Soveltava jalkapallo paisui isoksi Rovaniemellä
Aamu on hiljainen Rovaniemen keskuskentällä. Koronaviruspandemian vuoksi kenttä on ollut keväällä tavallistakin hiljaisempi, etenkin näin kahdeksan aikaan aamulla.
Sitten kaksi nuorta miestä astelee porteista sisään palloa kantaen. Santeri Oiva ja Vili Korhonen ovat heränneet aikaisin päästäkseen heti aamusta tekemään sitä, mistä pitävät eniten. Potkimaan palloa.
Koronakeväänä joukkueharjoitukset ovat olleet tauolla, mutta näillä nuorilla miehillä – kuten heidän joukkuekavereillaankin – palo pelaamiseen on niin kova, että keinot ovat kyllä löytyneet. He edustavat Rovaniemen Palloseuran erityisryhmää, viralliselta nimeltään soveltavan jalkapallon joukkuetta.
20-vuotias Santeri on vanhin Sirpa Oivan neljästä lapsesta. Santeri pelasi pitkään nappulafutista FC Lynxin ja sittemmin FC Santa Clausin yleisessä ryhmässä, muiden ikäistensä poikien kanssa. Noin 13-vuoden iässä alkoi vauhdissa pysyminen olla vaikeaa. Santeri jäi ryhmästä pois.
– Mietin, että miten voi olla, että tämänkokoisessa kaupungissa ei ole mitään joukkuelajia erityisryhmille, sanoo Sirpa Oiva.
Santa Clausissa erityisryhmän perustamisesta ei innostuttu, mutta Oivan nuorempi poika pelasi Rovaniemen Palloseuran junioreissa samassa joukkueessa kuin RoPSin silloisen toimitusjohtajan Petri Jaatisen poika.
Jaatinen otti kopin Oivan ehdotuksesta perustaa RoPSiin erityisryhmä. Kun mukaan saatiin myös Rovaniemen kaupungin erityisliikunnanohjaaja Katriina Merkkiniemi ja paikallisen kehitysvammaisten asumisyksikön Kevätportin ohjaaja Heli Sieppi, alkoi kaikki olla valmista ryhmän käynnistämiselle.
– Treenit käynnistyivät tammikuussa 2016 ja silloin mukana oli kahdeksan pelaajaa. Nyt on menossa viides vuosi ja pelaajia on parhaimmillaan 45, Sirpa Oiva kertoo.
Yksi alkuajoista saakka mukana olleista pelaajista on 13-vuotias Taavi. Lapin Kansa -sanomalehti teki jutun uudesta joukkueesta. Taavi näki sen ja innostui kokeilemaan.
– Jalkapallo on aina kiinnostanut minua, eikä minulle ollut löytynyt sopivaa harrastusta. Kun Rovaniemellä aloitti soveltava joukkue, niin lähdin siihen mukaan, Taavi kertoo.
Jalkapallossa Taavia kiehtoo erityisesti maalinteko. Hän viihtyy hyvin joukkuetovereidensa seurassa. Nyt hänelle on löytynyt toinenkin liikuntaharrastus.
– Olen ollut yhden talven ajan rovaniemeläisen judoseuran Koyaman sovelletun judon ryhmässä, Taavi sanoo.
Parhaat eväsleivät
Sirpa Oiva on tehnyt valtavan työn RoPSin soveltavan jalkapallon ryhmän eteen. Neljän ja puolen vuoden aikana häneltä ovat jääneet väliin vain yhdet harjoitukset.
Yksin Oiva ei ole kuitenkaan joutunut ryhmää pyörittämään. Kun osallistujamäärä on noussut, myös ohjaajia on tarvittu lisää. Tällä hetkellä ohjaajina ovat Oivan lisäksi Antti Valtiala, Jarmo Harju, Juulia Vaara ja Sampo Oiva.
– Jos vertaa tavallisen nappulaliigajoukkueen valmentamiseen, niin tässä on enemmän mukana vähän kaikessa. Pelireissuille lähdettäessä tulee aina valmistettua varmuuden vuoksi eväät vähän useammallekin kuin pelkästään itselleni ja Santerille, kun saattaa olla, että joltain on unohtunut omat eväät kotiin, Sirpa Oiva sanoo.
– Oulusta turnausreissulta palatessa yksi pelaaja tuli sanomaan, että ”sinä olet Sirpa kyllä maailman paras valmentaja, teet kaikista parhaat eväsleivätkin”, Oiva naurahtaa.
