”Kuin olisi herännyt takaisin henkiin” – Rising Phoenix -elokuva säväytti kotimaisia paraurheiluhuippuja
Suoratoistopalvelu Netflixissä katsottavissa oleva paralympia-aiheinen dokumenttielokuva Nouseva feeniks (Rising Phoenix) on visuaalisesti upea, sopivasti paralympialiikkeen historiaa ja hätkähdyttäviä urheilijatarinoita yhdistelevä teos.
Rising Phoenix, tuhkasta nouseva feenikslintu, on elokuvan yhden päähenkilöistä, pirskahtelevan nuoren pyörätuolimiekkailijan Bebe Vion lempinimi. Mutta yhtä lailla nimi kuvastaa kaikkia elokuvassa esiteltyjä urheilijoita ja laajemmin koko paralympialiikettä, joka on tehnyt aikamoisen matkan yhteiskunnan ylenkatsoman Stoke Mandevillen sotainvalidisairaalan pihamailta nykyiseen glooriaansa.
– Elokuvassa johdatettiin hienosti urheilijoiden tarinoita toisen luokan kansalaisista kohti urheilumenestystä. Paljon on ollut puhetta viime aikoina siitä, tuleeko urheilijoiden osallistua poliittiseen keskusteluun, mutta vammaisurheilun puolella se tapahtuu melkein väistämättä. Meidän urheilussamme on niin paljon kysymys yhdenvertaisuudesta ja jakamattomasta ihmisarvosta. Olosuhteet eivät koskaan lähtökohtaisesti ole meille optimaaliset, toteaa paratriathlonisti Liisa Lilja, joka oli erittäin vaikuttunut elokuvasta.
– Elokuvan urheilijoita yhdistää voimakas usko omiin kykyihinsä, kun yhteiskunta lähtökohtaisesti on nähnyt meidät kyvyttömyyden kautta. Kaikissa elokuvassa esitellyistä urheilijoista oli jotain, johon pystyin samaistumaan, sanoo Lilja, jonka oikea jalka jouduttiin amputoimaan luusyövän seurauksena hänen ollessaan 10-vuotias.
Lilja kertoo, miten hän koki elokuvaa katsoessaan vahvan yhteyden nuoren tupla-amputoidun eteläafrikkalaisjuoksijan Ntando Mahlangun kanssa tämän kuvaillessa tunnetta, joka syntyi tuulen huminasta korvissaan sen jälkeen, kun hyväntekeväisyysjärjestöltä saadut juoksuproteesit mahdollistivat juoksemisen.
– En minä ole vammautumiseni jälkeen niinkään kaivannut juoksemista kahdella tavallisella jalalla, vaan ylipäätään sitä tunnetta, minkä juoksemisesta saa. Se tunne, jonka nämä urheilijat saivat löydettyään oman lajinsa. Kuin olisivat taas heränneet henkiin. Siitä tässä on pitkälti kysymys, Lilja toteaa.
Paralympialiikkeen alkuvaiheet on elokuvassa dokumentoitu tyylillä, liikkeen perustajan Sir Ludwig Guttmannin tyttären Eva Loefflerin johdattamana. Myös prinssi Harry, joka on ollut perustamalla sodassa vammautuneille urheilijoille omaa Invictus-kilpailutapahtumaansa, puhuu elokuvassa paralympialiikkeen merkityksestä ja ennen kaikkea menestyksekkäistä vuoden 2012 Lontoon paralympialaisista.
Pääosassa elokuvassa ovat kuitenkin täysin oikeutetusti hienot urheilijat eri puolilta maailmaa. Burundin sisällissodassa vain 3-vuotiaana hutusissien viidakkoveitsillä silpomaksi joutuneen Jean-Babtiste Alaizen nousu pituushypyn nelinkertaiseksi maailmanmestariksi on äärimmäinen esimerkki paralympialaisten tuhansista pysäyttävistä tarinoista.
Suomalaisurheilijoita ei päähenkilöiksi asti ole yltänyt. Runsaiten ruutuaikaa suomalaisista saa jousiampuja Jere Forsberg, joka voitti Lontoon paralympialaisten finaalissa yhdysvaltalaisen Matt Stutzmanin. Armless Archer -nimellä tunnettu, kädettömänä syntynyt Stutzman kertoo elokuvassa tarinansa.
