Paraurheilu osana lajiliittoa: Mistä on kyse ja mitä seuraavaksi?

Suomen Paralympiakomitean perinteisessä kevätkokousseminaarissa keskusteltiin paraurheilun ja soveltavan liikunnan polusta suomalaisiin lajiliittoihin. Lajiliittointegraatiota on rakennettu jo reilut 20 vuotta – Mistä puhutaan, missä mennään ja mitkä ovat seuraavat askeleet paraurheilun rakentuessa osaksi lajien toimintaa? 

25. toukokuuta järjestetyn Paralympiakomitean kevätkokousseminaarin 2026 aiheena oli yksi yhdenvertaisen liikunta- ja urheilukulttuurin ydinteemoista: paraurheilu osana lajiliittoa.  

Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrösen juontamassa seminaarissa kuultiin katsaus tähänastiseen suomalaisen lajiliittointegraation kehityspolkuun sekä integraatiokeskustelun avainkäsitteisiin Paralympiakomitean tutkimus- ja kehityspäällikkö Aija Saarelta. Alustusta jatkoi seurakehittäjä Nina Peltonen, joka kertoi Paralympiakomitean Avoimet ovet -hankkeen tuloksista ja opeista. KIHU:n johtava asiantuntija Jari Lämsä jatkoi esittelemällä muiden maiden integraatiomalleista saatuja oppeja sekä hanketta, jossa lajiliittojen paraurheilun arviointia kehitetään tulevina vuosina.  

Alustusten jälkeiseen paneelikeskusteluun osallistuivat Jari Lämsän kanssa Paralympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtaja ja paralympiauimari Antti Latikka, Suomen Voimisteluliiton soveltavan voimistelun asiantuntija Sini Mattila sekä Suomen Taekwondoliiton toiminnanjohtaja Tatu Iivanainen.

Aija Saari: Mistä puhutaan, kun puhutaan paraurheilusta ja lajiliittointegraatiosta? Avainkäsitteet keskusteluun  

2000-luvulla alkaneen suomalaisen vammaisurheilukentän yhdistymisen myötä on siirrytty puhumaan vammaisurheilun sijaan paraurheilusta, ja vastaavasti erityisliikunnan sijaan soveltavasta liikunnasta.  

Paraurheilun sateenvarjon alle on suomalaisessa kontekstissa kuulunut nykyisin Suomen Paralympiakomitean edunvalvomat liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten sekä elinsiirron saaneiden ja dialyysissa olevien urheilu. 1920 perustettu Suomen Kuurojen Urheiluliitto on kuitenkin Suomen vanhin vammaisurheilujärjestö, mikä on hyvä muistaa puhuttaessa inkluusiosta ja integraatiosta.  

Nykyisin paraurheilu käsitteenä sisältää paralympiaurheilun lisäksi muun muassa kehitysvammaisten urheilun erilliset kilpailujärjestelmät (esim. Special Olympics), elinsiirtourheilun sekä muita eri vammaryhmien kilpailupolkuja. 

Suomessa on yhdenvertaisuutta ajatellen hyvä liikuntalaki, ja sen ohella YK:n vammaisyleissopimus (tai ”vammaissopimus”) velvoittavat suomalaista liikunta- ja urheiluyhteisöä tekemään töitä sen eteen, että jokainen liikkuja ja urheilija voi toimintakyvystään huolimatta tehdä yhdenvertaisia valintoja liikkua, harrastaa ja halutessaan edetä huippu-urheilijaksi.  

Velvoitteiden taustalla ja tavoitteena on sosiaalinen inkluusio, mikä tarkoittaa pääsyä mukaan, osallisuutta ja kuulluksi tulemista. Vastakohtana ekskluusio merkitsee toiseuttamista, ulossulkemista ja syrjäyttämistä.  

Paraurheilun integraation voi nähdä ongelmallisena käsitteenä, sillä se sisältää ajatuksen, että on olemassa jonkinlainen ”normaali” järjestelmä, johon jokin muu, ”epänormaali” liitetään mukaan. 

Sopivampia käsitteitä voivatkin olla paraurheilun valtavirtaistaminen tai inkluusio. Valtavirtaistaminen tarkoittaa, että yleistä järjestelmää muutetaan niin, että liikkujien ja urheilijoiden moninaisuus huomioidaan lähtökohtaisesti kaikessa toiminnassa. Tässä ideaalitilanteessa paraurheilu ja sen muodot eivät olisi lajiliitoissa erillinen lisä, vaan osa kaikkea normaalia toimintaa. 

