Jouko Grip

Jouko Grip

Jouko Gripistä tuli yksi kaikkien aikojen paraurheilijoista ME-juoksija Olavi ”Tankki” Salosen valmennuksessa.

Grip sairasti lapsena polion, jonka seurauksena hänen vasen kätensä halvaantui. Paraurheilu oli Gripin nuoruudessa 1950- ja 60-luvuilla vielä lapsenkengissä, joten pälkäneläisen nuoren miehen urheilu-uran alku kulki vammattomien sarjassa, urheiluseuranaan naapuripaikkakunnan Valkeakosken Haka.

Nuoruudessa Gripin harjoittelun pääpainopiste oli yleisurheilussa, sillä juoksussa käden toimintakyvyttömyydestä oli vähemmän haittaa kuin hiihdossa, josta oli myöhemmin tuleva hänen leipälajinsa.

Grip kyllästyi urheiluun 15 vuoden iässä, mutta innostus palasi 18-vuotiaana, jolloin hän päätti kysyä valmentajakseen lähistöllä asunutta huippumaileria Olavi Salosta.

Tankki-lempinimellä tunnettu Salonen suostui. Hän oli juossut kymmenen vuotta aiemmin 1500 metrin maailmanennätysajan 3.40,2, joten kyseessä oli kovan luokan juoksumies. Salosen ja Gripin yhteistyö jatkui tiiviisti kymmenen vuotta, ja sen päätteeksi Grip olikin valmis ottamaan paikkansa paralympialaisten korkeimmalta korokkeelta.

– Hän piiskasi minua melkein samoilla metodeilla kuin oli itsekin harjoitellut. Tavoitteenamme oli, että kehittyisin juoksijana aina maaottelutasolle saakka käsivammastani huolimatta. Siihen ei ihan päästy, mutta hän opetti minulle, miten raakaa ja kovaa työtä urheilu on, kun tavoitellaan tosissaan huippua, Grip kertoo.

Gripin normaaliin päivään kuului 7–8 kilometrin aamulenkki ennen työpäivää, jonka jälkeen vuorossa oli päivän pääharjoitus, useimmiten joko 20 kilometrin tai pidempikin juoksulenkki tai 300–1000 metrin kovia intervallivetoja. Viikonloput olivat vapaita sekä töistä että harjoituksista valmentaja Salosen filosofian mukaisesti.

– Kun vuonna 1980 osallistuin ensimmäisiin paralympialaisiini, olin tehnyt niin kovasti töitä, että olin heti valmis pärjäämään. Voitinkin kisani melkein mennen tullen, toteaa Grip. 

Jouko Grip juhlittavana Innsbruckin paralympialaisissa 1984 (kuva: SIU:n arkisto).

Norjan Geilossa käydyt kisat, joista Grip saavutti kolme kultamitalia, olivat talviparalympialaiset, mutta tässä vaiheessa Grip ei ollut vielä selkeästi profiloitunut talviurheilijaksi.

Vuonna 1984 hän voitti viisi paralympiakultaa, kun kesä- ja talvikisat käytiin vielä samana vuonna. Innsbruckin talvikisoista Grip saavutti kolme hiihtokultaa ja New Yorkin kesäkisoista 400 ja 1500 metrin kultamitalit.

Aktiiviurallaan Gripillä ei ollut varsinaista valmentajaa, mutta hän kiittelee maajoukkuetovereiltaan Heikki Miettiseltä ja Pertti Sankilammelta saamaansa valmennusapua. Suomen parahiihdon taso oli etenkin 1980-luvulla järisyttävä. Parhaimmillaan vuoden 1984 talviparalympialaisissa Suomi otti liikuntavammaisten henkilöiden viestissäkin kaksoisvoiton 13 joukkueen kilpailussa.

Grip on siitä harvinainen urheilija, että hän on voittanut paralympiakultaa kolmessa eri lajissa: yleisurheilussa, hiihdossa ja ampumahiihdossa. Kaikkiaan pälkäneläisellä on 18 paralympiamitalia, joista 12 kultaisia. Kun laskuihin otetaan myös MM- ja EM-mitalit, nousee Gripin arvokilpailumitaleiden määrä huikeaan 41:een (26 kultaa, 8 hopeaa, 7 pronssia).

Gripin henkilökohtainen suosikki lukuisten arvokilpailuvoittojen joukossa on vuoden 1992 Albertvillen paralympialaisten ampumahiihdon 7,5 kilometrin matka.

– Minä ja Sveitsin Bernhard Furrer ammuimme viimeisellä ampumapaikalla molemmat nollat, ja hän johti minua siinä vaiheessa väliajoissa 18 sekunnilla. Furrer oli maaliin tullessaan niin varma voitostaan, että tuuletteli maalisuoralla sauvaansa pyöritellen. Tulin häntä myöhemmin maaliin ja olin saanut joukkueenjohtajaltamme Rauno Saurolta väliaikatietoja, että saavutan koko ajan. Painoin täysillä loppuun saakka ja voitin Furrerin 0.6 sekunnilla. Sauvan pyörittely maksoi hänelle paralympiakullan, Grip kertaa.

Gripin arvokilpailu-ura alkoi melko varttuneella iällä, 31-vuotiaana vuonna 1980. Yleisurheilu, joka nuoruusvuosina oli vielä hänen päälajinsa, sai jäädä 1990-luvulle tultaessa.

– Juoksussa tulee aikaisemmin ikä vastaan. Hiihdossa pystyi jatkamaan pidempään huipulla, etenkin sen jälkeen, kun työurani loppui 90-luvun alkupuolella ja pystyin keskittymään paremmin harjoitteluun, Grip sanoo.

Gripin viimeinen arvokisamitali on EM-kisoista vuodelta 1997. Paralympialaisiin hän osallistui vielä Salt Lake Cityssä 2002 ja oli paikan päällä vielä neljä vuotta myöhemminkin Torinossa.

– Se oli upea päätös urheilu-uralle, kun ensin olin ollut seitsemät talviparalympialaiset mukana urheilijana ja sitten kahdeksansiin sain kutsun, kun minut valittiin kautta aikain parhaaksi paralympiahiihtäjäksi ja nimettiin paralympiaurheilun Hall of Fameen, hän muistelee.

INFO

Jouko Grip

  • Syntynyt 10.1.1949 Pälkäneellä
  • Paralympiamitalit: 18 (12 kultaa, 5 hopeaa, 1 pronssi)
  • MM-mitalit: 15 (10 kultaa, 3 hopeaa, 2 pronssia)
  • EM-mitalit: 8 (4 kultaa, 4 pronssia)
  • Arvokilpailumitaleita yhteensä: 41, lajeina maastohiihto, ampumahiihto ja yleisurheilu
  • Yleisurheilun juoksumatkojen ennätykset
    • 400 m: 52,0
    • 800 m: 1.56,2
    • 1500 m: 3.59,4
    • 3000 m: 8.47,8
  • Tunnustuksia:
    • Opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustus (arvo 16 800 euroa) 2005
    • Valinta Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n Hall of Fameen 2006
    • Kutsu Linnan juhliin: 1980 (Kekkonen), 1984 (Koivisto), 1992 (Koivisto), 2006 (Halonen)
  • Työura: Työskenteli 25 vuotta laboranttina UPM:llä. Työuran alussa työskenteli myös Valkeakosken Kemiran tehtaalla.
  • Muuta: Pälkäneen urheilukentän vieressä on kolmen pienoispatsaan kokonaisuus, jossa on Gripin hiihtäjäpatsas, Väinö Sipilän juoksijapatsas ja Toivo Salosen luistelijapatsas.