Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa: Vammainen naisurheilija altistuu herkimmin seksuaaliselle häirinnälle

 Tyhjä pyörätuoli, jalkaproteesi, lentopallo, vesipullo

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry on julkaissut tutkimuksen, jossa selvitettiin, ovatko urheilijat kokeneet tai havainneet seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää viimeisen viiden vuoden aikana urheilutoiminnassa. Tutkimusraportti löytyy täältä.

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 48 lajiliiton 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat urheilijat. Kysely lähti noin 160 000 urheilijalle ja vastauksia saatiin 9018. Vastaajista paraurheilijaksi itsensä määritteli noin 80 henkilöä. Alhaisen vastaajamäärän takia tuloksia paraurheilijoiden osalta ei voida pitää yleistettävinä eikä yksityiskohtaisia paraurheilijoita koskevia tutkimustuloksia näin ollen voida julkaista. 

– Valitettavan usein tämänkaltaisissa tutkimuksissa vähemmistöjen ääni jää kuulumattomiin juuri siksi, että otos ei ole tilastollisesti merkittävä. Tällöin ei päästä oikein kunnolla käsittelemään siellä taustalla olevaa aitoa ilmiötä, tässä tapauksessa sitä, että vammaisurheilijat kokevat häirintää muita todennäköisemmin. Tulokset olivat todella huolestuttavia, toteaa Paralympiakomitean pääsihteeri Riikka Juntunen.

SUEKin tutkimustulosten mukaan vähemmistöryhmään kuuluvat urheilijat altistuvat muita herkemmin häirinnälle. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti vammainen naisurheilija altistuu herkästi seksuaaliselle häirinnälle.

Paralympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtaja ja parahiihtäjä Sini Pyy tunnistaa vammaisen urheilijan, ja erityisesti vammaisen naisurheilijan riskin joutua helpommin häirinnän kohteeksi. 

– Vammaisten asema on heikompi muillakin yhteiskunnan alueilla, kuten työelämässä, ei pelkästään urheilussa. Valitettavasti nämä asenteet näkyvät myös urheilun saralla, mikä asettaa vammaisen urheilijan alttiiksi häirinnälle. Vammainen urheilija ei voi välttämättä olla yhtä itsenäinen kuin vammaton, ja riippuvuus avusta, esimerkiksi oppaan, valmentajan, vanhemman tai avustajan, voi altistaa urheilijan hyväksymään esimerkiksi epäasiallista kommentointia normaalia arkea enemmän. On ensiarvoisen tärkeää, että riskit tunnistetaan, niistä puhutaan ja niihin osataan puuttua, jotta urheilu on turvallista kaikille, Pyy painottaa. 

Riikka Juntunen korostaa, että häirintään puuttuminen on jokaisen urheilussa mukana olevan asia. 

– Olennaista on, että jokaisessa harjoituksessa on turvallinen ilmapiiri ja meillä jokaisella on vastuu siitä. Tämä ei ole vain valmentajien tai urheilijoiden asia, vaan ihan jokaisen toimijan. Meillä pitää olla myös paremmin tiedossa, miten toimimme häirintätilanteissa. Yksi tämän tutkimuksen tuloksista on, että häirintää ja syrjintää kokeneet ovat olleet tilanteessa todella yksin. Näin ei saa eikä voi missään nimessä olla, Juntunen toteaa.  

Tutkimustulosten mukaan seksuaalisen häirinnän muodoista yleisin oli häiritsevä puhe. Sini Pyy toivoo tutkimustulosten herättävän keskustelua, madaltavan kynnystä puuttua epäkohtiin ja ottaa olemassa olevat työkalut häirinnän kitkemiseksi laajempaan käyttöön. 

– Niin sanottu "pukukoppipuhe" voi parhaillaan lähentää joukkuetta ja lisätä sen yhtenäisyyttä, mutta epäasialliset kommentit, seksuaalissävytteiset vitsit ja ala-arvoinen läpänheitto eivät kuulu urheiluun sen enempää kuin ne kuuluvat työelämäänkään. Pahimmillaan muiden urheilijoiden tai muiden joukkueen henkilöiden epäasiallinen käytös voi estää urheilijan täysipainoisen harjoittelun tai lopettaa mukavan harrastuksen. Näihin tilanteisiin puuttumiseen tarvitaan rohkeutta ja siihen haluan kaikkia urheilun parissa toimivia kannustaa, Sini Pyy toteaa. 
 
Paralympiakomitea on sitoutunut urheilun yhteiseen tavoitteeseen kitkeä häirintä pois urheilusta. Työ vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä yli lajirajojen ja asian esiin nostamista urheilijoiden, valmentajien ja muiden toimijoiden keskuudessa.  
 
– Sen jälkeen, kun uusi, entistä laajempi Paralympiakomitea aloitti toimintansa vuoden alussa, olemme päivittäneet kurinpitosääntömme ja yksi lähikuukausien tärkeimmistä tehtävistä on jalkauttaa säännöt ja sitouttaa laaja lajiverkostomme niihin. Urheiluyhteisöllä on käytössä hyviä työkaluja, joita toivottavasti hyödynnetään jatkossa aktiivisesti. Paralympiakomitean urheilijavaliokunta on isona apuna mukana häirinnän vastaisessa työssä ja toimii tärkeänä linkkinä urheilijan ja komitean välillä, Juntunen linjaa. 
 
Väestöliiton Et ole yksin -palvelussa voi keskustella mahdollisista häirintätapauksista ammattilaisen kanssa. SUEKin ILMO-palveluun voi ilmoittaa nimellä tai nimettömänä, mikäli havaitsee rikkomuksia. 
 
Urheiluyhteisön työkaluja häirinnän kitkemiseksi löytyy mm. seuraavista linkeistä:

Ladattavat tiedostot