EUCAPA-konferenssi: Missä nyt mennään ja onko mikään muuttunut?
Kuva: Ruotsalaisprofessori Lars Kristén ja Swing ping pong.
Osallistuin ensimmäiseen kansainväliseen kongressiini runsaat 20 vuotta sitten. Piipahtelen satunnaisesti, koska matkailu vaatii sekä aikaa että rahaa. Silti kongresseja ja opintomatkoja on ehtinyt kertyä jo toistakymmentä. Espanjan Madridissa syys-lokakuussa 2014 järjestettyyn eurooppalaiseen EUCAPA-kongressiin (European Congress on Adapted Physical Activity) osallistui noin 300 tutkijaa ja kehittäjää, joista noin 15 suomesta.
Eteenpäin on menty
Erityisliikunnan ”perheeseen” on tullut lisää maita. Vammaisten henkilöiden liikkumismahdollisuudet ovat parantuneet. On yhä vähemmän on maita, joissa ei olisi tarjolla lainkaan vammaisurheilua tai ruohonjuuritason erityisliikuntaa. Myös erilaiset pienet vammaryhmät ja aiemmin näkymättömämmät erityisliikunnan vähemmistöt tunnistetaan paremmin. Esteettömyydestä tiedetään enemmän ja siitä puhutaan kaikkia, eikä siis vain pyörätuolia käyttäviä henkilöitä hyödyttävänä asiana. Erilaisten apuvälineiden valikoima on laaja ja uusia innovaatioita, sovelluksia ja reseptikirjoja löytyy joka lähtöön. Erilaisia verkostoja, hankkeita ja nettipohjaisia palveluita on enemmän kuin koskaan.
Olen viimevuosien aikana pettynyt kolmeen asiaan: inkluusion tilaan, konferenssien esteettömyysjärjestelyihin/ vammaisten osallistujien pieneen määrään sekä eräänlaiseen näköalattomuuteen. Inkluusiopuheesta huolimatta erityisliikunta (tai soveltava liikunta, tai vammaisurheilu) on edelleen ammattilaisten liike, jota johtavat valkoihoiset, vammattomat miehet. Liike, joka polkee omia arvojaan vammaisten henkilöiden tasavertaisesta osallistumisesta.
Kongressin kanssa samanaikaisesti järjestettiin ”Inclusive sports week”, kaikille avoimia vammaisliikunnan kokeilutapahtumia. Mutta onko se inkluusiota ja mitä tapahtuu viikon jälkeen?
Unescon tutkijana Irlannin Traleessa toimiva Carla Filomena da Silva haluaisi lopettaa puheen erillispalveluista ja soveltamisesta. Hän haluaisi universal design -periaateen sisään liikuntaan ja urheiluun.
– Meidän pitää alkaa luoda enemmän juttuja, jotka soveltuvat sellaisenaan kaikille, da Silva muistuttaa.
Esteellisyyden ja osallistumattomuuden pirullinen kehä
Konferenssi järjestettiin yliopiston ei-niin-kovin-esteettömissä tiloissa, joihin toki tuotiin porrashissit ja viittomakielen tulkit. Mutta todellisesta esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ollaan kaukana. Toni Piispanen, yksi konferenssin pääpuhujista, kertoi matkansa paralympiavoittajaksi ja muistutti urheilijoiden kaipaavan kunnioitusta myös arjessa. Voisiko osa sitä kunnioitusta olla luonteva esteettömyys ja tavallisten vammaisliikkujien huomioiminen erilaisten seminaarien ja tapahtumien järjestelyissä?
Reseptikirjojen sijaan todellista osallisuutta
Konferenssissa esiteltiin yli 200 ohjelmaa, projektia, tutkimusraporttia tai toimintamallia ympäri maailmaa. Esimerkkinä ruotsalaisen professorin Lars Kristénin pöytätenniksen ”Swing ping pong” -laite, jossa pöytätennispallo ripustetaan narusta pelaajan vyötärön korkeudelle. Vinkki oli hyvä esimerkiksi liikunnanopettajalle, mutta mietin jälleen konferenssin tavoitetta. Painopisteen pitäisi olla liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden osallisuuden lisäämisessä eikä uusien reseptien keräämisessä erityisliikunnan kokkikirjoihin. Vinkkejä varten on jo olemassa erilaisia nettipohjaisia ja maksuttomia palveluita, kuten Theinclusionclub.com.
Voidaanko kulttuurisia käytäntöjä edes kääntää toiseen kulttuuriin, kysyi antropologian tohtori David Howe.
– Tiedämme, että esimerkiksi Suomessa on hyviä malleja ja käytäntöjä erityisliikuntaan. Mutta se mikä toimii yhdessä maassa, ei välttämättä toimi toisessa.
Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun lehtori Jyrki Vilhulle myönnettiin erityispalkinto eurooppalaisen EMDAPA-koulutuksen kehittämisestä.
Kannattiko käydä?
Osallistuminen kansainväliseen seminaariin tai kongressiin voi antaa uusia ideoita, auttaa arvioimaan ja kehittämään omaa työtä ja on mainio verkostoitumisen paikka. Huonoimmillaan aikataulut eivät pidä, tulkkaus ja/tai tekniikka tökkii ja puhujat ovat joko huonosti valmistautuneita tai tilaisuuteen sopimattomia. Seminaarit eivät kuitenkaan koskaan ole turhia. EUCAPA sai muistamaan että ”erityisliikunnan ammattilaisina olemme osa ongelmaa ja kaikille avoimen liikunnan ratkaisua", kuten David Howe asian puki sanoiksi.
Joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.
EUCAPA-konferenssi järjestetään joka toinen vuosi. Edellisen kerran se järjestettiin Irlannissa 2012 ja seuraavana on vuorossa Tšekin Olomouc 2016.
Euroopan soveltavan liikunnan järjestön kotisivut: www.eufapa.eu
Kuva: Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun lehtorille Jyrki Vilhulle myönnettiin Madridissa erityispalkinto euroop- palaisen EUDAPA-koulutuksen kehittämisestä.
