Pinja Söyrilä löysi uuden näkökulman juoksemiseen

Ulkoradalla ja auringonpaisteessa juostessa on helppo hymyillä. Pinja Söyrilä joutui laittamaan oman juoksuharrastuksensa uusiksi elinsiirron jälkeen noin kuusi vuotta sitten.

– Maksansiirrosta toipuminen otti oman aikansa – edessä oli muutaman vuoden kestänyt pitkäjänteinen peruskunnon kasvatus. Urheilun aloittamisen jälkeen suosikkilajikseni löytyi ratajuoksu ja erityisesti lyhyet ja keskipitkät matkat. Tavoitteellisuus on siirron myötä tullut myös mukaan harjoitteluuni. Olin toki liikunnallinen jo ennen siirtoa, ja juoksin esimerkiksi puolimaratonin, Söyrilä valottaa.  

Tulevana kesänä hän osallistuu elinsiirron saaneiden EM-kilpailuihin Vantaalla.

– Vantaan EM-kilpailuissa osallistun 400 ja 800 metrin juoksuihin, 4x100 metrin viestiin sekä mahdollisesti 200 metrin juoksuun, riippuen hieman lajiaikatauluista, hän kertoo.

Parikymppisenä Söyrilän juoksuharrastus ei ollut vielä kovin tavoitteellista – aiemmin mainittu puolimaraton sekä maraton olivat kuitenkin tuolloin tavoitelistalla. Vuonna 2010 tehdyn maksansiirron jälkeen liikunta sai syvemmän merkityksen – ja kipinä sen harrastamiseen kasvoi entisestään. Liikunnan vaikutukset ovat selkeitä: unirytmi pysyy tasaisempana, istumatyöläisen selkäkivut pysyvät poissa ja juoksu lievittää stressiä. Treenimäärän ja -tehon kasvun myötä syöminen on myös monipuolisempaa ja säännöllisempää.

– Sairastuin täysin yllättäen lomamatkalla Italiassa noin kuusi vuotta sitten – taustalla ei siis ollut mitään kroonista maksasairautta tai muuta ongelmaa. Vakuutukseni kattoi onneksi ambulanssilennon Suomeen. Olin pari viikkoa tehohoidossa. Sopiva maksasiirre löytyi lopulta viime hetkillä, hän kertaa tapahtumia.

– Liikunnalla on nyt syvällisempi ja kokonaisvaltaisempi merkitys: se pitää minut kunnossa ja ehkäisee myös mahdollisia liitännäissairauksia. Juoksumatkat lyhenivät siirron jälkeen, mutta 400 metrin juoksusta tulikin ylivoimainen suosikkilajini, jolle olen menettänyt nyt sydämeni.                        

– Ajattelen niin, että minun ei kuulu perustella itselleni tai muille miksi liikun, vaan ennemminkin kysyä miksi en liikkuisi – silloin huomaan, että kaikki syyt jättää liikkumatta ovat pitkälti vain tekosyitä. Siirtoni jälkeen oli ajanjakso, jolloin liikkumiseni oli rajoitettua. Tuollainen rajoitus on luonnollisesti pelottava tilanne nuorelle aikuiselle. Nykyään liikun, koska pystyn siihen – ja jotta pystyisin liikkumaan jatkossakin, Söyrilä kertoo.

EM-kilpailuissa sekä omilla kilpailusuorituksilla että ryhmähengellä ja vertaisuudella on yhtä suuri merkitys.  Kentällä ei tuijoteta pelkästään omaa suoritusta, vaan on erittäin tärkeää päästä kannustamaan muita urheilijoita, kokemaan yhteenkuuluvuutta ja nauttimaan iloisesta tunnelmasta.

– Kisoja pitää tulla ehdottomasti katsomaan paikan päälle: pelkkä kisoihin osallistuminen on jo voitto kaikille kilpailijoille. Uskon että tämä riemu ja ilo näkyvät myös katsomoon.

– Tavoitteellinen harjoittelu sopii minulle. Haluan kehittyä edelleen juoksulajeissa, hankkia enemmän voimaa ja saada lisää kokemusta myös muista kisoista, kuten aikuisurheilukilpailuista.

Vaikka juoksu onkin yksilölaji, on joukkue ja sen antama tuki tärkeintä – erityisesti arvokisoissa. Esimerkiksi vuonna 2015 Argentiinan MM-kilpailujen joukkueessa oli monipuolinen joukko urheilijoita, joita yhdisti Suomen edustaminen: jokaisella oli kokemuksia ja tarinoita jaettavana muille.

– Toivon että tulevat EM-kilpailut ja elinsiirroista puhuminen toisivat elinsiirtoprosessin eri vaiheessa oleville ihmisille tietoa. Muistan että siirron jälkeen pohdin pitkään, pystynkö vielä palaamaan juoksuharrastukseni pariin: uskon että moni muu miettii samoja asioita juuri tällä hetkellä. On tärkeää puhua liikunnasta ja näyttää esimerkkiä – ehkä joku motivoituu liikkumaan juuri minun tarinani takia.