuolilla ja ilman tuolia tapahtuvista toiminnoista. Näin ollen kaksi mittaria, toinen oikeassa ranteessa ja toinen pyörätuoliin kiinnitettynä, näyttäisivät antavan kokonaisvaltaisimman tiedon heidän päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudestaan.

Kaupallisista mittareista Apple Watch© ja pyörätuoliin kiinnitettävä matkamittari Wheeleri osoittautuivat luotettavimmiksi, kun tarkasteltiin pyörätuolin kelaamisen määrää työntöinä, kuljettuna matkana tai nopeutena mitattuna.

Karinharju huomauttaa, että työntöjen mittausmäärään vaikuttaa kuitenkin sekä kelaustyyli että kelausvauhti, ja siksi esimerkiksi Apple Watch© soveltuu hyvin liikkumisen seurantaan yksilötasolla, mutta ei niinkään yksilöiden ja ryhmien väliseen vertailuun.

- Olemassa olevilla liikemittareilla voidaan näin ollen saada epäsuoria mutta luotettavia arvioita yksittäisten pyörätuolia käyttävien henkilöiden päivittäisestä aktiivisuudesta. Yksittäistä luotettavaa mittaria tai mittariyhdistelmää kokonaisvaltaiseen päivittäisen aktiivisuuden mittaamiseen ei kuitenkaan toistaiseksi ole olemassa, ja lisätutkimusta tarvitaan mittareiden luotettavuuden ja käytettävyyden lisäämiseksi.

Interventiotutkimus: Viidellä kuudesta tutkittavasta päivittäinen aktiivisuus nousi vähintään yhdellä muuttujalla mitattuna

Tutkimuksensa kolmanteen osaan Karinharju toteutti interventiotutkimuksen selkäydinvammaisten pyörätuolinkäyttäjien fyysisen aktiivisuuden edistämisestä.

- Interventiotutkimukseen osallistui kuusi terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvaa, omassa kodissaan asuvaa henkilöä, joilla on selkäydinvamma. Interventio kesti kokonaisuudessaan yhdeksän kuukautta, ja sisälsi kolme vaihetta: lähtötilannevaiheen, interventiovaiheen ja intervention jälkeisen seurantavaiheen, Karinharju kertoo.

Intervention vaikutuksia mitattiin kolmella muuttujalla: päivittäisen ylävartalon liikkeen muutoksilla, päivittäisen pyörätuolikelaukseen käytetyn ajan muutoksilla sekä päivittäisen kelausmatkan muutoksilla. Näitä muutoksia mitattiin ranteeseen kiinnitettävän ActiGraph GT9X -mittarin ja pyörätuolin pinnoihin kiinnitettävän Wheeleri-mittarin avulla.

Interventiossa käytettiin APAP (Adapted Physical Activity Program) -ohjelmaa, jolla on osoitettu olevan tieteellistä näyttöä fyysisen aktiivisuuden edistämisessä sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla on aivohalvaus tai niskanretkahdusvamma.

Intervention seurauksena viiden tutkimukseen osallistuvan päivittäinen aktiivisuus nousi vähintään yhdellä muuttujalla mitattuna. Eniten lisääntyi päivittäinen ylävartalon liike, joka nousi merkittävästi viidellä kuudesta osallistujasta.

- Mittaustuloksista voimme päätellä, että yksilöllisesti räätälöidyn, kotona toteutettavan interventio-ohjelman avulla voidaan lisätä selkäydinvammaisten henkilöiden aktiivisuutta, Karinharju summaa.

Soveltavan liikunnan tieteenalalla on tilaa oivaltamiselle ja ajattelulle

Karinharjun väitöstutkimus paitsi osuu ajankohtaiseen liikkumattomuuskeskusteluun, tuottaa tärkeää tietoa sekä toimintarajoitteisille henkilöille itselleen että tutkijoille.

Hänen matkaansa väitöstutkimuksen kanssa on siivittänyt tutkijan uteliaisuuden ohella vahva velvollisuudentunne yhdenvertaisen liikuntakulttuurin edistämisestä.

Karinharju haluaakin muistuttaa kaikkia parhaillaan liikunta-aiheisia tutkimusaiheita pohtivia siitä, että soveltavan liikunnan tieteenalalla on reilusti tilaa oivaltamiselle ja ajattelulle.

- Oman esimerkkini myötä haluan kannustaa opiskelijoita luottamaan omiin oivalluksiinsa ja rohkeasti tutkimaan niistä syntyneitä ideoita. Hämmästyksekseen voi yhdestä maanantaiaamun ajatuksesta syntyä uraa uurtavaa tiedettä.


Kuvat: Adam Galle Photography

Katso Kati Karinharjun ja muiden syksyn 2023 Ahos-stipendiaattien esittelyt omista opinnäytetöistään LTS:n Soveltavan liikunnan aamuporinat -tallenteelta

Suomen Punaisen Ristin alaisen Ahos-säätiön rahoittamia stipendejä opinnäytetöille jaetaan seuraavan kerran syksyllä 2025. Tuolloin palkitaan 1.9.2023–30.9.2025 valmistuneita ja valmistuvia töitä kahdessa kategoriassa: Pro gradu- ja tohtorinväitöstason tutkielmille 2–3 kpl noin 1000–2000 euron stipendejä ja AMK-, opisto- tai kandidaattitason loppu- tai opinnäytetöille 2–3 kpl noin 250–500 euron stipendejä.