Yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus sekä sitoutuneet pelaajat ja ohjaajat – Tässä on RoPS Soveltavan Pallokerhon laadukkaan toiminnan menestysresepti

”Huono kello kauas kuuluu, hyvä vielä kauemmas”, toteaa Rovaniemen Palloseuran Soveltavan Pallokerhon perustaja ja valmentaja Sirpa Oiva ryhmänsä menestystarinasta. Yli 40 pelaajan sitoutuneeksi joukkueeksi kasvaneen pallokerhon pelaajia nähtiin ensi kertaa kansainvälisissä kilpailuissa, kun Melina Mäkimartti ja Julia Niska voittivat Sisujengin jalkapallojoukkueessa kultaa Berliinin Special Olympics -maailmankisoissa.

Soveltavan jalkapallon toiminta sai Rovaniemellä alkunsa vuonna 2016, kun paikallisen Oivan perheen erityislapselle oli löydettävä paikka harrastaa jalkapalloa.

- Poikamme oli siihen asti pelannut pikkuveljensä kanssa samoissa vammattomien pelaajien nuorten joukkueissa, mutta kun niihin ei enää mahtunut mukaan, ajattelin että erityislapsenkin on yhtä lailla päästävä pelaamaan jalkapalloa – kun muutkin saavat, kertoo Sirpa Oiva perustamansa ja edelleen valmentamansa soveltavan jalkapallokerhon alkuajoista.

Santeri Oivan seuraksi Rovaniemen Palloseuran alaisuudessa käynnistettyyn RoPS Soveltavaan Pallokerhoon löytyi pian seitsemän muuta pelaajaa. Alkuperäisestä kahdeksikosta kuusi pelaa edelleen joukkueessa. Heidän ympärilleen on kuluneiden vuosien aikana ehtinyt kasvaa jo reilun neljänkymmenen sitoutuneen harrastajan ryhmä.

- Koronapandemiaa edeltävänä kesänä nähtiin tähänastinen huippulukema, kun mukana oli 45 pelaajaa. Tilanne elää vähän koko ajan, ja kaikki pelaajat eivät välttämättä pääse harrastamaan kaikkina vuodenaikoina. Viimeisin pelaamisesta kiinnostunut nuori ilmoitti juuri tulostaan huomisiin treeneihin, Oiva toteaa kesäkuun 2023 puolessavälissä.

RoPS:n Soveltavan Pallokerhon menestystarinaan liittyy onnistumisia etenkin nuorten pelaajien löytämisessä mukaan toimintaan.

- Joukkueellamme riittää tulevaisuutta, sillä suurin osa pelaajistamme on iältään 10 ja 18 vuoden välillä, ja sukupuolijakauma on tasainen – suunnilleen puolet tyttöjä ja puolet poikia, Oiva laskeskelee.

Pelaajien joukossa on tällä hetkellä esimerkiksi eri tavoin kehitysvammaisia harrastajia, down-nuoria, autismin kirjolla olevia tai muita neuroepätyypillisiä harrastajia sekä liikuntarajoitteisia harrastajia.

- Meillä ei tosin diagnooseja kysellä, aivan kaikki ovat tervetulleita mukaan. Esimerkiksi näkörajoitteisia pelaajia ei tällä hetkellä ole joukkueessa, mutta kaikki, joilla on jonkinlainen erityisen tuen tarve harrastamisessa, ovat tervetulleita mukaan!

Mitä kaikkea on menestyksen taustalla?

Mikä on ollut RoPS:in salaisuus monipuolisen nuorten joukon houkuttelemisessa liikunnan ja urheilun pariin?

- Luulen että tässä pätee perinteinen sananlasku ”huono kello kauas kuuluu, hyvä vielä kauemmas”. Sana on kiirinyt, ja meillä on alueella hyvä maine ja iso status. Esimerkiksi kevättalvella ryhmässämme aloittaneen uuden tytön isä kertoi Lapin läänin tuki- ja osaamiskeskus Kolpeneen kuntoutuslääkärin suositelleen RoPS:in soveltavaa jalkapalloa, Sirpa Oiva iloitsee.

