Special Olympics -maailmankisat ovat valtava kokemus urheilijoiden perheille
Ylpeyden tunne, joka kumpuaa ulos rinnasta, kun katsoo oman lapsen urheilusuoritusta isojen kisojen katsomosta. Se on jotain valtavaa, lähes sanoinkuvailematonta.
Se tunne on isossa roolissa Special Olympics -maailmankisoissa. Sen tunteen ympärille rakentuu Special Olympics -kisojen perheohjelma.
Urheilijat, valmentajat ja joukkueenjohto muodostavat Suomen joukkueen, Sisujengin. He ovat kisojen ajan omassa majoituksessaan ja toimivat yksikkönä. Se on urheilijoille samalla myös itsenäistymisoppia. Osoitus siitä, että he pärjäävät pitkälläkin ulkomaanreissulla ilman vanhempiaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö vanhemmat voisi matkustaa kisoihin ja kannustaa lastaan täysin rinnoin katsomosta. Kisareissun aikana tulee myös tilaisuuksia, jolloin urheilijat saavat viettää aikaa vanhempiensa kanssa.
Vanhemmat voivat rekisteröityä kisareissulle perheohjelman kautta. Suomessa perheohjelmaa koordinoivat Matti Putila ja Helvi Hellstén. He eivät toimi matkatoimistona, mutta tarjoavat vapaaehtoispohjalta koordinointiapuaan ja valottavat kisareissun kokonaisuutta ennen matkaan lähtöä.
Nokialaisen yleisurheilijan Ville Peren perhe, eli äiti, isäpuoli ja Lotta-sisko olivat perheohjelman kautta mukana Arabiemiraateissa vuonna 2019 järjestetyissä Special Olympics -kesämaailmankisoissa. Kesäkuussa 2023 he ovat lähdössä seuraamaan Villen edesottamuksia Berliinin maailmankisoihin. Tällä kertaa mukaan lähtee myös Lotta-siskon mies ja heidän pieni poikansa.
– Yleisurheilukenttä on samanlainen joka paikassa, mutta se tunne, kun katsoi siellä Dubain stadionilla isoissa kisoissa oman pojan juoksemista, oli käsittämättömän hieno, sanoo Villen äiti Taru Haapala.
Perhe oli teettänyt paidat, joissa oli Villen kuva ja luki ”Go Ville Go!”
– Äänikin lähti siellä kannustaessa. 3000 metrin kisassa tuli useampia hylkäyksiä ja jouduttiin odottamaan pitkään kisan jälkeen, kunnes Villen lopullinen sijoitus selvisi, Taru-äiti kertaa.
– Oltiin aivan tulisilla hiilillä, kun valmentaja Niko Leppä asteli lopulta meitä kohti katse ihan vakavana. Mutta sitten hän sanoi, että nyt tulokset ovat tulleet, Ville voitti hopeaa. Se oli todellinen huipennus reissulle.
Taru Haapala kertoo, että Special Olympics -kisojen tunnelma, lämmin yhteenkuulumisen henki on jo itsessään reissuun lähtemisen arvoinen asia. Mutta toki oman lapsen menestys kruunaa kaiken.
– Tunneside omiin lapsiin on tietysti erityinen, mutta kehitysvammaisen lapsen kohdalla siinä on vielä jotakin omanlaistaan. Hän on jotenkin aina siellä ihan sydämen alla, Haapala avaa.
– Kun voi seurata sitä, miten häntä totta kai jännittää ennen reissua ja nähdä sitten, miten hän pikku hiljaa vapautuu ja selkeästi nauttii kisoissa olemisesta. Ja sitten hän tekee parhaansa ja onnistuu, se on niin erilainen tunne. Sitä leijuu ilmassa ja tekisi mieli kaikille saman tien toitottaa, että katsokaa nyt, tässä on meidän Ville.
Sitä tunnetta kun voisi purkittaa ja jakaa muillekin, erityisesti muille kehitysvammaisten lasten vanhemmille.
– Ajattelen nämä Special Olympics -kisat osoituksena muille ihmisille, että kuka vain voi pärjätä ja päästä pitkälle, kun ottaa selvää asioista ja menee rohkeasti mukaan, Haapala toteaa.
Lisätiedot Berliinin Special Olympics -kesämaailmankisojen perheohjelmasta
Artikkeli on julkaistu Special Olympics -lehdessä 1/2023
