Paraurheilu vs vammattomien urheilu: Menestystä järjestelmästä huolimatta?

Kimmo Mustonen

Tämän syksyn integraatiotapaamiset päättyivät keskusteluun valmennusjärjestelmistä. Suomen Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Kimmo Mustosen mukaan paraurheilun erityispiirteistä keskeisimmät ovat paraurheilun luokittelu, vähäisempi medianäkyvyys, urheilijoiden pienempi määrä, erityiset apuvälineet ja yleisen tietouden vähäisyys. Erojen tunnistaminen on tärkeä askel kohti toimivampia valmennusjärjestelmiä, joissa lajiliittotoimijat osaisivat ottaa huomioon myös paraurheilijat.

Lajien valmennusjärjestelmien keskeinen tehtävä on tukea urheilijaa menestymään. Etenkin paraurheilussa pääsy urheilijan polulle voi jäädä lähes täysin urheilijan omalle vastuulle, jos järjestelmä ei tunnista lahjakkuutta. Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa urheilullinen nuori vammautuu, eikä kuntoutushenkilökunta tiedä tai osaa kertoa erilaisista vammaisurheilun mahdollisuuksista.

Menestykseen tähtäävän urheilijan ympärille tarvitaan optimaalinen valmennusjärjestelmä. Se koostuu esimerkiksi osaavista valmentajista ja muista tukihenkilöistä, olosuhteista, kilpailukykyisistä välineistä ja riittävistä talousresursseista, kertoi Mustonen. Suomalaista urheiluakatemiajärjestelmää on rakennettu ja rakennetaan niin, että lahjakkaan urheilijan ympärille pystytään tarjoamaan tukipalveluita ja lajissa tarvittavia olosuhteita. Tämä järjestelmä auttaa myös vammaisurheilijoita.  

– Mutta ensiksi pitää päästä sille polulle, se on paraurheilun avainkysymys, muistutti Mustonen. Ja sitä varten tarvitaan valmennusjärjestelmä, jossa on otettu huomioon paraurheilulajin erityispiirteet.

Useimmissa paralajeissa, kuten lumilautailussa, yleisurheilussa ja uinnissa, valmennusjärjestelmät on integroitu lajiliiton valmennusjärjestelmään mutta käytännön toteutuksessa ollaan hyvinkin eri vaiheissa lajista riippuen. VAU:n hallinnoimissa lajeissa, kuten pyörätuolirugbyssä vannotaan vammaisurheilijan polku -mallin nimiin. Kanadalaiseen LTAD-malliin perustuva polkukuvion avulla on pystytty selkiyttämään eri toimijoiden, kuten joukkueiden, seurojen ja VAU:n roolia polulle pääsyssä ja siellä jo pelaavien urheilijoiden tukemisessa. Seuraavaksi ryhdytään kirjoittamaan auki boccian polkua.

Syksyn muissa integraatiotapaamisissa on käsitelty uusien urheilijoiden rekrytointia ja lahjakkuuksien etsintää, paraurheilun luokitteluavammais- ja paraurheilun käsitteitä sekä lajiliittojen yhdenvertaisuustyötä.