Kyllähän mä näen!

Olen Antti Latikka, kohta 30-vuotias paralympiauimari Rovaniemeltä. Synnyin ja lähes koko ikäni olen asunut Espoossa, mutta tunnen vahvaa kiintymystä vanhempieni kotiseudulle, Etelä-Pohjanmaalle. Minulla on synnynnäinen geenivirheestä johtuva silmien alikehittymä nimeltään aniridia. Uin vammaluokassa S13, mikä tarkoittaa, että olen heikkonäköinen: Lyhyesti sanottuna siis näen ja hahmotan kaikenlaista, mutta en sitten kuitenkaan näe. Olen kolminkertainen paralympiafinalisti sekä MM-hopeamitalisti että kaksinkertainen EM-pronssimitalisti. Opiskelen viimeistä vuotta Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi ja haaveilen tulevina vuosina tekeväni jotain merkittävää lasten, nuorten tai kuntouttavan liikunnan parissa. Lisäksi valmennan nuoria uimareita uimaseurassa ja kuulun Paralympiakomitean urheilijavaliokuntaan.

Näkövammainen laulaja ja laulunopettaja Riikka Hänninen neuvoo näkövammaisten lasten kanssa toimiville Näkökulmia näkövammaisten opetukseen -kirjan alkusanoissa seuraavasti: ”Etsikää (ratkaisun) avaimia erityisen tarkkaan siitä pienestä kädestä, joka pitelee valkoista keppiä tai kiikaria. Hän ei ole oppinut, että elämä on kamalan vaikeaa. Älkää opettako sitä hänelle.” Minä olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni on sisältynyt paljon näitä aikuisia, jotka ovat etsineet kanssani ratkaisuja, antaneet kokeilla rajojani, epäonnistua ja nähneet minut näkövammani ohi, mutta eivät siitä välittämättä.

Koska kukaan ei pysty todella ymmärtämään, mitä näen ja missä tarvitsen apua, varoiteltiin minua paljon myös ”turhasta”. Sitä en yleensä ymmärtänyt vaan huusin vauhdista: ”Joo joo, kyllähän mä näen”. En tajunnut ennen kouluikää, että minulla oli aivan ainutlaatuinen tapa havainnoida maailmaa. Lapsen maailma on juuri sellainen, millaiseksi ympäristö sen hänelle luo. Minulle lapsuus oli täynnä leikkejä, pelejä, seikkailuita ja kavereita, enkä juuri kokenut olevani niin erityinen. Iso kiitos siitä kuuluu rakastavalle perheelle ja suvulle, suvaitseville kavereille sekä ammattitaitoisille ohjaajille ja opettajille.

Uinti kansalaistaitona alkoi jo 6-vuotiaana Espoossa seuran uimakouluista, josta jatkettiin harrasteryhmiin. Kuitenkin vasta 13-vuotiaana sain innostuksen kilpauintiin Kuortaneella nuorten vammaisuinnin Loiskutellen-lajileiriltä. Heti sen jälkeen syksyllä aloitin säännöllisen harjoittelun integroituna seuran kilpauintiryhmään. Vuosien mittaan ohjatut treenituntimäärät ovat jopa nelinkertaistuneet noin 20 viikkotuntiin ja kisakokemusta on tullut muun muassa paralympialaisista (3), MM- tai EM-kisoista (8), SM-kisoista (28). Ura oli tarkoitus huipentaa tänä vuonna Tokion paralympialaisiin, mutta harjoitellaan nyt vielä ja toivotaan, että Tokio saa järjestää turvalliset ja ikimuistoiset kisat ensi vuonna.

Minulle on vuosien varrella kehittynyt vahva paralympiaurheilijan ja kaksoisuraurheilijan identiteetti, joten ainakin näihin aiheisiin ja treenikuulumisiin kohti Tokiota tulen tulevissa blogeissa sekä sosiaalisen median puolella Instagramissa syventymään.

Kuka?

• Antti Latikka
• Ikä: 29
• Seura: Swimming Club Rovaniemi
• Päämatka: 100m selkäuinti
• Luokka: S13
• Paras saavutus: MM-hopea (2017)
• Paralympialaiset: Peking 2008, Lontoo 2012 ja Rio 2016
• Valmentaja: Gerd Büttner
• Seuraa Anttia Instagramissa