Tunnelmia Neitsytmatkalta

Erkki Miinala on Suomen maalipallomaajoukkueen pelaaja, paralympiavoittaja (2012) ja Euroopan mestari (2011).

Vajaat neljä kuukautta on aikaa siihen, kun EM-kotikilpailut häämöttävät Liikuntakeskus Pajulahdessa. Olemme juuri palanneet kovasta kansainvälisestä Malmo Men Intercup -turnauksesta, jossa tuloksena oli kahdeksas tila. Tämä oli neitsytmatkamme uuden valmennuksemme alaisuudessa, ja vaikka sijoitus ei tietystikään tyydytä ketään joukkueessamme, niin tässä vaiheessa EM-kisaprojektia on paljon tärkeämpää nähdä ja tiedostaa se, mitä on tuloksen takana.

Malmön turnaukseen lähtiessämme meillä oli etukäteen tiedossa kolme tulokseen varmasti vaikuttavaa realiteettia. Ensinnäkin olemme toimineet nyt noin kolme kuukautta kokonaan uuden valmennuksen alaisuudessa, mikä on pitänyt sisällään kolme leiriä ja lisäksi tehostettua viikkoharjoittelua, jossa uusi päävalmentajamme on ollut aktiivisesti mukana. Fakta oli kuitenkin se, että tämä oli ensimmäinen kansainvälinen turnaus uuden valmennuksemme alaisuudessa, mikä tarkoitti yhteisten toimintatapojen, palaverikäytäntöjen, peliin valmistautumisen ja peli-identiteetin aivan uudenlaista opettelua. Malmössä saimme luotua mielestäni joukkueellemme selkeät ja toimivat rutiinit, miten ja milloin käymme lävitse tulevan pelin, koska puramme ja analysoimme pelatun ottelun annin ja lisäksi paljon pelin sisäisiä toimintatapoja ja käytäntöjä saatiin selkeytettyä, mikä antaa meille luottavaisen ja turvallisen olon tuleviin turnaustilanteisiin.

Toinen iso Malmön turnauksen tulokseen vaikuttava tekijä oli se, että uusi valmennuksemme haluaa antaa kaikille maajoukkuerinkimme pelaajille aidon mahdollisuuden antaa näyttöjä kansainvälisissä peleissä taistelussa paikasta lopulliseen EM-kisajoukkueeseen. Tämä tarkoitti sitä, että pitkälti oli suunniteltu etukäteen peluutus niin, että jokainen pelaaja kuusikostamme saisi hyvin peliaikaa ja sitä kautta mahdollisuuden antaa näyttöjä. Tämä aiheutti kovaa rotaatiota otteluissa. Vaihtoja tehtiin varmasti ulkopuolisen silmin hyvin erikoisissakin tilanteissa, mutta joukkueen sisällä tämä asia ei herättänyt lainkaan närää, vaan teimme nöyrästi töitä toinen toista tukien. Välillä joku pelaajista saattoi joutua todella kovaankin paikkaan kentälle, mutta tämä toimi varmasti loistavana tilaisuutena nuorillekin pelaajillemme oppia käsittelemään kovaa painetilaa.

Kolmas selkeä tekijä Malmön tuloksessa oli joukkueemme kokeneiden johtavien avainpelaajien; itseni ja kapteeni Mattilan pienet vaivat, jotka vaikuttivat taatusti siihen, ettemme pystyneet ihan sataprosenttista panostamme Malmön kentillä antamaan. Taustalla ei ole kuitenkaan mitään vakavampaa, joten uskon tämän lähes kaiken kokeneen kaksikon olevan täydessä iskussa viimeistään Pajulahden EM-kilpailuissa.

Malmön turnauksen ensimmäinen päivä oli joukkueeltamme kokonaisvaltaisesti hermostunut ja niin sanottu opettelupäivä. Avausottelu Ukrainaa vastaan alkoi kaikin puolin levottomasti, liekö ylilatausta ja todella kovaa näytönhalua? Ylilatautuneena maalipallossa peli alkaa helposti viedä miestä, et ole rento, vaan yliyrität puolustuksessa, mikä heijastuu ajoitusvirheinä, liian nopeana reagointina, pallot eivät jää haltuun, vaan pomppivat eteesi tai pahimmassa tapauksessa kauttasi verkkoon. Täysin voitettavissa ollut ottelu valui käsistämme juuri tällaisen ylilatauksen ja jännittyneisyyden vuoksi. Toki avausottelussa myös valmennuksemme kokemattomuus maalipallokentillä aiheutti kaksi rankkaria, mitkä aina tuottavat lisää hermostuneisuutta ja stressiä pelaajille. Perjantain toinen ottelu Iso-Britanniaa vastaan jatkui avausottelun tapaan jännittyneisyyden tiellä, mutta ottelun loppua kohti saimme kasattua rivejämme, rentouduimme ja aloimme tehdä yhdessä töitä niin, että saimme puristettua lopulta voiton.

