SOLIA 20 vuotta: Pöytä, puhelin, tyhjää varastotilaa ja innostunut tekijä – Näin kaikki alkoi

15.5.2021

Osku Kuutamo säätää käsipyörää sopivaksi kokeilijalle — Kuva: SIU:n arkisto

Tasan 20 vuotta sitten, 15.5.2001, aloitti toimintansa Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA. Sen avulla tuhannet suomalaiset ovat päässeet tutustumaan liikunnan apuvälineisiin erilaisissa tapahtumissa ja vuokraamaan välineitä omaan käyttöönsä. Liikunnan apuvälineet ovat usein hintavia omaksi ostettuna, joten mahdollisuus kokeilla etukäteen on tullut tarpeeseen.

Toiminta käynnistyi Raha-automaattiyhdistyksen ja opetusministeriön rahoittamana ja silloisen Suomen Erityisryhmien Liikunta ry:n (vuodesta 2003 alkaen SoveLi ry) johtamana SOLIA-projektina (2001–2003). Projektissa olivat tiiviisti mukana myös silloiset Suomen Invalidien Urheiluliitto ja Näkövammaisten Keskusliiton liikuntatoimi.

Liikunnan apuvälineiden saatavuus ja kalleus olivat muodostuneet melkoiseksi pullonkaulaksi vammaisten henkilöiden urheilu- ja liikuntaharrastuksissa. Raija Luona-Helminen ja Riitta Samstén listasivat toiminnan aloittamisen perusteita SOLIA-projektin loppuraportissa (2003):

”Vammaisilla on ollut huonosti saatavilla liikunnan apuvälineitä harrastamiseen ja liikuntatoimintaan. Kunnat säästävät vammaispalvelulain perusteella harkinnanvaraisesti hankittavien apuvälineiden myöntämisessä ja vaativat asiakkailtaan yhä seikkaperäisemmin perusteltuja välineanomuksia. On puuttunut taho, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilla välineitä ja saada näin vaadittavaa tietoa omista liikuntaresursseista sekä välineiden ominaisuuksista.”

Vuosituhannen alkuun saakka apuvälineiden saatavuus oli ollut korostuneesti vammaisten henkilöiden ja heidän lähipiirinsä oman vaivannäön ja sinnikkyyden varassa. SOLIA ei täysin tätä epäkohtaa ratkaissut – edelleen kunnat ovat tiukkoja rahoituksen myöntämisessä liikunnan apuvälineiden hankintaan – mutta SOLIAn mukaan tulo mahdollisti sen, että yhä harvempi joutui hankkimaan välinettä kuin sikaa säkissä ja toisaalta monelle kokeilijalle välineen hankinta muuttui realistiseksi vaihtoehdoksi, kun siihen oli päässyt ensin tutustumaan edullisesti.

– Lajiaktiivit, jotka ovat sosiaalisia ja joita kiinnostaa tekniikka, olivat ennen SOLIAa avainihmisiä siinä, että välineitä ja tietoa niistä ylipäätään oli. Esimerkiksi Lauri Louhivirta on tehnyt valtavan työn etenkin laskettelun välineiden osalta. Ennen SOLIAa oli myös jo käynnistetty soveltavan talviliikunnan projekti, jota Mika Hollo ja Jari Saatsi vetivät, joten hiihto- ja laskettelukelkkoja jo jonkin verran olikin, mutta SOLIAn myötä ryhdyttiin rakentamaan samanlaista muihinkin lajeihin, sanoo Osku Kuutamo, joka palkattiin projektipäälliköksi SOLIA-projektiin.

Kuutamo aloitti puhtaalta pöydältä. Hän löysi sopivan toimitilan Helsingin Malminkartanosta. Alkuun siellä oli käytännössä vain tuoli, pöytä, puhelin, tyhjää varastotilaa sekä innostunut työntekijä.