Valtavirtaistaminen ja inkluusio ovat rinnakkaiskäsitteitä: valtavirtaistaminen kohdistuu järjestelmään, kun taas inkluusio on ihmisten kokemus osallistumisesta, kuulluksi tulemisesta ja mukaan pääsystä.  

Valtavirtaistamisen käsite ei vielä helposti istu arkikieleen, vaan käytännössä puhutaan edelleen paraurheiluvastuusta ja lajiliittointegraatiosta. Arjessa puhutaan usein myös kaikille avoimesta toiminnasta. Tavoitteena muutoksessa ei ole pelkästään rakenteiden muuttaminen vaan se, että jokainen voi Suomessa kokea urheilun paikaksi, johon kuuluu. 
 
Lue suomalaisen paraurheilukentän kehityksestä 1900-luvulta nykypäivään 

Jari Lämsä: Askelmerkit lajiliittojen paraurheilun arviointiin 

KIHU on vastikään julkaissut vertailuanalyysinsa paraurheilun ja kuurojen urheilun organisoinnista valituissa Euroopan maissa. Erilaisissa malleissa on kaikissa nähtävillä sekä hyviä että huonoja puolia. 

Suomen nykyisestä mallista on vertailussa käytetty termiä hybridi-integraatio. Vaikka lajiliittointegraation taso on vaihtelevaa, lajiliitot vastaavat pääosin paraurheilulajeista, ja Suomen Paralympiakomitea toimii katto-, palvelu- ja asiantuntijajärjestönä tukien lajiliittoja. Lisäksi Paralympiakomitealla on edelleen täysi tai osittainen lajiliittovastuu useasta paraurheilulajista. Huipputasolla paralympiaurheilijoiden valmennuksen organisointi on siirretty Olympiakomiteaan – aiemmin Huippu-urheiluyksikköön, nyt Team Finlandiin. 

Vuonna 2024 valmistuneessa, opetus ja kulttuuriministeriön tilaamassa Paraurheilun organisoituminen ja tila Suomessa -raportissa (Remahl ym.) todettiin paraurheilun aseman ja arvostuksen Suomessa parantuneen, mutta paraurheilun kamppailevan edelleen asemastaan ja arvostuksesta eri organisaatioiden sisällä.  

Raportin mukaan paraurheilun johtaminen näyttäytyy Suomessa epäselvänä kokonaisuutena, ja parahuippu-urheilun taloudelliset- ja osaamisresurssit ovat kansainvälisen tason vertailussa riittämättömät. Näin ollen raportissa peräänkuulutettiin riittävän kunnianhimoisten, konkreettisten ja arvioitavissa olevien, seurattavien tavoitteiden asettamista paraurheiluun. 

Nämä tarpeet huomioitiin vuonna 2025 tehdyssä OKM:n ja Paralympiakomitean välisessä tavoiteasiakirjassa. Siinä yhdeksi tavoitteista kirjattiin systemaattinen arviointi, joka kannustaa paraurheiluvastuun ottaneita lajiliittoja kohti lisääntyvää soveltavan liikunnan ja paraurheilun tarjontaa, menestystä ja yhdenvertaisuutta. Vuonna 2026 haetaan rahoitusta hankkeelle, jossa lajiliittojen paraurheilun arviointimalli kehitetään käyttöön yhteistyössä KIHU:n kanssa. 

Integraatio-oppeja muualta 

Erilaisia integraatiomalleja KIHU:ssa tutkinut Jari Lämsä listaa integraation tasoja, joita ovat ekskluusio (toimintarajoitteisilla henkilöillä ei pääsyä toimintaan), segregaatio (paraurheilu erillisenä toimintana), integraatio (mukaan olemassa oleviin rakenteisiin) ja inkluusio (rakenteet muuttuvat aidosti kaikille sopiviksi). 

Integraation ulottuvuudet ovat sekä rakenteellisia (hallinto, säännöt, budjetit, päätöksen teko, lajiliittojen vastuut), pedagogisia (osaaminen, koulutus, kyky valmentaa ja organisoida), sosiaalisia (asenteet, hyväksyntä, kuuluminen, vuorovaikutus) että subjektiivisia (kokemus osallisuudesta, vaikutusmahdollisuuksista ja hyväksytyksi tulemisesta).  

