Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa paraurheilussa - Kuinka puuttua pirulliseen kehään?

Törmäsin urheiluseuran vetäjään, joka valitti osallistujien vähäisyyttä: ”Me perustettiin erityisryhmä meidän seuraan, mutta ketään ei tullut. Mistä me löydetään ne harrastajat?”

Ja sitten ovat ne liikuntaharrastusta etsivät toimintarajoitteiset henkilöt, jotka eivät yrityksistään huolimatta löydä sopivaa liikuntaa: ”Haluaisin löytää kivan liikuntamuodon. Kukahan osaisi kertoa mikä minulle voisi toimia ja miten sinne pääsee mukaan?” 

Kysynnän ja tarjonnan ongelma tarkoittaa sitä, että tarjontaa kyllä on, mutta vammaiset henkilöt eivät löydä sitä. Usein harrastusta etsivä ei vain tiedä mikä liikuntamuoto, laji tai paikka olisi sopiva. Liikuntaryhmiä tai palveluja järjestetään väärään aikaan, esteellisessä harrastuspaikassa tai liian kaukana. Harrastus voi olla liian kallis. Mukaan lähtemistä estävät sopivan apuvälineen, avustajan, saattajan tai kuljetuksen puuttuminen. 

Kyseessä on pirullinen kehä (vicious cycle), jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tiedon puute jarruttaa liikuntatarjonnan laajenemista, sillä osallistujien puuttuessa tarjonta hiipuu. Se taas kaventaa entisestään osallistumisen mahdollisuuksia. Mukaan pääsemättömyydestä seuraa fyysisisiä ja henkisiä terveysongelmia. Toimintarajoitteisten henkilöiden liian vähäinen fyysinen aktiivisuus ja sosiaalinen syrjäytyminen tulevat kalliiksi. Osallistumisen esteiden kasautumisen vääjäämättömänä tuloksena on, että toimintarajoitteiset henkilöt liikkuvat harvemmin ja harrastavat vähemmän kuin vammattomat ikätoverit.

Pirullisiin ongelmiin ei ole helppoja vastauksia. Vaikka emme Paralympiakomiteassa pystykään vaikuttamaan yleisiin arkea passivoittaviin tekijöihin, päätimme nostaa kysynnän ja tarjonnan lisäämisen Paralympiakomitean strategiassa ja liikunnan linjauksissa yhdeksi kauden 2025–2027 kärkitavoitteista. 

Kynnys liikkujan polulle on päivä päivältä korkeampi

Liikkujan ja urheilijan polku on järjestäytyneen urheilun ajatusmalli, jossa erilaisten lajikokeilujen kautta päädytään harrastajaksi tai jopa kilpaurheilijan polulle. Polun alta pettää pohja, jos vammaiset henkilöt eivät pääse polulla edes alkuun.

Polulla alkuun pääsyä on vuosien mittaan yritetty tukea lukuisin keinoin.  

Kunnat ovat järjestäneet soveltavaa liikuntaa jo lähes 50 vuoden ajan ja tukeneet sellaisten vammais- ja kansanterveysyhdistysten toimintaa, jotka järjestävät liikuntaryhmiä omille jäsenilleen.  Viime vuosina on kehitetty yksilöllistä liikuntaneuvontaa madaltamaan liikuntaan osallistumisen kynnystä. 

Paralympiakomitea on auttanut urheiluseuroja käynnistämään soveltavan liikunnan ja paraurheilun tarjontaa Avoimet ovet -hankkeella. Perheitä kannustetaan polun alkuun Valtti-ohjelman avulla. Uusimmassa hankkeessa, Liikkeellä kuntoon, koukataan ongelman kimppuun molemmilta suunnilta hyödyntämällä liikunnan aluejärjestöjen paikallisia ja alueellisia verkostoja. Tavoitteena on, että aluejärjestöt pystyisivät tulevaisuudessa toimimaan yhden luukun kanavina, joiden kautta alueellinen tarjonta löytyisi helpommin.

Mitä sinä voit tehdä toimintarajoitteisten henkilöiden harrastamaan pääsyn ja siellä pysymisen helpottamiseksi? 

Ongelmaa pitäisi ratkoa alhaalta ylöspäin ja käyttäjien todellisten tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi Helmi-mallin palvelumuotoiluun perustuva lähestymistapa ottaa kohderyhmän mukaan kehittämiseen. Yhteiskehittämisessä kohderyhmä sitoutuu mukaan paremmin ja palvelujen laatu ja yhdenvertaisuus paranevat.