Miten olla ylpeä paravalmentaja suomalaisessa urheilussa?

Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen parayleisurheilija Eetu Kuisman kanssa nuorten paralympiaryhmän leirillä helmikuussa.

Yksi virstanpylväs saavutettiin, kun Leo-Pekka Tähti valittiin vuoden 2016 urheilijaksi Urheilugaalassa. Voisiko vuoden valmentaja olla joskus paraurheilijan tai -joukkueen valmentaja? Sitä muun muassa pohtii Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen, joka on seurannut ja ollut mukana kehittämässä paraurheilua ja -valmennusta lähes 25 vuotta.

- Paljon on menty paraurheilussa eteenpäin monella eri sektorilla, mutta tietyissä asioissa liittyen valmennukseen on kehitettävää ja sehän tarkoittaa myös sitä, että paraurheilija ja -urheilu ei voi kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla, Törrönen taustoittaa.

Törröstä askarruttaa tällä hetkellä erityisemmin neljä asiaa: laadukkaan valmennuksen saaminen urheilijoille, paraurheilijan potentiaalin tunnistaminen, paraurheilun erityispiirteiden tunnistaminen sekä valmentajien arvostus.

Miten saada valmennusta paraurheilijana?

Paraurheilu ei ole vielä samalla tavalla urheilun rakenteissa ja se vaatii aina räätälöintiä. Valmennusprosessi ei sinänsä eroa vammattomien urheilusta.

- Tämä kysymys on iso. Sellainen kokemus ja fiilis minulla on, että paraurheilijana on vaikeampi saada valmennusta. Jos valmennusta pitää etsiä kauan, urheilijalle ehtii tulla epätoivo ja lopettamispäätökset mieleen. Urheilija miettii, välitetäänkö hänestä ja tekevätkö taustat riittävästi töitä uuden valmentajan etsimisessä, Törrönen pohtii.

Törrösen mukaan asiaan ei ole yhtä syytä eikä myöskään yhtä ratkaisua.

- On varmasti osaltaan pelkoja liittyen urheilijan vammaan tai välineisiin. Tämä ongelma on ollut näkyvissä koko oman työurani ajan, vaikka toki joissain lajeissa on menty eteenpäin. Tässä haluaisin haastaa suomalaisia valmentajia heittäytymään ja näkemään paraurheilun potentiaalin myös valmentajan näkökulmasta. Itse nimitän sitä valmennuksen korkeakouluksi, Törrönen kannustaa.

Miten valmentaja tunnistaa paraurheilijan potentiaalin?

Moni paraurheilija harjoittelee vammattomien kanssa samoissa valmennusryhmissä ja urheilijat, joilla on lievempi vamma, voivat urheilla lajien sarjoissakin mukana. Näiden urheilijoiden potentiaalin tunnistaminen ja saattaminen nimenomaan paraurheilijan polulle olisi ensiarvoisen tärkeää.

- Esimerkiksi lievästi kehitys- tai liikuntavammaiset urheilijat voivat hyvinkin olla mukana vammattomien urheilussa, mutta ei osata aina tunnistaa urheilijan oikeaa tasoa. Olisi tärkeää seurata omaa kehittymistä ja verrata sitä esimerkiksi kansainväliseen kärkeen sekä harjoitusmenetelmiin, Törrönen pohtii.

Miten valmentaja ymmärtää paraurheilun erityispiirteitä valmennuksessa?

Paraurheilun erityispiirteitä ovat esimerkiksi vamman vaikutukset arkeen ja harjoitteluun, luokittelu ja levon tarve.

- Paraurheilussa on olennaista hahmottaa kokonaisuus. Se, miten vamma vaikuttaa urheilijan kokonaisvaltaiseen elämään. Esimerkiksi näkövammaisen urheilijan saattaa olla vaikea tehdä kaupassa oikeita valintoja ravinnon suhteen ja liikuntavamma vaikuttaa paljon kehon palautumiseen erityisesti, jos voi käyttää vain tiettyjä lihaksia. Nämä ovat asioita, joista valmentajien tulisi päästä keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia.

Miten olla ylpeä paravalmentaja suomalaisessa urheilussa?

Arvostuksesta ja sen tärkeydestä on puhuttu viime vuosina paljon suomalaisessa urheilussa. Tämä on myös Törrösen mukaan uudempi teema paraurheilun valmennuksessa. Hän vertaa asiaa naisjoukkueiden valmentajiin, jotka vasta viime vuosina ovat nousseet parrasvaloihin.

- Paraurheilussa valmentajalta vaaditaan vielä enemmän ongelmanratkaisutaitoja, soveltamista ja kokeilunhalua. Valmennus lähtee vielä painottuneemmin yksilöllisistä ominaisuuksista ja piirteistä. Täällä on enemmän kysymyksiä ja vähemmän vastauksia, täytyy etsiä ja soveltaa. Paraurheilussa on pakko kokeilla, koska tutkittua tietoa ei ole niin paljoa tarjolla ja toisaalta, jos siihen tukeutuu, on jo myöhässä kansainvälisestä kehityksestä.

Tuomas Törrönen peräänkuuluttaa lisää yhteistyötä urheilijoiden ja valmentajien kesken, tiedon jakamista, valmennusosaamisen kehittämistä ja valmentajien tarinoiden esille nostoa.

 

Teksti on julkaistu Valmentaja-lehdessä 2/2020

Kuvateksti: Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen parayleisurheilija Eetu Kuisman kanssa nuorten paralympiaryhmän leirillä helmikuussa.

Teksti: Leena Kummu
Kuva: Lauri Jaakkola