RoPSin soveltavan jalkapallon ryhmässä on 15 tyttö- ja naispelaajaa. Se on iso luku, kun vertaa tyttö- ja naispelaajien määrään erityisryhmien jalkapallon SM-sarjaa pelaavissa joukkueissa; vain 31 tyttöä tai naista yhteensä 514 pelaajan joukossa.
RoPS ei vielä ole osallistunut SM-sarjaan. SM-sarjassa on vuosittain kaksi turnausta, yksi Helsingissä, yksi Hämeenlinnassa. Matkat Rovaniemeltä muodostuisivat pitkiksi. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, sanoo Sirpa Oiva. Tulevaisuudessa SM-sarjaan osallistuminenkin voisi olla mahdollista.
Yksi RoPSin naispelaajista on 21-vuotias Julia, joka on ollut mukana soveltavan jalkapallon ryhmässä puolitoista vuotta.
– Kuulin ryhmästä kaveriltani, joka pelasi jo siellä. Ensimmäisiin treeneihin meno jännitti todella paljon, mutta niistä jäi erittäin innostavat ja iloiset fiilikset, Julia toteaa.
– Innolla odotin jo seuraavia treenejä. Minut otettiin tosi hyvin vastaan ja sain olla oma itseni, hän jatkaa.
Parasta RoPSin ryhmässä on Julian mukaan juuri se, että voi olla juuri sellainen kuin on.
– Ketään ei kiusata. Yhteishenki on hyvä ja kaikki ovat kavereita. Lisäksi jalkapallon pelaaminen kehittää kuntoa ja siinä oppii uusia taitoja sekä saa uusia ystäviä, Julia sanoo.
RoPSin soveltavan jalkapallon ryhmä on ollut viime vuosina vakiovieras Oulussa ja Kokkolassa järjestettävissä erityisjalkapalloturnauksissa. Viime vuonna seitsemän RoPSin pelaajaa osallistui kahdelle Pajulahdessa järjestetylle Special Olympics -jalkapalloleirille ja yksi leiri järjestettiin Rovaniemelläkin.
– Nyt meiltä oli lähdössä naispelaajia Suomen Special Olympics -joukkueen matkassa Ruotsiin Gothia Cupiin pelaamaan kesällä, mutta koronaviruspandemian vuoksi turnaus peruuntui, Oiva kertoo.
Soveltavan jalkapallon ryhmästä on tullut reilun neljän vuoden aikana tärkeä osa Rovaniemen Palloseuraa. Pelaajat käyvät saattamassa Veikkausliigassa pelaavan miesten edustusjoukkueen pelaajat kentälle vuosittain parissa ottelussa. He ovat muutenkin äänekkäitä ja ylpeitä RoPS-kannattajia.
– Kun meidän pelaajamme saivat pari vuotta sitten oikeat RoPSin pelipaidat, niin sen tiesivät pian kyllä kaikki kaupungilla, Sirpa Oiva naurahtaa.
Miesten joukkueen pelaajat ovat myös vierailleet usein soveltavan jalkapallon ryhmän harjoituksissa. Julian suosikki on keskikenttäpelaaja Eetu Muinonen, Taavin puolestaan nuori puolustaja Juho Hyvärinen. Kaikkein läheisin RoPSin pelaaja soveltavan jalkapallon ryhmälle on ollut kuitenkin kokenut espanjalaismaalivahti Antonio Reguero.
Viime kauden jälkeen Reguero siirtyi RoPSista Helsingin Jalkapalloklubiin. Jotain hänen läheisistä väleistään soveltavan jalkapallon ryhmään kertoo se, että Reguero järjesti heille jäähyväistilaisuuden. Siellä joukkue lahjoitti Reguerolle RoPSin sinivalkovärein kuvioidut villasukat. Espanjalainen oli silmin nähden liikuttunut.
Soveltavan jalkapallon ryhmä on saanut hienosti paikallisia yhteistyökumppaneita.
– Se on tärkeää, koska peli- ja leirimatkat ovat niin pitkiä. Yhteydenotot ovat tulleet nimenomaan sponsoreilta meille päin. Moni on huomannut, mikä noste RoPSin soveltavalla jalkapallolla on. He haluavat olla tukemassa sitä, että jalkapallo kuuluu kaikille, Sirpa Oiva sanoo.
