”Möhkäle” – pieni innovaatio, suuri merkitys paraurheilijalle

Miten huippu-urheilijan yksilöllinen ongelma voi käynnistää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprosessin? Parapöytätennispelaaja Timo Natusen tarina havainnollistaa, miten urheilijan ja valmentajan kokemustieto sekä eri alojen huippuasiantuntemus voivat yhdistyä käytännön kehittämistyössä.  

ParaTKI-Case: TIMO NATUSEN 3D-TULOSTETTU PÖYTÄTENNISMAILAN KAHVA

Kaikki alkoi käytännön ongelmasta

Pöytätennispelaaja Timo Natusella on korkea selkäydinvamma, jonka vuoksi hänen sormissaan ei ole puristusvoimaa. Maila on perinteisesti sidottu käteen siteellä, mutta kiinnitys ei ollut riittävän pysyvä ja saattoi löystyä kesken pelin. 

Natunen ja hänen valmentajansa Iivari Hartikainen alkoivat etsiä toimivampaa ratkaisua. Pajulahden silloinen rehtori Tero Kuorikoski kuuli ongelmasta ja saattoi heidät yhteen tuntemiensa LUT-yliopiston tutkijoiden kanssa.

Näin käynnistyi kehittämisprosessi, jonka tuloksena syntyi mailan kahvan ympärille asennettava, 3D-tulostettu apukahva – pelaajan ja valmentajan sanoin ”möhkäle”. 

Huippu-urheilussa grammoillakin on merkitystä

Ratkaisun kehittäminen osoittautui odotettua monimutkaisemmaksi. Aluksi kokeiltiin esimerkiksi balsapuusta valmistettua kahvaa, mutta se ei kestänyt käyttöä.

Myös 3D-tulostetun kahvan materiaalien ja muodon löytäminen sekä kestävyyden parantaminen ovat vaatineet lukuisia kokeiluja. 

Tavallinen pöytätennismaila painaa noin 170 grammaa. Apukahva lisää painoa ja voi muuttaa mailan painopistettä. Koska Natusen yläraajojen toimintakyky on rajoittunut, pienetkin muutokset voivat vaikuttaa tekniikkaan.  Lisäksi ratkaisun on täytettävä lajin kilpailusäännöt. 

”Hullujen tiedemiesten touhua”, joka tuottaa tulosta  

Pelaaja ja valmentaja kuvasivat kehittämistyötä leikillisesti ”hullujen tiedemiesten touhuksi”. Työ on vaatinut kärsivällisyyttä, lukuisia kokeiluja ja yhteisen kielen löytämistä eri alojen asiantuntijoiden kesken. Myös pitkä välimatka Lappeenrannan tutkijoihin on tuonut yhteistyöhön omat haasteensa. 

Kehittämistyön aikana Natunen on noussut maailmanrankingissa sijalta 11. sijalle viisi. Nousua ei voi suoraan osoittaa apukahvan ansioksi, mutta tapaus havainnollistaa, kuinka yksilöllinen välinekehitys voi tukea paraurheilijan harjoittelua ja kilpailemista.

Paraurheilun TKI-verkosto avaa uusia ovia

Natusen "möhkäleen" tarina esiteltiin Pajulahdessa Suomen ensimmäisessä avoimessa Paraurheilun TKI-verkostotapaamisessa, jonka järjestivät verkoston perustajat Kolmen kampuksen urheiluopisto, KIHU, Jyväskylän yliopisto ja Suomen Paralympiakomitea. 

Keskustelu avasi heti mahdollisuuden uuteen yhteistyöhön. Paralympiakomitean olosuhdeasiantuntija Jukka Parviainen hyödynsi verkostojaan ja yhdisti kuopiolaisen Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat mukaan kahvan jatkokehittämiseen yhdessä siilinjärveläisen Natusen kanssa.  

– Tässä kiteytyy verkoston tarkoitus. Urheilijan arjesta nousevaan tarpeeseen etsitään sopivaa osaamista, ja jo alkanut yhteistyö voi saada verkoston kautta uusia tekijöitä ja näkökulmia. Ratkaisu ei välttämättä synny yhden organisaation sisällä eikä ensimmäisellä kokeilulla. Kahvan kaltaisen välineen kehittämisessä tarvitaan teknologiaosaamista, apuvälinetekniikkaa, biomekaniikan ja toimintakyvyn ymmärrystä sekä ennen kaikkea urheilijan ja valmentajan sinnikkyyttä ja halua kehittyä, kuvaa Paralympiakomitean tutkimus- ja kehityspäällikkö Aija Saari.

Mitä tapaus opettaa ParaTKI-toiminnasta?

1. Urheilija ja valmentaja ohjaavat kehittämistä. He tunnistavat ongelman, arvioivat ratkaisujen toimivuutta ja tuovat prosessiin laji- ja kokemustiedon. 
   
   
2. Toimiva ratkaisu edellyttää monialaista osaamista. Tekninen ratkaisu palvelee urheilijaa vasta, kun se huomioi urheilijan yksilöllisen toimintakyvyn, pelitekniikan ja kilpailusäännöt. 
   
   
3. TKI etenee kokeilujen kautta. Kokeilut, epäonnistumiset ja jatkuva parantaminen kuuluvat prosessiin. 
   
   
4. Verkostot yhdistävät tarpeet ja osaajat. Yksi oikea kontakti voi käynnistää kehittämisen, ja verkostotapaaminen voi avata sille uuden suunnan. 

Pienen 3D-tulostetun ”möhkäleen” tarina osoittaa, kuinka konkreettisesti TKI-toiminta voi liittyä paraurheilijan arkeen. Parhaimmillaan monialainen verkosto auttaa ratkaisemaan ongelman, johon urheilija ja valmentaja eivät yksin löydä vastausta ja tuottaa samalla osaamista, jota voidaan hyödyntää myös muiden urheilijoiden tarpeisiin.

Kysyttävää paraurheilun TKI-toiminnasta ja -verkostosta? Ota yhteyttä:

Suomen Paralympiakomitea: 

Aija Saari, ks. yhteystiedot alta.

KIHU: 

Tomi Vänttinen
tomi.vanttinen@kihu.fi

Kolmen kampuksen urheiluopisto: 

Virpi Remahl
virpi.remahl@kolmekampusta.fi  

Jyväskylän yliopisto: 

Johanna Ihalainen
johanna.ihalainen@jyu.fi     

Lue lisää:

Lisää tutkimustietoa tarvitaan, mutta se ei vielä riitä – Paraurheilun TKI-toiminnassa halutaan ottaa seuraava askel, ja avainsana on verkostoituminen

Blogi: Kolme (plus yksi) tutkimustrendiä, jotka voivat muuttaa maailmaa