Itsepäinen mutta joustava

”Be stubborn about your goals, and flexible about your methods.” Näin lauseen hiljattain ja se puhutteli minua. Suhtaudu tavoitteisiisi itsepäisesti ja keinoihisi joustavasti. Jos minun pitäisi tiivistää urheiluni yhteen lauseeseen, se voisi olla tämä. Tavoite on kaiken aikaa sama: kehittyä 400m juoksijana. Toisaalta olen aina joutunut suhtautumaan harjoitteluuni tietynlaisella joustavuudella; minulla ei ole varaa ehdottomuuksiin.

Elinsiirto vaikuttaa minuun hyvin yksinkertaistettuna siten, että suorituskyvyssä tapahtuu kyllä kehitystä, mutta hitaammin kuin terveellä urheilijalla. Kehoni tuntuu myös tarvitsevan aavistuksen enemmän palautumista. Kun vastustuskykyni on lisäksi tarkoituksella heikennetty (jotta elimistö ei hylkisi vierasta kudosta), jo perusflunssasta toipuminen normaaliin treeniin vie usein tavallista pidempään. Minusta on kasvanut elinsiirtoni ansiosta melko kärsivällinen urheilija, joka yrittää pitää pidemmän aikavälin tavoitteen kirkkaana mielessä.

Joustavuutta vaatii myös, että olen pääsääntöisesti urheillut kokoaikatyön ohella. Työnteko rajoittaa harjoittelulle käytettävissä olevaa aikaa ja lisää kokonaiskuormitusta. Kokonaiskuormitus onkin kroonisesti suhteellisen korkea, eivätkä sen tuomat haasteet ole aina jääneet vieraiksi. Työ on kuitenkin ainoa keino mahdollistaa urheilu, sillä elinsiirtourheilijana en oikein kuulu urheilun eri tukisysteemien piiriin. Olen ikionnellinen siitä, että yhteistyökumppanini ovat vuosien varrella mahdollistaneet arvokilpailuihin osallistumisen, kaikkien muiden kulujen ollessa omilla harteilla. Ihan viime vuosina urheiluakatemialaisuus on tuonut pientä helpotusta etenkin fysioterapia- ja hallimaksuihin.

Tuntuu, että tulevalla kaudella jos koskaan tarvitsen paitsi itsepäisyyttä pitkän tähtäimen tavoitteen suhteen, myös joustavuutta keinoissa. Ensiksi tavoite: vuonna 2023 kilpaillaan näillä näkymin seuraavat MM:t, ja niihin tähtään. Vuoden 2021 MM:t Houstonissa on koronapandemian vuoksi peruttu. Maailman tilanne on täynnä urheiluun heijastuvia kysymysmerkkejä mutta minun täytyy voida luottaa ja uskoa, että vuonna 2023 tilanne on toinen; muuten halu jatkaa nykyisellä tavalla tuntuisi vähintäänkin järjettömältä. Toiseksi joustavuus: viime kaudenkin pääkisat (EM:t) vieneellä pandemialla ja päälle vielä koko kesän kilpailukauden syöneellä jalan rasitusvammalla oli sellainen hopeareunus, että sain edistettyä fysioterapiaopintojani varsin rapsakkaa vauhtia. Nyt kolmannen vuoden puolivälissä minulla onkin jäljellä ainoastaan työharjoitteluja; peruskuntokauden alusta laskien yhteensä reilu puoleksi vuodeksi.

Sote-alan työharjoittelun yhdistäminen kilpaurheiluun on kuulemma tunnistettu haasteeksi, enkä ihmettele. Teen yhden asian selväksi: työharjoittelut ovat minulle fyssariopintojen suola, ja ammatillisesti ne ovat äärimmäisen antoisia ja innostavia. Olen saanut harjoitella loistavien ohjaajien opastuksessa mm. erikoissairaanhoidon moniammatillisissa ympäristöissä. Kokoaikainen työharjoittelu sairaalan aikaisin alkavine aamuineen ja halu olla kaiken aikaa vähintään 110 % skarppina kuormittaa kuitenkin eri tavalla kuin tavallinen työnteko tai teoriaopiskelu. Sairaalan ovista kävelee iltapäivisin usein ulos väsynyt mutta tyytyväinen Pinja.

Työharjoittelu mahdollistaa treenit vain arki-iltaisin ja viikonloppuisin, ja palautumista tunnen tarvitsevani tavallista enemmän. Niinpä tällä kaudella – ulottuen kevääseen asti – fokuksessa ovat maltti volyymissa, treenin laatuun panostaminen ja palautumisen entistä tarkempi huomiointi. Suomeksi sanottuna teen kaikkea samaa kuin normaalisti, mutta vähemmässä määrin. Vaikka päätös on omani, vaatii se silti odotusten sopeuttamista. Tunnen toisinaan pettymystä itseeni, kun en pysty treenaamaan samaa määrää kuin esimerkiksi opintojen huomattavasti kevyempänä 1. vuotena. Tällä tavalla toivottavasti kuitenkin vältän pahimmat sudenkuopat ja etenen maltillisella kehityksellä kaiken aikaa lähemmäksi sitä isoa tavoitetta.

Aiemmissa blogeissa Antti ja Juho valottivat omaa tilannettaan ja kuvasivat urheiluun käytettävissä olevia resurssejaan. Tämä minun tekstini muodostui näköjään nyt jonkinlaiseksi jatkumoksi kyseiselle teemalle. Eri lajien urheilijoiden tarinoiden ja elämäntilanteiden kuuleminen on antoisaa: vaikka olemme erilaisia, moni tuntuu pyörittelevän mielessään samoja kysymyksiä. Miten mahdollistaa mahdollisimman täysipainoinen harjoittelu? Miten hallita kokonaiskuormitusta? Suhtaudu tavoitteisiisi itsepäisesti ja keinoihisi joustavasti – tämä lause resonoi sen verran voimakkaasti, että se ehkä jää omaksi ohjenuorakseni.

Kuka?

• Pinja Ekström
• Seura: Lahden Ahkera
• Ikä: 36
• Vammaluokka: Elinsiirron saaneet
• Parhaat saavutukset: 7 MM-mitalisijaa, 7 EM-mitalisijaa (joista 6 kultaa)
• Ennätykset: 400m 67.90, 200m 29.46, 100m 14.28
• Seuraa Pinjaa Instagramissa