Luontoliikunnan esteettömyys, uusi normaali

Me Yhteiset polut -hankkeessa edistämme yhdenvertaisuutta luontoliikunnan tapahtumien järjestämisessä. Esteetön ja saavutettava tapahtumajärjestäminen ei ole sen kummallisempaa kuin tapahtumajärjestäminen yleensä. Tämä pätee myös luontoliikuntatapahtumiin. Kyse on yleisestä vieraanvaraisuudesta ja hyvästä tavasta.

Monesti kulttuuri ja sen muovaamana asenne ovat suurimmat estävät tekijät luontoliikunnan mahdollistamisessa erityisryhmille. Jos et näe oman näköisiä ihmisiä poluilla etkä lue heistä artikkeleissa, et näe myöskään itseäsi toimijana luonnossa. Sama pätee kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Luontoliikunnassa elää vahvana tarina yksin kairaa kiertävistä eräihmisistä. Todellisuus kuitenkin on, että suurin osa ihmisistä retkeilee yhdessä muiden kanssa. Yksin retkeily on luontoliikunnan harrastajamääriin nähden pienen ryhmän erikoistumista. Se vaatii paljon uskallusta ja osaamista myös hyvällä toimintakyvyllä varustetuilta ihmisiltä. 

Asenteesta päästäänkin haluun ja kykyyn soveltaa. Kysehän ei ole siitä, kuka voi luontoliikuntaa harrastaa, vaan millaisin sovelluksin aivan jokainen voi sitä tehdä. Soveltaminen voi olla esimerkiksi ympäristön muokkaamista, asenneilmapiirin muokkaamista, apuvälineitä, avustajia tai viestintää. Ruohonjuuritasolta ja tarpeesta syntyvät usein parhaat ratkaisut.

Kuka muka tarvitsee esteettömiä luontoliikunnan paikkoja ja tapahtumia?

Usein kuultu fakta on, että esteettömyydestä hyötyvät kaikki. Itse tykkään ajatella asiaa hieman eri vinkkelistä ja näin syventää näkemystä.

Jättämällä esteettömyys- ja saavutettavuusasiat huomiotta menetetään 15–29 % mahdollisista osallistujista vammaisuuden, pitkäaikaissairauden tai iän tuomien haasteiden takia. Henkilömääräisesti tämä tarkoittaa vajaasta miljoonasta jopa yli puoleentoista miljoonaan luontoliikunnasta poissuljettua. Ei mikään vähäinen ihmisryhmä. 

Tästä luvusta puuttuvat vielä väliaikaisesti vammautuneet, jotka kulkevat esimerkiksi kipsi jalassaan kyynärsauvoilla tai pyörätuolilla. Lisäksi estetään tai ainakin hankaloitetaan lapsiperheiden osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi rattaiden kanssa kulkemisen haasteiden takia.

YK määrittää vammaisten ihmisten määrän olevan maailmanlaajuisesti 15 % väestöstä. Liikkumisen ja fyysisen ympäristön esteettömyys mahdollistaa osaltaan lapsiperheiden, liikkumisen apuvälineiden käyttäjien, näkövammaisten ja ikäihmisten osallistumisen. Yksinkertaisilla toimilla siis mahdollistetaan isoille ihmisryhmille yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Luontoliikunnan esteettömyys on usein joustavuutta

Tapahtumia järjestettäessä tärkeään osaan nousevat joustavuus, kyky soveltaa matkoja ja tauottaa toimintaa tarvittaessa. Liikuntavammaiset henkilöt käyttävät merkittävästi enemmän energiaa samaan fyysiseen toimintaan verrattuna vammattomiin henkilöihin. Tämä tarkoittaa nopeampaa väsymistä. Raskaus ja vanhuus eivät ole vammoja tai sairauksia, mutta vaativat samalla lailla soveltamista. Näille ryhmille yhteistä on esimerkiksi levähtämisen tarve. 

Mikäli lepomahdollisuus huomioidaan luontoreitillä tai luontoliikuntatapahtumassa, tulevat huomioiduksi myös aistiyliherkät ja muut helposti väsyvät ryhmät. Tämä saattaa hoitua ihan vain joustavalla aikataulutuksella olemassa olevia levähdyspaikkoja hyödyntäen. Voi olla myös tarve siirrettäville penkeille tai vaikkapa riippumatolle, jotka saadaan tarvittaessa käyttöön.

Monet tämän päivän erikoisuudet ja esteettömyysratkaisut ovat huomisen normaali. Esimerkkejä on monia, muutama mainitakseni: televisio-ohjelmien ja sosiaalisen median videoiden tekstitys, äänikirjat, autojen vakionopeudensäädin, kännyköiden ja muiden laitteiden puheohjaus, automaattiovet. Kuulemma aikoinaan Helsingin metrojärjestelmää suunniteltaessa käytiin kovaakin keskustelua hissien tarpeellisuudesta. Nyt ajatus hissittömästä metrosta kuulostaa absurdilta.

Muutosta tekemässä

Asenneilmapiiriä voidaan muuttaa yhdenvertaisia tapahtumia järjestämällä, mutta tärkeässä osassa ovat myös näkyvyys ja viestintä. Aivan viime vuosiin saakka erityisryhmien luontoliikunta on ollut kesäleirityyppistä, jossa erilaiset ryhmät ovat toimineet omissa ympyröissään. Ei ole syntynyt kohtaamista yhteiskunnan tasolla saati näkyvyyttä oman kuplan ulkopuolella. 

Onkin tärkeää tuoda erityisryhmät osaksi normaalia toimintaa, jotta muutosta saadaan aikaan. Erillistapahtumat eivät ole tätä päivää. Ratkaisut, joita tehdään vain tarvittaessa, ovat aina myöhässä.

Rohkeasti luontoon, olemme teidän apunanne!

Termeistä: Esteettömyydellä tarkoitetaan yleisesti fyysisen ympäristön esteettömyyttä ja saavutettavuudella esimerkiksi digitaalisen viestinnän soveltuvuutta erityisryhmille. Nämä kaksi termiä risteävät osin, esimerkiksi fyysisen ympäristön opasteista puhuttaessa puhutaan usein myös saavutettavuudesta.

Vammainen ei ole ruma sana. Vammainen kuvaa hyvin ihmistä, jolla on jokin toimintakyvyn puute suhteessa toimintaympäristöön. Vammaisuus onkin aina suhteellista toimintaympäristöön. Termejä ei tulisi pelätä siinä määrin, että se haittaa toimintaa tai keskustelua. Jos jäämme kinastelemaan termeistä, unohtuu itse asia. Me vammaiset olemme viime aikoina ottaneet vammainen-sanaa takaisin haltuun, oikeassa kontekstissa, Suomessa ja kansainvälisestikin. Uskalla sinäkin tehdä niin.

Lukuja: THL:n arvion mukaan suomalaisista työikäisistä vammaisia henkilöitä on 7–29 %, riippuen tilastoista. YK taas määrittää vammaisten ihmisten määrän olevan maailmanlaajuisesti 15 % väestöstä.

NIKO HALMINEN

Kirjoittaja on apuvälineteknikko, esteettömien majoitteiden asiantuntija ja Yhteiset polut -hankkeen projektityöntekijä Paralympiakomiteassa.

LISÄTIEDOT

Luontoliikunnan välineitä voi vuokrata SOLIAlta tai Malikkeelta: www.valineet.fi

MUISTA: Yhdenvertaisen luontoliikunnan kokemuspäivä Espoon Oittaalla 9.6.2022