– Se oli haastavaa, mutta samalla hirveän innostavaa ja mielenkiintoista. Oli visio, että haluamme luoda järjestelmän, jossa ihmiset pääsevät kokeilemaan erilaisia välineitä ja sen kautta ottamaan selvää, mitä voisi ja haluaisi harrastaa, Kuutamo sanoo.

Internet oli vielä pitkälti alkutekijöissään, joten Kuutamo joutui näkemään melkoisesti vaivaa ottaessaan selvää, millaisia liikunnan apuvälineitä on olemassa ja miten niitä saisi hankittua Suomeen.

– Kansainvälisiä lehtiä ja muuta kirjallisuutta tuli käytyä läpi ja sitten verkostoiduttiin: soiteltiin eri puolille maailmaa ja kyseltiin. Tänä päivän se olisi ihan toisenlaista, kun kaikki löytyy netistä ja on sieltä suoraan tilattavissa, Kuutamo toteaa.

Iso osa välineistä tuli ulkomailta, mutta paljon saatiin myös harrastajien vanhoja välineitä SOLIAn käyttöön – turha niiden oli antaa yksityishenkilöiden varastojen perukoilla pölyttyä. Jonkin verran myös kehiteltiin itse uusia välineitä, esimerkiksi kelkkajääkiekon (nykyinen parajääkiekko) rantautumisessa Suomeen olivat isona apuna Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka valmistivat SOLIAn käyttöön kotikutoisia, mutta toimivia kokeilukelkkoja. Sittemmin kelkkoja tilattiin toki myös ulkomailta, ensin Norjasta ja myöhemmin Kanadasta.

SOLIA:n vanha jääkiekkokelkka — Kuva: Osku Kuutamo

Välineiden hankkiminen oli ensimmäinen askel. Sitten täytyi tuoda välineet ihmisten kokeiltavaksi ja vuokrattavaksi.

– Alkuvaiheessa kierrettiin hirveän paljon erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomea. Jonnekin Itä-Suomeen kun lähdettiin, niin tänään oli yksi paikallisyhdistyksen tapahtuma tuolla ja huomenna toinen toisessa paikassa. Alkuun vuokrattiin pakettiautoa, jolla välineitä vietiin tapahtumiin, mutta aika pian huomattiin, että kannattaa liisata SOLIAlle vakituinen auto, Kuutamo kertaa.

Alusta asti oli myös selvää, että toiminta ei voinut keskittyä pelkästään Helsinkiin.

– Kun tapahtumiakin haluttiin sinne, tänne ja tuonne, niin samalla lailla myös niitä välineitä vakituisempaan käyttöön oli tarve saada eri puolille Suomea. Erilaiset pyörät ja pelituolit sun muut ovat aika vaikeasti lähetettäviä, ja niihin olisi hyvä aina pystyä antamaan myös jonkinlainen käyttöohjaus. Niinpä alettiin etsiä paikkoja, joihin voisi perustaa SOLIAn alueellisia toimipisteitä, Kuutamo sanoo.

Helsinkiin perustettiin oma toimipiste silloisen Käpylän kuntoutuskeskuksen, nykyisen Validia Kuntoutus Helsingin yhteyteen. Varsinais-Suomen Maskuun perustettiin omansa kuntoutuskeskuksen yhteyteen ja Rovaniemelle Lapin urheiluopiston yhteyteen. Kuntoutuskeskukset olivat hyviä paikkoja toimipisteille, koska siellä oli jo valmiiksi käyttäjiä. Urheiluopiston yhteydessä toimiminen helpotti taas yhteistyöverkostojen luomista urheilu- ja liikunta-alan toimijoihin. Molemmissa oli puolensa.

Myöhemmin toimipisteitä tuli myös Kuopioon (2006, kuntoutuskeskuksen yhteyteen) ja Seinäjoelle (2016, liikunnan aluejärjestön tiloihin). Suomi on kuitenkin maantieteellisesti niin iso maa, että välineitä täytyi joka tapauksessa pystyä kuljettamaan rahtina. SOLIAlla oli Matkahuollon kanssa pitkään toimiva yhteistyösuhde ja edulliset hinnat, mutta vuonna 2019 hinnoittelujärjestelmä muuttui SOLIAn kannalta epäedulliseksi, mikä aiheutti toiminnan volyymissä selvän notkahduksen. Sopivasti SOLIAn 20-vuotissyntympäivien alla syntynyt yhteistyösopimus Kaukokiidon kanssa kirkasti toiminnan tulevaisuuden.

