Osallistaminen alkaa arvostavasta kohtaamisesta – niin myös liikkumaan aktivoidessa

Tänä syksynä julkaistu Helmi-malli auttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoito- tai liikunta-alan ammattilaisia edistämään liikkumista ja aktiivisuutta vähän liikkuvien asiakkaidensa keskuudessa. Mallin kehittämistä vetänyt Katariina Jauhiainen pureutuu seuraavaksi ajatuksiin mallin toisen vaiheen taustalla. Mitä kaikkea on osallistaminen?

Helmi-mallin avulla arjessa tukena toimivat eri alojen ammattilaiset voivat edistää liikuntaa ja aktiivisuutta lähtökohtaisesti vähän liikkuvien asiakkaidensa elämässä, yhdessä heidän itsensä kanssa.

Mallin toinen vaihe kuuluu: OSALLISTA. Osallisuudella ja sen toteutumisella – mahdollisuudella vaikuttaa itseään koskeviin asioihin – on valtava merkitys ihmisen kokeman hyvinvoinnin kannalta. Osallistaminen onkin luonnollisesti yksi yhteistoiminnalle perustuvan toimintamallimme kulmakivistä.

Kun lisätään aktiivisuutta erilaisissa yhteisöissä Helmi-mallin avulla, osallistaminen tarkoittaa sitä, että annetaan erilaisten aktiviteettien ja toiminnan suunnittelussa mukana olemisen ja vaikuttamisen mahdollisuus kaikille niille, joita lisättävä aktiivisuus ja liikkuminen koskee ja kiinnostaa.

Sen lisäksi, että aktivoivan tekemisen suunnittelussa annetaan mahdollisuus vaikuttaa niille, joita aihe kiinnostaa, on tärkeää aktivoida ja motivoida osallistumaan myös niitä, jotka eivät ensimmäisinä innostu mukaan. Jos heitäkin ei osallista jo suunnittelussa, on heitä vaikea osallistaa myöskään itse aktiviteetteihin tai uuteen arkiseen liikuntatoimintaan, kun on aika sellaista toteuttaa.

Kaiken takana on kohtaaminen

Mielestäni osallistamisessa lähdetään aina liikkeelle toisen ihmisen arvostavasta kohtaamisesta. Juuri tämä hetki, kun kohtaat toisen, on lopulta avain osallisuuden toteutumisessa, ja siksi niin merkityksellinen. Se on väylä turvallisen ilmapiirin ja vuorovaikutuksen syntymiseen, joita tarvitaan aitoon, kaikkien osapuolten tasavertaiseen osallisuuteen.

Pieniä kohtaamisia, osallistamisen tekoja arjessa ovat muun muassa tervehtiminen, kuulumisten kysely, hetken vierellä olo tai toisen mieltä askarruttavan asian kuunteleminen. Kun järjestetään yhteisössä toimintaa, jokaisen on saatava olla mukana sellaisena kuin on – ilman että ketään arvostellaan tai syrjitään liikkumisen tai liikkumattomuuden suhteen.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenään tuo turvaa ja motivoi osallistumaan niitäkin, jotka aluksi ovat epävarmoja. Osallistaminen on yhdessä tekemisen edellytys, eikä se lopulta ole kovin paljon monimutkaisempaa kuin toisten ihmisten huomioon ottamista.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omana itsenään tuo turvaa ja motivoi.

Kohtaaminen on taito, jota voi myös opetella. Jatkaakseni jo Helmi-mallin ensimmäisestä vaiheesta tuttua ”miten-kysymysten” sarjaa, mallin toisessa vaiheessa kannattaa pohtia esimerkiksi näitä:

Miten lähestyn henkilöä, jonka toivoisin osallistuvan? Miten osaan olla avoin ja puolueeton, olettamatta liikaa? Miten osaisin juuri siinä hetkessä olla läsnä ja kuunnella? Entä miten oma suhtautumiseni asiaan ja esimerkkini mahdollisesti vaikuttavat?

Kohtaamisesta tiedon jakamiseen, turvallisuuden tunteeseen ja vapauteen valita

Helmi-mallin taustalla olevan hankkeen pilottikokeiluihin osallistuneiden ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa pohdittiin yhdessä paljon tiedon jakamisen tärkeyttä sekä yksilöllisiä osallistamisen keinoja.

Ennakkotietoa on tärkeä jakaa kaikille aktiivisesti ja tasapuolisesti. Joku nappaa tiedon infotaululta, toinen taas seuraa tapahtumia somessa ja kolmas tarvitsee vielä henkilökohtaista muistuttamistakin.

Ammattilaisten aktiivisuuteen vaikuttaa tunne oman työn hallinnasta.

Omien havaintojeni perusteella asiakkaiden osallisuuteen ja aktiivisen toiminnan kehittämisessä mukana oloon vaikutti erityisesti heidän kokemansa turvallisuuden tunne sekä vapaus valita joustavasti, miten paljon ja mihin osallistuu.

Ammattilaisten aktiiviseen mukana oloon taas vaikutti paljon tunne oman työn hallinnasta ja arjen sujuvuudesta – eihän fiilis lisätyöstä ja extraponnisteluista ketään motivoikaan.

Syksyn mittaan julkaistavassa blogisarjassaan Katariina Jauhiainen avaa ajatuksia Helmi-mallin mukaisten työvaiheiden taustalla ja opastaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisia ottamaan mallista kaiken irti omassa työssään vähän liikkuvien asiakasryhmien aktiivisuutta edistäessä.