Paraboccialle piristysruiske Tokion kisoista – ”Räjäytetään pankki vuonna 2023”

Boccialla on Suomessa kahdet kasvot. Yhtäältä se on etenkin maakunnissa kukoistava invalidi- ja eläkeläisyhdistysten suosikkilaji. Toisaalta se on vaikeavammaisille suunnattu kesäparalympialaji, jota Suomessa aktiivisesti harrastaa vain kourallinen ihmisiä.

Kun maajoukkuevalmentaja Jan Huopainen puhuu bocciasta, hän tarkoittaa nimenomaan parabocciaa, eli paralympialajia, jossa palloa heitetään tai vieritetään kourun avulla pelikentälle.

– Boccian ongelma Suomessa ja käytännössä kaikissa Pohjoismaissa on ollut, että boccia mielletään harrastelajiksi, eli että mennään johonkin kuntoutukseen ja vähän heitellään, Huopainen aloittaa.

– Minun ja (Paralympiakomitean valmennuspäällikkö) Tuomas Törrösen tavoitteena on ollut, että paraboccian arvostus pitää nostaa sinne, minne se kuuluukin. Se on todella kova paralympialaji.

Toinen syy paraboccian alennustilaan on Huopaisen mukaan ollut välineissä.

– Bocciavälineet, joilla lajia on Suomessa päässyt kokeilemaan, ovat olleet rännikouruja. Jos vähän oletkin lajista kiinnostunut, niin se kyllä lopahtaa siihen, kun sinulle lyödään sellainen sadevesiränni eteen, Huopainen puuskahtaa.

Paralympiakomitean alaisuudessa toimivalle Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIAlle on viime vuosina saatu asiallisia kilpakouruja, laadukkaita palloja ja näiden lisäksi käsi- ja päälähettimiä, joilla kaikkein vaikeimmin vammaiset pelaajat pystyvät laittamaan pallon kourusta liikkeelle.

Välineiden lisäksi myös sitoutuneen peliavustajan löytäminen on iso haaste. Avustajan olisi pelitilanteessa hyvä olla aina sama, etenkin kourupelaajien kohdalla, jotta yhteistyö pääsee hioutumaan mahdollisimman saumattomaksi.

Vaikka parabocciaa ei televisiolähetyksiin asti yltänyt, näkyi Tokion paralympialaiset positiivisesti myös kiinnostuksena parabocciaa kohtaan. Uusia pelaajia pääkaupunkiseudulle tuli sen verran, että Huopainen ja Törrönen panivat pystyyn alkuun pari kertaa kuukaudessa Helsingin Mäkelänrinteen lukiolla kokoontuvan harjoitusryhmän. Jatkossa harjoitusvuorojen määrää voidaan lisätä.

– Näillä vuoroilla ainoastaan treenataan. Ihan kilpaurheilutreeniä. Sen lisäksi voi käydä pelaamassa ja harrastamassa yhdistyksen vuorolla tai muualla, Huopainen sanoo.

Yksi syksyn uusista kokeilevista pelaajista Mäkelänrinteen vuorolla on Vivi Virtanen.

– Sosiaalisessa mediassa on tullut viime aikoina tosi paljon vastaan paralympialajeja ja siitä tuli sellainen innostus itselle, että olisipa jotain lajeja, joita voisi harrastaa ja ehkä jopa vähän päiväunimaisesti, että jospa voisikin jossain lajissa kehittyä niin hyväksi, että pääsee kansainväliselle tasolle pelaamaan, Virtanen toteaa.

– Vaikeavammaisille henkilöille ei ole hirveän montaa lajivaihtoehtoa ja minulle se käytännössä olisi boccia. Niinpä me kaveriporukalla päätettiin lähteä kokeilemaan ja nyt meitä täällä pari tyyppiä onkin ensi kertaa, hän jatkaa.

Huopaisen mukaan uudet pelaajat ovat lupaavia, mutta heidän kanssaan edetään maltillisesti.

– Kansainvälisiin kilpailuihin ei kannata kiirehtiä ja mennä sinne ennen kuin on valmis. Se on urheilijan ja valmennuksen ajan haaskausta. Urheilijalle tulee helposti turhautuminen, kun mennään kisoihin kovin odotuksin ja tullaan pää painuksissa kotiin. Taso maailmalla on erittäin kova, Huopainen sanoo.

– Ajatukseni näiden uusien pelaajien kanssa – ja lisääkin uusia mielellään otetaan mukaan – on treenata ihan älyttömästi ja sitten tulla räjäyttämään pankki vuonna 2023, hän jatkaa.

Marras-joulukuussa pelataan paraboccian EM-kilpailut Espanjan Sevillassa. Sinne Suomesta lähtee kokenut joensuulainen Jari Rummukainen avustajansa Iida Nivajärven ja valmennuskaksikon Jan ja Laura Huopaisen kanssa. Rummukainen voitti Kiipulan kuntoutuskeskuksessa syyskuun lopussa käydyissä EM-karsintaotteluissa hämeenlinnalaisen Juho Lehtosen voitoin 2–1 ja ansaitsi paikan Sevillan kisoihin.

Suomella on ollut edustajia paralympialaisten bocciaturnauksessa vain kerran. Leena Särelä ja Vesa Koivuniemi pelasivat Pekingin kisoissa vuonna 2008.