Oiva pitää tärkeänä, että alueen kuntoutusneuvoloissa ja kouluissa osataan suositella harrastuspaikkoja, sillä liikunnallisuus tukee montaa asiaa erityislasten ja -nuorten elämässä. RoPS:in ryhmään koulukavereiden tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ohjauksesta kokeilemaan löytäneitä on onnistuttu myös poikkeuksellisen hyvin sitouttamaan harrastamiseen.

- Meillä käy myös paljon sellaisia, jotka käyvät katsomassa treenejä ja saattavat miettiä vähän aikaa ennen kuin tulevat pelaamaan, mutta noin 80–90 % niistä keitä tulee myös jää. Pidempään jo joukkueessa pelanneilla on tässä iso rooli – on suorastaan häkellyttävän ilo katsoa, kun vanhat pelaajat ottavat uudet avosylin lämpimästi vastaan ja neuvovat heitä pelissä alkuun.

Rovaniemellä on tällä hetkellä RoPS:in jalkapalloryhmän lisäksi tarjolla vain yksi muu joukkuelajin – salibandyn – harrastusmahdollisuus erityistä tukea tarvitseville, mutta Oiva ei usko joukkuelajien suppean tarjoaman olevan ainoa selitys oman ryhmän elinvoimaisuudelle.

- Joukkueen yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden lisäksi meillä on ollut olennaista se, että ohjaajina on ollut jo pitkään samoja henkilöitä – nuoret ovat tottuneet siihen, että olemme aina paikalla. Vaikka meilläkään tie nykyisen kolmihenkisen ohjaajaryhmän muodostumiseen ei ole sujunut ilman haasteita, varsinkin erityistä tukea tarvitseville pysyvyys on tärkeää, ja uskon että ohjaajien sitoutuneisuus on auttanut pelaajien pysyvyydessä ja toiminnan laadussa paljon.

Seuraavana tavoitteena osallistua Etelä-Suomessa pelattaviin SM-turnauksiin

Viimeaikoihin asti RoPS Soveltavan Pallokerhon yhtenä tavoitteena oli saada omia pelaajia mukaan kehitysvammaisten urheilun suurimpaan kansainväliseen kilpailutapahtumaan, Special Olympics -maailmankisoihin.

Tavoite toteutui loppuvuodesta 2022, kun joukkueessa pelaavat Melina Mäkimartti ja Julia Niska valittiin mukaan kesäkuun 2023 Berliinin maailmankisojen joukkueen, Sisujengin, Unified-jalkapallojoukkueeseen. Unified-jalkapallossa kentällä pelaa yhtä aikaa kolme kehitysvammaista urheilijaa ja kaksi vammatonta partneripelaajaa.

Mäkimartti ja Niska etenivät Suomen maailmankisajoukkueen kanssa Berliinin Olympiaparkissa pelatussa jalkapalloturnauksessa menestyksekkäästi loppuun asti, ja toivat kesäkuun lopulla kotiin Rovaniemelle kultamitalit. Lukemin 4–2 voitetussa finaalissa Serbiaa vastaan Julia Niska nousi tähdeksi upealla hattutempullaan.

RoPS:in pelaajia nähdään varmasti Special Olympics -maailmankisoissa jatkossakin, mutta mikä on seuraava tavoite, nyt kun kansainvälinen taso on sillä saralla korkattu?

- Koska Rovaniemeltä on niin pitkä matka pelaamaan Etelä-Suomeen, haaveena ja tavoitteena on ollut löytää sponsori, joka mahdollistaisi meille pelaamisen Erityisryhmien SM-sarjan sekä Helsingin että Hämeenlinnan osaturnauksissa. Toinen vaihtoehto olisi saada toinen SM-osaturnaus vähän lähemmäksi Rovaniemeä, vaikka se varmasti verottaisi sitten taas eteläsuomalaisten joukkueiden osallistumista, Oiva hahmottelee.

