SOLIA 20 vuotta: Välineet loivat liikuntamahdollisuuksia Tohmajärven perukoille asti

15.5.2021

Risto Simonen ja Petra-juoksupyörä — Kuva: Osku Kuutamo

Simosten perheeseen Tohmajärvelle syntyi vuonna 1998 neljäs lapsi. Ristoksi nimetyllä pojalla oli synnynnäinen liikuntavamma. Aihealue oli tuntematon paitsi perheelle myös ympäröivälle yhteisölle. Tukea ja tietoa ei ollut helposti saatavissa. Niinpä perheen Ritva-äiti otti härkää sarvista ja alkoi selvittää asioita. Siitä saakka hän on ollutkin aktiivi Keski-Karjalan vammaisneuvostossa.

Ritva Simosen aloitteesta kutsuttiin 2000-luvun alussa Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA ja Kehitysvammaisten Tukiliiton alainen Malike-toiminta esittelemään liikunnan apuvälineitä ja toimintavälineitä Keski-Karjalan kuntiin: Kiteelle, Rääkkylään ja Tohmajärvelle.

– Ensimmäinen tällainen tapahtumapäivä järjestettiin ystävänpäivänä 2003 Tohmajärvellä. Se oli ensimmäinen kerta koko Pohjois-Karjalan alueella, kun oli liikunnan apuvälineitä vapaasti ihmisten kokeiltavana ilman, että täytyi olla lääkärin lähetettä tai vastaavaa, Simonen muistelee.

– Siellä tutustuimme SOLIAan ja sen työntekijään Osku Kuutamoon. Oskun merkitystä meidän Riston liikkumismahdollisuuksiin liittyvissä asioissa ei voi liikaa korostaa. Häneen olemme voineet tarvittaessa turvautua vielä sen jälkeenkin, kun hän siirtyi SOLIAsta muihin hommiin.

Tuolloin 2000-luvun alkupuolella Kuutamo haali SOLIAlle välineitä eri puolilta maailmaa. Tanskalaiset olivat kehittäneet Petra-juoksupyörän, jonka avulla henkilöt, joiden jalkojen toimintakyky on heikko, pystyvät tuetusti kävelemään ja jopa juoksemaan. Nykyään vastaavilla juoksupyörillä kilpailtava racerunning on jo virallinen parayleisurheilulaji.

– Se oli aivan mahtava väline Ristolle. Hän kun ei koskaan pystynyt esimerkiksi polkupyörällä ajamaan. Saimme juoksupyörän lainaan SOLIAlta ja kävimme esittelemässä sitä keskussairaalassa Riston kirurgina olleelle Pentti Antilalle, joka oli sitä mieltä, että sellainen voidaan hommata Ristolle käyttöön. Ja kun Risto kasvoi, niin saimme aina isomman mallin, Ritva Simonen sanoo.

Myöhemmin Risto sai SOLIAn kautta käyttöönsä pyörätuolin eturenkaisiin asetettavat sukset, jotka helpottivat kummasti lumessa liikkumista. Simoset asuivat hyvin maaseutumaisessa ympäristössä 15 kilometrin päässä Tohmajärven keskustassa. Talvella liikkuminen oli Ristolle hyvin vaikeaa.

– Sitten myöhemmin Risto sai SOLIAn kautta myös hiihtokelkan. Sillä hän kävi jopa kiertämässä Tohmajärven hiihtolenkin, joka on jotain 30–40 kilometriä, Ritva-äiti toteaa.

Sujuva yhteistyö SOLIAn ja Malikkeen kanssa tuntui Simosista mukavalta jo senkin takia, että käytännössä kaikesta muusta Riston vammaan liittyvästä jouduttiin vääntämään eri tahojen – kunnan, sairaanhoitopiirin tai Kelan – kanssa.

– Kauhean paljon täytyi aina todistella, että tällaista tai tällaista tarvittaisiin. Käytiin sopeutumisvalmennuskursseilla ja saatiin sieltä lausuntoja ja todistuksia, että tällainen väline olisi tarpeellinen. Välillä videokuvattiin kotona jumppaamista ja harjoitteita, kun eihän pieni lapsi jaksa kaikkea tehdä poliklinikkakäynneillä, ja koitettiin sillä todentaa, että tällainen väline olisi hyvä saada omaksi, ettei tarvitsisi aina vuokrata tai lainata, Ritva Simonen sanoo.

– SOLIAn ja Malikkeen taholta meille oltiin hirveän armollisia, että hinnat eivät olleet sellaisia, jotka olisivat kaataneet taloutemme. Monesti saimme välineitä jopa ihan lainaankin, ettei tarvinnut edes maksaa, hän jatkaa.

Risto Simonen eteni Junior Games -nuorisokisojen kautta parayleisurheilukisoihin ja kolkutteli jo kansainvälisten kisojenkin portteja, mutta lopulta taloudelliset realiteetit laittoivat stopin nykyään pääkaupunkiseudulla asuvan nuoren miehen urheilu-uralle.