Stutzman ampuu jousella jalkojaan ja suutaan käyttäen ja pystyy myös ajamaan autoa jaloillaan sekä heittämään koripallon tarkasti koriin kädentynkiensä avulla. Elokuvassa Stutzman kertoo halunneensa tulla isona uudeksi Michael Jordaniksi.
– Nähtävästi meillä on sama idoli. Sinällään Mattin tarina oli minulle pääpiirteittäin tuttu jo entuudestaan. Olemme jutelleet kisojen yhteydessä, mutta emme ole itseasiassa olleet kisoissa vastakkain Lontoon finaalin lisäksi kuin kerran. Silloin Matt taisi voittaa minut, Jere Forsberg muistelee.
– Oli hienoa nähdä näin isolla budjetilla tehty elokuva paralympialiikkeestä. Urheilijoiden tarinat olivat todella pysäyttäviä ja historiaosuudesta tuli hyvin esille, että jousiammunta on ollut liikkeen piirissä merkittävä laji aina sieltä ensimmäisistä Stoke Mandevillen kisoista vuodelta 1948 saakka, kotkalaisjousiampuja jatkaa.
Suomen pyörätuolirugbymaajoukkueen pitkäaikaiselle pelaajalle Jukka Parviaiselle elokuvan kiinnostavinta antia oli luonnollisesti maailman viime vuosikymmenen parhaan pyörätuolirugbynpelaajan, Australian Ryley Battin tarina. Parviainen ja Batt pelasivat vastakkain vuoden 2014 MM-kilpailuissa.
Vielä vuoden 2008 Pekingin paralympialaisissa nuori Batt kipuili identiteettinsä ja urheilijan elämäntapojen kanssa. Australia hävisi finaalissa Yhdysvalloille ja Battilla jäi paljon hampaankoloon.
Vuoden 2012 ja 2016 paralympialaisissa painoa pudottanut Batt johdatti maansa paralympiakultaan. Rion finaalin jatkoajalla joukkue sai revanssin Yhdysvalloista.
– Hemmetin hienosti tehty elokuva, mutta tarinoissa mentiin aika puhtaasti vamma edellä. Olisin kaivannut elokuvalta urheilullisesti enemmän. Minkä takia esimerkiksi Ryley Batt on niin kova urheilija? Se osuus jäi muissakin tarinoissa vähän uupumaan, Jukka Parviainen pohtii.
Samaa tematiikkaa käsittelee elokuvassa myös jalka-amputoitu brittisprintteri Jonnie Peacock.
– Vuonna 2011 kaikissa haastatteluissa kysyttiin aina ensin jalastani. Ennen Lontoon kisoja ja niiden jälkeen painopiste siirtyi tarinasta urheiluun. Se oli upeaa nähdä, Peacock sanoo elokuvassa.
Rising Phoenixissä painopiste on taas vammoissa ja ihmiskohtaloissa, mikä on ymmärrettävää, kun paralympialaisille haetaan laajalla Netflix-levityksellä uusia ystäviä. Jousiampuja Forsberg toteaa, että elokuvan katsominen sai odottamaan entistä kuumeisemmin seuraavaa mahdollisuutta päästä esiintymään paraurheilun suurimmassa ja kauneimmassa tapahtumassa. Forsberg on yksi viidestä suomalaisurheilijasta, jotka on jo nimetty elo-syyskuulle 2021 siirtyneisiin Tokion paralympialaisiin yhdessä yleisurheilijoiden Leo-Pekka Tähden, Toni Piispasen, Amanda Kotajan ja Marjaana Heikkisen kanssa.
Kritiikkiä Rising Phoenix ansaitsee suppeasta henkilökatalogista. Syystä tai toisesta kaikki elokuvan päähenkilöt ovat liikuntavammaisia urheilijoita, vaikka paralympialaisissa kilpailee myös runsaasti näkövammaisia urheilijoita ja pienemmässä mittakaavassa myös kehitysvammaisia urheilijoita. Myöskään vaikeavammaisia henkilöitä ei ole valikoitunut päähenkilökategoriaan.
Rising Phoenix on katsottavissa Netflix-suoratoistopalvelusta. Siirry Netflixiin tästä.