”Voi tehdä ja treenata ihan samoja asioita kuin vammattomienkin harrastajien kanssa”

Mitä neuvoja Sirpa Oiva antaisi nyt jo runsaasti kertyneellä soveltavan liikunta- ja urheilutoiminnan kokemuksellaan niille, jotka vasta suunnittelevat omassa seurassaan toiminnan avaamista kaikille halukkaille harrastajille?

- Mielestäni on tärkeää, ettei laiteta toiminnalle ikärajaa eikä kysellä diagnooseja, vaan mahdollistetaan harrastaminen laajasti kaikille niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua harrastaa kokonaan vammattomien muodostamissa ryhmissä. Meillä slogan ”palloilu kuuluu kaikille” on kulkenut koko ajan mukana.

Erityisryhmän ohjaajana pääseekin parhaimmillaan seuraamaan isoja loikkia myös muussa kuin urheilullisessa kehityksessä. Sirpa Oiva iloitsee suuresti siitä, kuinka oman ryhmän keskuudessa paitsi pelitaidot, myös erityistä tukea tarvitsevien pelaajien sosiaaliset taidot ovat kehittyneet vuosien aikana.

- Jalkapallo on hyvä elämäntaitojen opettaja, ja pelaajat ovat pystyneet siirtämään oppimiaan joukkuepelitaitoja myös pelikentän ulkopuolelle. Välillä aina havahtuu siihen, kuinka suuri ero jonkin pidempiaikaisen pelaajan kohdalla on vaikka ihan konkreettisessa käyttäytymisessä verrattuna alkutilanteeseen vuosia sitten.

Oiva näkee, että soveltavan lajiryhmän voi hyvin käynnistää ilman aikaisempaa kokemusta erityistarpeisista harrastajista, ja kannustaa seuratoimijoita lähtemään ennakkoluulottomasti ja rohkeasti toimintaan heidän kanssaan.

- Tietenkin se auttaa, jos on kokemusta – meilläkin on kahdella valmentajalla lähihoitajina ja erityislasten vanhempina taustakokemusta niin ammatin kuin henkilökohtaisen elämän puolelta. Erityislasten, -nuorten ja -aikuisten kanssa voi kuitenkin tehdä ja treenata ihan samoja asioita kuin vammattomienkin harrastajien kanssa, asiat vain pilkotaan pienempiin osiin eikä haukata liikaa kerralla.

Oivan mielestä pelko tai uskomukset siitä, etteivät erityistarpeiset harrastajat voisi oppia samoja asioita kuin muutkin, tai siitä että heidän ohjaajallaan tulisi olla jotakin ylimääräistä erityisosaamista, ovat turhia.

- Kun jokainen harrastaja huomioidaan omana yksilönään eikä verrata toisiin, kehitystarinan näkee parhaiten – ja niinhän on myös vammattomien urheilijoiden kohdalla. Ohjaajalla auttaa eniten osaaminen omasta lajistaan ja kokemus ylipäätään ohjaamisesta – ei tarvitse mitään sen kummempaa erityisosaamista, että voi ohjata soveltavaa toimintaa.


Kuvat Rovaniemeltä: Sirpa Oiva /Rovaniemen Palloseura
Kuva Julia Niskasta Berliinin Special Olympics -maailmankisoissa: Lauri Jaakkola /Suomen Paralympiakomitea

Rovaniemen Palloseura on ollut mukana myös Suomen Paralympiakomitean vuodesta 2020 alkaen vetämässä Avoimet ovet hankkeessa ja -verkostossa, jossa tuetaan suomalaisia urheiluseuroja vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien harrastajien mukaan ottamisessa. Yhteistyössä 14 liikunnan aluejärjestön ja kahdeksan lajiliiton kanssa toteutetun hankkeen rahoittajana toimii opetus- ja kulttuuriministeriö.

Haluatko aloittaa kaikille avoimen toiminnan omassa urheilujärjestössäsi tai kehittää toimintaa pidemmälle?
 
Tutustu Avoimet ovet materiaalipankkiin