Pertti Sankilampi
Luusyöpä ja reisiamputaatio herkässä iässä eivät Pertti Sankilampea lannistaneet. Hän loi huikean uran niin hiihtoladulla kuin työelämässä.
Sankilampi oli 1960-luvun alkupuoliskolla lupaava kempeleläinen hiihtäjän alku, joka ihaili Veikko Hakulista ja haaveili olympialaisista. Parikymppisenä hänellä havaittiin aggressiivinen luusyöpä, joka johti vasemman jalan reisiamputaatioon joulukuussa 1966.
– Minulle oli itsestään selvää, että tapahtui mitä tahansa, niin tulen pysymään tavalla tai toisella urheilun parissa. Palava innostus urheiluun säilyi amputaatiosta huolimatta. Tiesin myös jo silloin, että vuonna 1964 oli perustettu Suomen Invalidien Urheiluliitto (SIU), Sankilampi kertoo.
Kun vuosikymmen oli kulunut amputaatiosta, Sankilammen lapsuuden haave toteutui. Hän ei pelkästään osallistunut ensimmäisiin talviparalympialaisiin Ruotsin Örnsköldsvikissä vuonna 1976, vaan myös putsasi siellä koko palkintopöydän: kolme kultamitalia kolmelta matkalta.
– Oli upea hetki seistä siellä palkintopallilla, kun nuori kuningas Kaarle Kustaa jakoi mitalit. Seisoin siellä kahden sotainvalidin, Otto Malkin ja Tauno Seppäsen keskellä. Hakulinen oli esikuvani, mutta vammautumiseni jälkeen sotainvalidiurheilijat nousivat myös esikuvikseni.
Kaikkiaan Sankilampi voitti neljissä talviparalympialaisissa 13 mitalia, joista seitsemän kultaista. Myös maailmanmestaruuksia latujen rautaiselle tasatyöntäjälle kertyi uran aikana seitsemän ja lisäksi yksi MM-hopea ja neljä MM-pronssia.
Uransa viimeisiksi jääneissä vuoden 1990 MM-kilpailuissa Yhdysvaltain Jacksonissa Sankilampi sai pitää puheen päättäjäisjuhlissa, sillä hän oli ainoa kilpailija, joka oli osallistunut kaikkiin vammaishiihdon arvokilpailuihin vuoden 1974 ensimmäisistä MM-kilpailuista lähtien.
– Rakas kilpakumppanini Samuli Kämi totesi puheen jälkeen tyypilliseen tapaansa, että sinustahan Pertti pitäisi tehdä Suomen ulkoministeri, kun puhuit niin hyvin.
Jacksonin MM-kilpailujen suojelija oli Yhdysvaltain silloisen presidentin puoliso Barbara Bush, joka tosin ei ollut päättäjäistilaisuudessa paikalla. Sankilampi lahjoitti Bushia edustaneille kempeleläisen Polar Electron sykemittarin, ja myöhemmin Sankilammelle saapui kotiin kiitoskirje, jossa presidentti George Bush kertoi mittarin olevan käytössä ja toivotti terveyttä ja hyviä vuosia huippu-urheilu-uran jälkeen.
Sykemittari on suomalainen keksintö, ja ajatuksen alkuisänä voidaan pitää mestarihiihtäjä Pertti Sankilampea. Hän tapasi 70-luvun puolivälissä hiihtolenkillä Kempeleessä Oulun yliopiston elektroniikan professorin Seppo Säynäjäkankaan, jolle esitteli ajatustaan siitä, miten sykettä voisi mitata elektronisesti.
Säynäjäkangas patentoi sykemittarin ja perusti mittareita valmistavan Polar Electro Oy:n. Idean isänä Sankilampi sai toimia sykemittarin prototyyppien testaajana. Säynäjäkankaan yritystoimintaan hän ei lähtenyt mukaan.
Sankilampi aloitti työuransa Kempeleessä 17-vuotiaana omalla maatilalla vuonna 1962. Vammautumisensa jälkeen hän työskenteli Oulu Oy:n klooritehtaalla (1967–1976), sitten 27 vuotta Oulun Invalidien Yhdistyksen toiminnanjohtajana (1976–2003) ja viimeisenä oululaisen Rehapolis-konseptin toimitusjohtajana (2003–2012).
50 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle jääminen ei tuonut muutosta kunnallisneuvos Sankilammen luottamustoimien ja liikunnan harrastamisen määrään. Kovakuntoinen Sankilampi harrastaa liikuntaa keskimäärin kymmenen tuntia viikossa ja hoitaa samoja lukuisia kunnallisia ja ylikunnallisia luottamustehtäviä kuin työuransa aikanakin. Lisäksi hän toimii Oulun Invalidien Yhdistyksen vertaistukirenkaassa vertaistukijana amputoiduille ja syöpään sairastuneille sekä vapaaehtoistyössä kempeleläisissä järjestöissä.
Matti Hannuksen kirjoittamassa ansiokkaassa elämäkertateoksessa ”Voitin elämän – Pertti Sankilammen kunnian latu”, joka päättyy vuoteen 2007, lukee, että Sankilampi jättäisi paikkansa Kempeleen kunnanvaltuustossa vuoteen 2012 päättyvän kauden jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt.
– Petin lupaukseni, mutta minulla on siihen perusteet. Yhteiskunnassa on niin paljon kiinnostavia asioita meneillään, etten malttanut jäädä pois, kun tunsin nauttivani vahvaa kannatusta edelleen, vuodesta 1977 kunnanvaltuustoon kuulunut Sankilampi (kesk.) kertoo.
Reisiproteesien kehitys vammaishiihdossa
Pertti Sankilampi kertoo reisiamputaation jälkeisen ensimmäisen proteesinsa vuoden 1967 alussa olleen käytännössä puujalka. Hiihtäminen sellaisen kanssa oli aluksi hankalaa.
Myöhemmin hänellä oli erikseen ns. siviilijalka ja hiihtojalka, jossa oli polvinivelen toiminnan turvaamiseksi tehtyjä viritelmiä.
– Aina se pelko niissä oli, että polvi lipsahtaa hiihtäessä alta pois. Varmistin sen nahkaremmillä, jotta polvi ei pettäisi.
Reisiproteesien kehitys oli melko pientä vuosikymmenten ajan, kunnes vuosituhannen vaihteessa markkinoille alkoi tulla ns. älyproteeseja. Sankilammella on älyproteesi ollut käytössä vuodesta 2006 lähtien.
– Nyt uusin on tällainen Genium-polvinivel, joka reagoi sata kertaa sekunnissa kaikkiin liikkeisiin. Ottobockin Janne Isokangas sanoikin tätä kokeillessani, että nyt sinulla on Pertti polvessa enemmän älyä kuin päässä.
Hiihtämiseen ei enää tarvita erillistä jalkaa siviilijalan lisäksi. Älyproteesi soveltuu siihenkin erinomaisesti. Tosin Sankilammen mukaan paralympialatasolla reisiamputoidut ovat nykyään suurimmalta osin siirtyneet pystyhiihtäjistä kelkkahiihtäjiksi.
