Pakilan Vedon Sisusompa-ryhmässä hiihdetään ja tehdään kaikkea muutakin hauskaa
– Kaverit, metsä, hiihto, jalkapallo, Teemu ja Nelli, luettelee Eino Leppänen.
Eino on 11-vuotias down-poika Helsingistä. Einon luettelemat asiat ovat hänen mielestään parhaat puolet Pakilan Vedon Sisusompa-erityisryhmässä, johon hän on viime vuodet kuulunut.
Sisusompa on pääasiallisesti hiihtoryhmä, mutta kuten Einon listauksesta voi huomata, siellä tehdään myös paljon muuta, liikutaan monipuolisesti ja pidetään hauskaa.
– Jos on tullut toimintaan mukaan syksyllä, niin on saattanut vasta talvella tajuta olevansa hiihtoseurassa, Einon isä Tapani Leppänen naurahtaa.
Teemu ja Nelli ovat Sisusompa-ryhmän valmentajat, erityisopettajaksi opiskeleva Nelli Korhonen ja nuori hiihtovalmentaja Teemu Weck. He ovat isossa roolissa Sisusompa-ryhmän lämpimän ilmapiirin luomisessa ja sitä kautta ryhmän suosion kasvattamisessa.
Sisusompa-ryhmän äiti on Iira Riihilahti. Hän teki työuransa erityisopettajana ja liikunnanopettajana. Riihilahti oli käynnistämässä aikoinaan soveltavan jalkapallon toimintaa Helsingin Jalkapalloklubissa. Hänen poikansa Aki on entinen maajoukkuepelaaja ja nykyinen HJK:n toimitusjohtaja.
– Asun Helsingin Pirkkolassa ja Pakilan Veto toimii vieressä Paloheinässä. Ajattelin, että kun hiihto on minulle tuttu liikuntamuoto, niin lähdin katsomaan, millaista täällä on ja tälle tielle olen jäänyt, Riihilahti kertoo.
Soveltavan liikunnan ryhmän perustaminen Pakilan Vetoon tuntui luontevalta, kun Riihilahdella oli aiheesta jo runsaasti kokemusta ja Nelli Korhonenkin oli samalla alalla. Sisusompa aloitti toimintansa syksyllä 2019.
Uuden ryhmän vauhtiin pääseminen ottaa usein aikansa. Sisusompakin lähti liikkeelle kahden pienen pojan kanssa. Nyt osallistujia on jo kymmenkunta.
– Hiihto on tietysti talviaikaan päälaji, mutta me teemme paljon kaikenlaista: syksyisin retkeillään metsässä otsalamppujen kanssa, sitten on käyty pelaamassa minigolfia ja frisbeegolfia ja pyöräily on ollut tosi suosittua. Lapset voivat myös itse pyytää, mitä haluaisivat seuraavilla kerroilla tehdä, Riihilahti toteaa.
– Harrastamme monipuolista, iloista liikuntaa, joka kehittää monipuolisesti niin motorisia kuin yhdessä tekemisenkin taitoja. Kun meillä on kolme valmentajaa, niin pystymme jakautumaan pieniin ryhmiin ja aina kun lähdetään johonkin, niin on tarpeeksi paljon käsiä ja jalkoja mukana, hän jatkaa.
Eino Leppäsen isä Tapani sanoo, että usein omien vanhempien ohjauksessa uusien asioiden opettelu ja kokeileminen voi olla lapselle korkeamman kynnyksen takana kuin ns. ulkopuolisen ohjaajan opissa ja osana ryhmää.
– Meidän Einollakin saattaa sen ensimmäisen askeleen ottaminen olla hankalaa, mutta sitten kun hän ensimmäisen kerran tekee jotain, niin haluaa sitten tehdä uudestaankin. Onhan hänen hiihtotaitonsa melkoisesti kehittynyt Sisusompa-ryhmässä, Tapani Leppänen sanoo.
– Hiihtäminen on mukavaa ja mäen laskeminen myös. Yhdellä suksella hiihtäminen ja takaperin hiihtäminen ovat vaikeita, Eino toteaa.
Eino on keväällä lähdössä kaverinsa kanssa ensimmäistä kertaa kehitysvammaisille suunnatulle Special Olympics -perheleirille Pajulahteen.
Pakilan Vedolla on Sisusompa-ryhmän harrastajien lisäksi riveissään myös lupaava nuori kelkkahiihtäjä Henri Kössö, joka on osallistunut kuluvana talvena parahiihdon kansallisen kilpailusarjan Para Hiihto Cupin kilpailuihin.
Pakilan Veto on yksi Paralympiakomitean koordinoiman Avoimet ovet -hankkeen pilottiseuroista. Hankkeessa tuetaan urheiluseuroja ottamaan vammaisia ja tukea tarvitsevia harrastajia mukaan seuran toimintaan.
Kuvat: Tapani Leppänen ja Nelli Korhonen
