Vuoden 1991 hopeajoukkue oli täynnä erilaisia hienoja persoonia

Eeva Sorkkila on Suomen naisten maalipallomaajoukkueen entinen päävalmentaja, jonka menestyksekäs valmentajakausi huipentui vuoden 1992 paralympiakultaan Barcelonassa.

"Onpahan taas hauskaa palata noihin vuoden 1991 EM-kisojen muistoihin ja tunteisiin, kun lueskelin vanhoja Etelä-Suomen Sanomien lehtileikkeitä noista kisoista. Itse olin elänyt koko vuoden vain ja ainoastaan maalipallolle, sillä toimin kisojen projektisihteerinä ja sain kokea kisojen rakentamisen alun suunnittelusta sen loppuhuipennukseen finaaleineen ja päätösgaaloineen. Siinä rinnalla kuljin naisten joukkueen kanssa valmentajana erittäin intensiivisen vuoden, jolle saimme valtavan motivaation ja halun harjoitella tosi kovaa Kanadassa edellisenä vuonna voitetun MM-pronssin jälkeen.

Meillä oli Suomen EM:iin asettaa vahva ja kokenut joukkue. Olimme harjoitelleet koko vuoden aktiivisesti sekä fyysisten ominaisuuksien kehittämistä yhteisten kuntosaliharjoitusten kautta että tärkeintä eli itse pelaamista kokoontumalla useina viikonloppuina Helsingissä ja Pajulahden urheiluopistolla. Naiset panostivat tuolloin harjoitteluun tosissaan sekä rahallisesti että ajankäytöllisesti. Joukkueen sisäinen energia oli korkealla ja jokainen pelaaja halusi ottaa vastuuta joukkueen menestymisestä. Joukkueessamme pelasivat Iiris Keitel, Helena Liukka, Tarja Pelkonen, Kaisa Penttilä, Maija Piiroinen ja Saila Tiainen. Pelaajamme olivat kukin omia persooniaan omine ominaispiirteineen ja vahvuuksineen, jotka varsinkin ”konkaripelaajilla” olivat vahvistuneet vuosien myötä. Maija oli meidän heittotykki, suora ja mutkaton persoona hersyvine huumorintajuineen. Tarja oli tekninen ja kova heittäjä, joka osasi hyvin analysoida vastustajan peliä ja luoda toimivia pelistrategioita valmentajan tueksi. Ei ihme, että hänestä tuli jälkeeni menestyksellinen joukkueen valmentaja. Kaisa oli herkkä keskipelaaja, jonka ohi hyvänä päivänä ei päässyt yhtään palloa, hänen liikkuvuutensa ja pallon kuuntelutaitonsa olivat huippuluokkaa. Saila oli meidän filosofi ja pelin analysoija, joka toi luovuutta peliin. Hänen monipuoliset ja teknisesti taitavat heitot aiheuttivat monia mustia hetkiä vastustajillemme. Iiris oli vielä nuori ja kehityksensä alullaan noissa kisoissa. Hän oli liikunnallisesti erittäin lahjakas ja monipuolinen pelaaja. Helena oli ensimmäisissä isoissa kisoissaan ja osoitti kylmähermoisuutensa astuessaan finaalissa ensimmäisen kerran elämässään vapaaheittokilpailussa yksin kentälle omaan heittoonsa.

Kisoissa joukkue osoitti taitonsa ja taistelutahtonsa voittamalla alkulohkossa viidestä ottelusta neljä sekä käymällä tiukan semifinaaliottelun Tanskaa vastaan. Finaalihan oli sitten hermoja raastava jännitysnäytelmä, joka kahden jatkoajan ja vapaaheittokilpailun jälkeen päättyi 4-5-tappioon rakasta länsinaapuriamme Ruotsia vastaan. Kun vapaaheitot ja varsinkin äkkikuolemaheitot alkoivat, käsitin, ettei valmentaja voinut enää laittaa tikkua ristiin asian eteen, joten pistin pitkäkseni vaihtopenkille ja odotin yleisön reaktioista päätteleväni, mitä kentällä tapahtuu. Joukkueen henkistä vahvuutta osoitti myös se, että tappio nieltiin kuin naiset ja melkoisen pian päätimme näyttää todellisen kuntomme Barcelonan paralympialaisissa vuoden päästä ja siellähän se unelma kullasta sitten toteutuikin.

Kisoista jäi päällimmäisenä mieleen onnistumisen tunteet sekä järjestelyjen että joukkueen toiminnan suhteen. Itse olen niin hetkessä olija ja elän tosi intensiivisesti kaikki sekunnit, joten yksittäisten tapahtumien mieleen palauttaminen on tosi vaikeaa. Valmentajaurani päättymisen jälkeen olen havainnut aina silloin tällöin pientä ”kutinaa” vaihtopenkille, kun olen tuomarin tai muussa roolissa seurannut joukkueitten toimintaa. Tänä päivänä peli ja pelaajat ovat kuitenkin aivan eri maailmasta kuin silloin, joten paluuta noihin ”kultaisiin” aikoihin ei ole."

Pajulahti 2017 -blogissa julkaistaan 22 kirjoitusta, yksi per viikko aina 18.–22.9. järjestettäviin EM-kilpailuihin saakka. Jokaisella blogitekstillä on eri kirjoittaja. Uusi blogiteksti julkaistaan aina joka keskiviikko.