Esteetön reitti norjalaisittain

Norja on suurten korkeuserojen maa, jossa paikalliset retkeilyreittiluokitukset pistävät suomalaisen retkeilijän ajoittain hymyilemään – tai puuskuttamaan otsa hiessä. Helpoksi luokiteltu reitti, joka ”soveltuu vauvasta vaariin” saattaa sisältää aikamoista kapuilua rinteillä jopa nelinkontin.

Norjalaisen ystävämme mukaan maassa ajatellaan, että luonto tulee pitää mahdollisimman luonnontilaisena ja muokkaamattomana, eli luonto saa olla sellainen kuin on ja ihminen kulkee siellä miten pystyy. Toisin kuin Suomessa, ei sorastettuja polkuja tai pitkospuita näy monessakaan luontokohteessa. Välttämättä edes kansallispuistoissa ei polkuja sorasteta luonnon kulumisen ehkäisemiseksi.

Itse alaraajaproteesia käyttävänä en oikein osaa luottaa siihen, että norjalainen helppokaan reitti olisi välttämättä minulle soveltuva – siis jossen ole valmis viettämään reitillä pitkää päivää. Ylipäänsä en koe kovin mieleiseksi kulkea reitillä, jossa joudun jatkuvasti tuijottamaan jalkoihini askelpaikkaa hakiessa, joten hankalakulkuisimmat retkeilyreitit skippaan Suomessakin.

En löytänyt tietoja, millainen kriteeristö Norjassa on varsinaisesti esteettömäksi luokiteltaville retkeilyreiteille, mutta Visit Lyngenfjord -matkailutoimisto antaa esitteessään vinkkejä muutamasta pyörätuolillekin soveltuvasta kohteesta. Kävimme kesälomamatkalla tutustumassa yhteen niistä, Arnøyan saarella sijaitsevaan Årvikmarkan luontopolkuun. Esitteessä esteetön reitti esitellään 1,5km pituisena janareittinä, mutta reitti on kuljettavissa myös ympyrälenkkinä, joka on noin 4km. Luontopolku on viereisen Årviksandin kyläläisten talkootyönä rakentama, mikä vielä lisää polun kiinnostavuutta.

Luontoreitin lähtöpaikkaa nuorisoseurantalolla Årviksandissa merkkaa suuri portti, joka on helppo erottaa. Reitti starttasi hyvin sorastettuna korkeiden vuorten kainalossa. Katulamput kulkivat väylän viertä, joten syksyhämärälläkin kulkeminen onnistunee. Siinä missä toisella puolen polkua häämöttivät taustalla korkeat vuoret, polun toisella puolen maasto oli paikoin soisempaa, paikoin varvikkoa, paikoin matalaa metsää.

Hetken kuljettua polun varrella oli ensimmäinen taukopiste, puutarhapöytä tuoleineen. Koska aamulähtömme teltasta oli ollut vauhdikas ”kamat kasaan ja menoksi” -tyylillä, päätimme syödä eväsleivät jo tässä. Syöminen kannattaa aina, sillä tämän jälkeen askel oli jo kepeämpi porottavan auringon alla.

Pyörätuolilla kulkevan on hyvä varata reitille ponteva avustaja mukaan, sillä vaikka Norjan mittapuuhun maltillisista nousuista  puhutaankin (reitin korkein kohta vain 35 mpy), on käsikaiteetonta mäkeä reitin varrella ihan sykettä nostattavasti. Mäen kaltevuus lie myös enemmän kuin Suomen suositukset. Siinä mihin janareitin on ajateltu päättyvän, sijaitsee hieno taukopaikkakompleksi tulipaikkoineen sekä rampillisine huusseineen ja ruokailukatoksineen.

Eikun eteenpäin. Vuorten rinteiltä syöksyy vettä alas useammassa kohdassa ja reitin äänimaailmaa hallitsevat vesiputouksen ja purojen kohinat. Reitti ohittaa myös vanhan voimalaitoksen rauniot. Vesivoimala oli käytössä vuodesta 1941, kunnes saksalaiset räjäyttivät sen kertaalleen toisen maailmansodan loppupuolella. Kyläläiset kaivoivat lapioilla ja käsityöllä kanavan ja padon saadakseen uutta sähköä. Laitos oli toiminnassa, kunnes Arnøya sai sähköä sisämaasta 1950-luvun puolivälissä.

Mäet loppureitilläkin ovat melko jyrkkiä. Reitti kulkee sorastettuna lähes koko matkan, vain viimeiset muutama sata metriä täytyy kulkea asfalttitien reunaa takaisin parkkipaikalle lähtöportin luokse. Reitin varrella sijaitsee toinenkin parkkipaikka, mutta siitä kulku ei ollut varsinaisesti esteetön, sillä ojan ylittävä kuormalavasilta oli rikki ja parkkipaikka oli melko hienoa hiekkaa.

Oli kiva löytää vuorten maasta reitti, joka oli minunkin helppo kulkea. Kävijöitä oli aurinkoisena elokuun päivänä vain muutama. Muutenkaan saarella ei lisäksemme paljoa turisteja näkynyt. Toivon, että hieno talkooponnistus tavoittaisi enemmän Suomestakin matkaavia.

TIINA NOPANEN

Kirjoittaja on jalka-amputoitu luonnon ystävä. Nopasta voi seurata Instagramissa tilillä @toinenjalkaulkona