Aisti Sport haluaa olla suunnannäyttäjä maalipallon seuratoiminnassa

Maalipallon juuret kumpuavat Suomessa vahvasti yhtäältä paikallisten näkövammaisyhdistysten ja toisaalta näkövammaisten oppilaitosten toiminnasta. Kun yhteiskunta on muuttunut, on maalipallon lajikulttuurinkin muututtava.

Näkövammaiset henkilöt ovat jo pitkään käyneet pääasiassa koulunsa osana normaaliopetusta eikä nuorten näkövammaisten yhteys paikallisyhdistyksiin enää ole niin tiivis kuin vielä viime vuosituhannella.

Maalipallo on kuitenkin näkövammaisille henkilöille kehitetty laji. Sillä ei ole ns. emolajia vammattomien urheilun puolella. Koska emolajia ei ole, ei myöskään maalipalloilijoille ole ollut urheiluseuroja, joiden osaksi liittyä. Niinpä on täytynyt lähteä kehittämään omaa seuratoimintaa. Suomessa etulinjassa tässä ovat kulkeneet espoolainen Old Power ja lahtelainen Näpäjä.

Vantaalainen Aisti Sport on edellä mainittuihin seuroihin nähden nousukas, reilu kolme vuotta sitten pääkaupunkiseudulla asuvien entisten näpäjäläisten perustama seura. Seuran toimintaperiaatteissa on kuitenkin sellaista raikkautta, että se voi hyvinkin tulla näyttämään 2020-luvulla mallia paitsi muille maalipalloseuroille myös muille seuroille ylipäänsä.

– Tarkoituksena on viedä eteenpäin inkluusiota. Eli että näkövammaiset ja vammattomat tekevät yhdessä ja pelaavat yhdessä. Seurassa on pelaajia ja muita toimijoita sekä näkeviä että näkövammaisia, avaa seuran perustaja ja miesten maalipallomaajoukkueen pelaaja Miika Honkanen.

– Maalipallotoiminnan, eli kahden viikoittaisen lajiharjoituksen sekä turnausten ja muiden tapahtumien lisäksi meillä on Aisti Play -liikuntakerho lapsille. Siellä näkövammaiset ja vammattomat lapset voivat harrastaa yhdessä monipuolisesti liikuntaa. Tänä syksynä pienempien lasten kerho on ollut täynnä, mutta vanhempien lasten kerhossa on ollut vähän tilaa. Molemmissa on sekä näkeviä että näkövammaisia lapsia, Honkanen sanoo.

– Vuonna 2020 käynnistimme Aistin alaisuudessa näkövammaisten jääkiekkotoiminnan ensimmäisinä Suomessa, hän jatkaa.

Alkuvuodesta 2020 Aisti Sportista tuli ensimmäinen vammaisurheilun erikoisseura, joka sai Tähtiseura-ohjelman tunnuksen, Tähtimerkin. Tähtiseura-ohjelma on Suomen Olympiakomitean, lajiliittojen ja liikunnan aluejärjestöjen laatuohjelma, joka kehittää ja tukee suomalaisen urheilun keskeistä vahvuutta: seuratoimintaa.

Honkanen itse näki vielä teini-iässä ennen kuin perinnöllinen sairaus vei näkökyvyn lähes tyystin. Hänellä on omakohtaista tuntumaa jalkapallo- ja salibandyseuroista ja halu tuoda seurakulttuuria yhä vahvemmin myös maalipallon pariin.

– Pohja ei ole maalipalloleireissä ja kokeilutapahtumissa, vaan viikoittaisessa tekemisessä ja arjen työssä. Seura luo väylän tulla lajiin mukaan ja valita sieltä sitten oma polkunsa. Osa menee harrastajatasolle ja osa etenee huipuiksi, mutta kaikki pitää pystyä ottamaan mukaan, Honkanen sanoo.

Aisti Sportin harjoituksissa on mukana sekä näkeviä että näkövammaisia, tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia laajahkolla ikähaitarilla reilusta kymmenestä vuodesta yli kolmikymppisiin. Nuorimmat pelaajat ovat vuonna 2018 Aisti Sportissa aloittaneet Paavo Tulisalo ja Eemi Utriainen.

– Olin kaksi vuotta sitten kesällä näkövammaisten lasten leirillä, jossa pelattiin maalipalloa ja Miika oli siellä ohjaamassa. Hän ehdotti minulle, että kävisin kokeilemassa Aisti Sportin treeneissä ja siitä lähtien olen käynyt aika lailla joka viikko treeneissä, kun niitä on ollut, kertoo Eemi tiestään vantaalaisseuran toiminnan pariin.

– Olin jo monta vuotta osallistunut alaikäisenä maalipalloleireille, joita järjestetään Pajulahdessa ja Jyväskylässä muutaman kerran vuodessa. Sitten toissa syksynä kuulin Eemiltä, että tällainen seura on olemassa. Olen käynyt jokaisessa treenissä, mihin vain olen ehtinyt, sanoo Paavo, joka harrastaa myös sokkopingistä ja uintia.

Molempia poikia kiehtoo maalipallossa sen sosiaalisuus.

– Yleensä kaikki lajit, mitä näkevät kaverini koulussa pelaavat, ovat sellaisia, että minä en niissä pysy perässä. Jos koulussa pelataan vaikka pesäpalloa tai jotain muuta, jossa pallo tulee tosi kovaa päin, niin olen yleensä ihan takana, eikä minulle tule ikinä palloa. Maalipallo on laji, jossa kaverini ihmettelevät, miten minä pysyn sen pallon perässä. Tämä on se laji, jossa minä pärjään, Eemi toteaa.