Tärkeitä oppeja on saatu muiden maiden kehityksestä useita. Integraatio ei ole päättyvä hanke, eikä rakenteellinen integraatio automaattisesti tuota inkluusiota – organisaatioiden fuusiot eivät usein yhdistä ihmisiä. Integraatio tarvitsee rinnalleen vahvan paraurheilun osaamiskeskuksen, sillä osaamista ei vielä löydy riittävästi lajiliitoista. Esimerkiksi Hollannissa on vastikään perustettu paraurheilun tutkimuskeskus. 

Integraation osalta on etsittävä vastauksia kysymyksiin siitä, miten varmistetaan paraurheilun eri sidosryhmien ääni, ja sopiiko täysintegraatio kaikille lajeille. Esimerkiksi neljällä Paralympiakomitean lajiliittovastuulle kuuluvalla lajilla – paralympiaurheilussa  näkövammaisten urheilijoiden maalipallolla ja liikuntavammaisten urheilijoiden pyörätuolirugbylla ja paraboccialla sekä paralympialajien ulkopuolelta näkövammaisten urheilijoiden sokkopingiksellä – ei ole yleisten lajiliittojen puolella vastinparia, johon liittyä. 

Integraatio on enemmän poliittinen kuin tekninen prosessi, jossa määritellään muun muassa sitä, kuka käyttää valtaa, mikä on ”normaalia”, miten urheilu ymmärretään. Henkilöiden ja lajiliittojen sitoutuminen ratkaisee enemmän kuin organisaatiokaavio, ja seurataso ratkaisee todellisen onnistumisen toiminnassa.

Paraurheilijoiden rekrytointi taas on haaste kaikilla ja kaikkialla niin Suomessa kuin muissakin maissa: miten löytää paremmin toimintarajoitteiset henkilöt, joita ei voi enää poimia toimintaan omista erillisistä kouluistaan, vaan jotka pitäisi tavoittaa kaikkien muiden joukosta? Huippu-urheilijat loppuvat nopeasti, jos myös paikalliseen tasoon ei kiinnitetä huomiota.  

Myös Hollannissa, jossa paraurheilumenestystä on tullut hyvin, joudutaan pohtimaan rekrytoinnin ongelmia. Vastaukseksi tarjotaan paralympiaurheilun perusteluita menestyksestä merkityksiin: urheilijoiden tarinoiden ja kokemusten esiin tuomista entistä selkeämmin. 

Paraurheilun lajiliittointegraation seuranta- ja arviointimallin kehittäminen 2026–2028 

Vielä rahoitusta odottavan kehityshankkeen päätavoitteena on kehittää, pilotoida ja jalkauttaa Suomessa ensimmäinen yhtenäinen paraurheilun seuranta- ja arviointimalli, joka tukee paraurheilun vastuun (lajiliittointegraatio) kehittämistä lajiliitoissa ja tuottaa jatkuvaa tietoa integraation tasosta ja tuen tarpeista.  

Hankkeen tuloksena lajiliittojen paraurheilutyötä voidaan seurata systemaattisesti, lajiliitot saavat konkreettista tukea integraatioprosessiin ja samalla malli luo perustan kansallisen paraurheiludatan systemaattiselle keruulle ja syntyy parempi tietopohja päätöksenteolle. 

Seurannan ja arvioinnin avulla tuotettua tietoa on tarkoitus hyödyntää paitsi kehittämistavoitteiden arviointiin ja määrittämiseen, myös Paralympiakomitean tukitoimenpiteiden ohjaamiseen. 

Hankkeen toteutukseen kuuluu nykytilan analyysi ja kansainvälinen benchmarkkaus, arviointityökalujen kehittäminen, vuosiseurannan indikaattorit, integraatioarvioinnin kriteeristö sekä kysely- ja analyysityökalujen rakentaminen.  

Vuoden 2027 aikana toivotaan toteutettavan seurannan ja arvioinnin pilotointi valituissa lajiliitoissa. Pilotointiin suunnitellaan työpajaa, palautteen keruuta sekä työkalujen viimeistelyä. Keväällä 2028 on tarkoitus toteuttaa seurannan ja arvioinnin jalkauttaminen ja käyttöönotto teematyöpajoineen. 

KIHU vastaa arviointikehikon metodologisesta kehittämisestä ja Paralympiakomitea lajiliittoyhteistyöstä ja käyttöönotosta. Pilottilajiliitot osallistuvat alusta alkaen työkalujen kehittämiseen.