Perjantai-iltana pidimme joukkuepalaverin, jossa valmennuksen johdolla mietimme yhdessä tapoja saada keskittyminen ottelussa paremmaksi, pelaaminen rennommaksi ja kärsivällisemmäksi ja miten jokainen saisi omat vahvuutensa esiin pelitilanteessa. Tämän jälkeen pelaajisto piti oman palaverinsa; kuusi raavasta miestä makasi limittäin hotellihuoneen parisängyssä ja keskusteli, kuinka saisimme joukkuepuolustamisen tiiviimmäksi, kuinka peliä rytmitetään ja muita pelin sisäisiä asioita sovittiin yhteisesti. Loistava team spirit ja hurtti huumori ovat aina olleet joukkueemme kantavin voima, ja sitä se on edelleenkin!

Tämä yhteishengen nostatus näyttikin tepsivän, kun lauantaiaamusta kohdattiin hallitseva paralympiavoittaja Liettua, niin kentällä oli aivan eri tavalla keskittyvä, uhrautuvasti joukkueena puolustava ja taisteleva Suomi. Valitettavasti itse en pystynyt tuohon tuimaan taistoon osallistumaan, kun lonkkavaivani vaati aamupelin väliin jättämistä, mutta iloisena seurasin joukkueemme upeaa kärsivällistä ja rauhallista pelaamista, josta turha jännitys oli saatu pois. Valitettavasti vain sekunti ennen ottelun päätöstä koimme katkeran maalin tappion, mutta peliesitys oli hieno.

Päivän toisessa ottelussa pääsin itsekin takaisin pelaamaan, ja Belgiaa vastaan omakin tekemiseni kentällä alkoi taas asettua uomiinsa ja pystyin auttamaan joukkuettamme voittamaan. Myös joukkueemme tekeminen jatkui keskittyneenä ja kärsivällisenä. Belgiasta täysin ansaittu voitto, vaikka rotaatio tässäkin ottelussa hieman vaikutti peliimme, niin yksikään pelaajistamme ei turhautunut eikä keskittymisemme herpaantunut.

Liettua- ja Belgia-pelit paljastivat kuitenkin yhden ison kehitysosa-alueen, johon tulemme tulevilla leireillämme kiinnittämään huomiota, eli omien rankkariheittojemme laadun parantaminen niin, että pystymme paremmin rokottamaan vastustajan hyökkäysvirheistä. Toisaalta turnaus osoitti myös sen, että joukkueemme tekee melko vähän omia hyökkäysvirheitä, ja lisäksi olemme parantaneet huimasti rankkareiden torjumistamme. Nyt vähintään puolet rankkareista otetaan kiinni.

Turnaus päättyi sunnuntaina hieman kurittomaan esitykseen Japania vastaan. Tämä kieli ehkä hieman takki auki-asenteesta otteluun lähdettäessä, mikä kostautui henkilökohtaisina puolustusvirheinä ja tarpeettomina hyökkäysvirheinä, joista japanilaiset pääsivät meitä rokottamaan.

Kaikkinensa turnaus oli meiltä tosi ailahteleva, mutta hyvin paljon positiivista on vaatimattoman sijoituksen takana, eikä joukkueessa ole minkäänlaisia huolestumisen merkkejä. Rankkareiden paremman laadun lisäksi tulemme keskittymään hyökkäyspelimme monipuolistamiseen ja heittokovuuden lisäämiseen sekä totta kai joukkuepuolustamisen tiivistämiseen. Uskomme sataprosenttisesti siihen, että tulevat kuukaudet, laadukas arkiharjoittelu, viisi leiriviikonloppua ja kaksi valmistavaa kansainvälistä turnausta ovat riittävät saattamaan joukkueemme niin henkisesti kuin pelillisestikin siihen tilaan, että joukkueemme on valmis yltämään tavoitteeseensa, eli mitaliotteluihin Pajulahdessa. Tähän meidät siivittää jo taatusti hieno ja upeasti tukenamme oleva kotiyleisö!  

Pajulahti 2017 -blogissa julkaistaan 22 kirjoitusta, yksi per viikko aina 18.–22.9. järjestettäviin EM-kilpailuihin saakka. Jokaisella blogitekstillä on eri kirjoittaja. Uusi blogiteksti julkaistaan aina joka keskiviikko.