Kuulantyöntäjä Teijo Kööpikkä voi olla parayleisurheilun seuraava menestysnimi – ”Olen nyt jo ihan eri ihminen kuin vuosi sitten”

Teijo Kööpikkä

Sunnuntaina Pajulahti-hallissa kilpailtiin parayleisurheilun SM-mitaleista. Yksi hallin kiinnostavimmista urheilijoista ei mitaleille yltänyt, hän ei itse asiassa edes osallistunut. Kuulantyöntäjä Teijo Kööpikkä teki Pajulahti-hallissa omia harjoituksiaan. Hänen edellisestä kisastaan on yli 17 vuotta.

Kööpikkä oli nuorena miehenä lupaava kuulantyöntäjä, alle 20-vuotiaiden EM-pronssimitalisti vuodelta 1999. Hänen miesten 7,26 kilon kuulalla vuosituhannen alussa työntämänsä ennätys 18,84 olisi riittänyt selvään voittoon kesän 2022 Kalevan kisoissa – kilpailussa, jossa Teijon pikkuveli Timo Kööpikkä työnsi hopeaa tuloksella 18,05. Timo-veljen nimissä tosin on Kööpikän perheen kuulaennätys 19,13.

Teijo Kööpikkä joutui lopettamaan urheilu-uransa vuonna 2005 jalkojen lihasrappeuman vuoksi. Se oli kilpailuhenkiselle miehelle kova paikka. Reilu kymmenen vuotta sitten hän alkoi selvittelemään, voisiko lihasrappeuma riittää luokituksen saamiseen parayleisurheiluun. Toiveissa oli päästä taas työntämään kuulaa tasavertaisista lähtökohdista kilpakumppaneihin nähden. Huvikseen harrastaminen ei Kööpikälle ollut vaihtoehto.

– Silloin saamani vastaus oli, että minun vammallani ei ole mitään mahdollisuutta saada luokittelua parayleisurheiluun, Kööpikkä kertoo.

– Sitten muutama vuosi sitten törmäsin videoon Rion paralympialaisten kuulantyönnöstä ja huomasin, että nyt tuolla on kyllä ihan vastaavia tyyppejä kuin minä urheilemassa. Otin yhteyttä parayleisurheilun päävalmentajaan Mikko Peltoseen ja hän ohjasi minut luokittelija Paula Leppäsen pakeille puolitoista vuotta sitten kesällä.

Kööpikällä ei ole ihan tarkkaa diagnoosia selkärankaperäiselle lihasrappeumalleen, joten kesti jonkin aikaa ennen kuin Leppänen sai vahvistuksen sille, että nykykriteeristöllä Kööpikän vamma riittää luokituksen saamiseen.

– Sitten alkoi pohdinta, että lähdenkö nyt oikeasti panostamaan tähän ja asiasta neuvoteltiin kotona. Juhannuksena 2022 se alkoi tuntua varmalta, että haluan tosissaan tähän lähteä ja kotoa on asialle tuki.

– Olen niin kilpaurheiluorientoitunut, että en ollut 17 vuoteen tehnyt juuri mitään treeniä, kun ei ollut motivaatiota. Ensimmäiset neljä kuukautta meni kunnon kohottamiseen, jotta pystyi alkaa taas harjoitella, kertoo reippaasti painoa viimeisten kuukausien aikana pudottanut Kööpikkä.

Mitä on odotettavissa?

Vielä sunnuntain SM-hallikilpailuissa Kööpikkä ei tehnyt paluuta kilpakentille. Hän haluaa tuntea olevansa valmis, kun laittaa taas kilpailunumeron rintaansa.

Heinäkuussa 2023 käydään Pariisissa parayleisurheilun MM-kilpailut ja reilu vuosi myöhemmin samassa kaupungissa kesäparalympialaiset. Ne ovat Kööpikän tähtäimessä. Se vaatii kansainvälisen luokituksen saamista ja MM-kilpailujen kisarajan ylittämistä ennen toukokuun loppua. Tarkoitus on hoitaa molemmat pois alta toukokuun GP-kilpailuissa joko Italiassa tai Sveitsissä.

Kun kyseessä on kaveri, joka on työntänyt nuorena 7,26 kilon kuulaa lähes 19 metriä ja jolle nyt annetaan käteen neljän kilon kuula, mutta toisaalta hänet istutetaan heittotuoliin, niin on vähintäänkin kiinnostavaa nähdä, millaisia tuloksia syntyy. Kööpikkä on itsekin odottavainen. F57-tuoliluokan kuulantyönnön maailman kärki liikkuu 14–15 metrin paikkeilla.

– Kyllä minä jo varmaan alan kahdeksan joukossa olemaan maailman tasolla, eli noin 13 metrin tai vähän alle paikkeilla. Hankala on arvioida, kun olen 17 vuotta pitänyt taukoa ja olen 42-vuotias, niin missä tulee fysiikan kehittymisen rajat vastaan. Nythän se kehitys on ollut tosi nopeaa ja helppoa, kun lähtötaso oli niin matala, mutta katsotaan miten korkealle se nousee, Kööpikkä pohtii.

Hannu Kangas valmentaa

Nykyään Raumalla asuva laihialaislähtöinen Kööpikkä on toiminut valmentajana mm. pikkuveljelleen Timolle ja valmentaa parhaillaankin Kaisa Kymäläistä. Valmennuskuvioiden kautta hänelle on tullut tutuksi keihäsvalmentajana meritoitunut Hannu Kangas, jota hän päätti kesällä kysyä valmentamaan itseään.

– Kun ensimmäistä kertaa viime keväänä Turunseudun Kenttäurheilijoiden parayleisurheiluvalmentajan Janne Keräsen avustuksella kokeilin työntää kuulaa heittotuolista, tuli heti sellainen olo, että tämä on ehkä kuitenkin lähempänä keihäänheittoa kuin kuulantyöntöä vartalon liikkeiden osalta. Työnnön vaikutusmatka rakennetaan ihan eri tavalla kuin pystykuulantyönnössä, kylkien ja rintarangan liikkuvuudella ja ilman, että voi käyttää lantiota.

Sunnuntaina Pajulahdessa tuolikuulan paralympiamitalisti Markku Niinimäki antoi tekniikka- ja harjoitusvinkkejä Kööpikälle ja Kankaalle.

Kööpikkä on silmin nähden innoissaan uudesta urheilu-urastaan, vaikka toivookin, että olisi pystynyt aloittamaan parayleisurheilun parissa jo kymmenen vuotta aikaisemmin.

– Tämä on saanut elämässäni monen muunkin asian järjestymään. Olin fyysisesti aika heikossa hapessa, mutta nyt olen motivoitunut laittamaan itseni kuntoon ja se antaa toimintakykyä arkeen. Meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa maaliskuussa, ja nyt jaksan heidänkin kanssaan touhuta. Nukkumisrytmi ja syöminen on laitettu kuntoon. Olen ihan eri ihminen kuin vuosi sitten, Kööpikkä sanoo.

Tiedote parayleisurheilun SM-hallikilpailuista ja paraurheilun kansainvälisen Pajulahti Gamesin muista päätöspäivän tapahtumista julkaistaan myöhemmin sunnuntaina.