SOLIAn täysipäiväisen, Helsingistä käsin operoineen työntekijän lisäksi jokaisella alueellisella toimipisteellä oli oman työnsä ohessa SOLIAn vuokraamoa pyörittävä työntekijä. Lisäksi SOLIAlle luotiin alueellinen vertaisohjaajaverkosto, johon kuuluu toimintarajoitteisia henkilöitä, jotka ovat usein erikoistuneita jonkin tietyn lajin välineisiin ja toimivat SOLIAn sanansaattajina esimerkiksi yhdistysten järjestämissä tapahtumissa.

Alkuperäinen SOLIA-projekti jatkui vuoden 2003 loppuun, jonka jälkeen se sai jatkorahoituksen vuodelle 2004. Projektista vakinaiseksi toiminnaksi siirtymisessä oli hankaluuksia, jotka liittyivät taustalla olevien tahojen – SoveLin, SIU:n ja NKL:n – väliseen dynamiikkaan sekä ennen kaikkea epäortodoksiseen rahoitusmalliin, jossa osa rahoituksesta tuli Raha-automaattiyhdistyksestä ja osa opetusministeriöltä.

Vuosikymmenen puolivälissä SOLIAn toiminta oli jäissä ja hetken aikaa näytti siltä, että hyvin alkanut toiminta hyytyy. Kuutamon työ SoveLin palveluksessa päättyi ja hän lähti Kehitysvammaisten Tukiliiton alaiseen Malikkeeseen kehittämään vuokraustoimintaa vaikeavammaisten toimintavälineiden puolelle.

Suomen Invalidien Urheiluliitto halusi ja sai SOLIAn koordinoitavakseen ja toiminta käynnistyi SIU:n alaisuudessa 1.4.2005. Osku Kuutamo palasi SOLIAn palvelukseen.

SoveLilla oli tärkeä rooli SOLIA-toiminnan käynnistämisessä. Opetusministeriö rahoitti veikkausvoittovaroista urheilu- ja liikuntajärjestöjä ja Raha-automaattiyhdistys puolestaan kansanterveysjärjestöjä, jollaiseksi SoveLikin tässä katsannossa profiloitui. Ilman SoveLia RAY:n tukea SOLIAlle tuskin olisi alun perin voinut saada.

Kuutamo jatkoi SOLIAssa vuoteen 2009 saakka, jolloin hän lähti Liikuntakeskus Pajulahden Soveltavan liikunnan osaamis- ja resurssikeskuksen projektipäälliköksi.

– Siinä vaiheessa oli helppo lähteä SOLIAsta, koska Jukka Parviainen oli vastannut Helsingin yksiköstä jo vuodesta 2002 ja hänen tietotaitonsa ja osaamisensa oli sitä luokkaa, että oli selvää hänen pystyvän klaaraamaan homman erinomaisesti, sanoo Kuutamo, joka on jäänyt Pajulahteen osaamis- ja resurssikeskus projektin päättymisen jälkeen vakituiseksi vammaisurheilukoordinaattoriksi.

Kun Suomen Invalidien Urheiluliitto, Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu, Elinsiirtoväen Liikuntaliitto ja Näkövammaisten Keskusliiton liikuntatoimi yhdistyivät vuosikymmenen päätteeksi, siirtyi SOLIAkin yhdistymisen myötä osaksi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:ta. VAU ja Suomen Paralympiakomitea puolestaan yhdistyivät vuoden 2020 alusta lähtien Suomen Paralympiakomiteaksi, jonka alaisuudessa SOLIA nykyisellään toimii.