Pulkkinen ja Kokko ensimmäisinä suomalaisina kovatasoisessa näkövammaiskiekkoturnauksessa Kanadassa

Jukka Pulkkinen ja Joni Kokko

Jukka Pulkkinen ja Joni Kokko olivat ensimmäisinä suomalaispelaajina mukana näkövammaiskiekon Canadian National Blind Hockey Tournamentissa, joka pelattiin maaliskuun lopulla Kanadan Torontossa. Kaksikon mukana reissussa oli myös Paralympiakomitean lajikoordinaattori Thomas Jalas.

Turnaukseen osallistuneet pelaajat jaettiin turnauksen alla joukkueisiin. Espoolainen Pulkkinen, 50, ja helsinkiläinen Kokko, 23, päätyivät Seeing Ice Dogs -nimiseen kokoonpanoon, joka ylsi lopulta turnauksen finaaliin. Ice Owls -joukkue voitti suomalaiskaksikon edustaman joukkueen jatkoajalla 4–3, joten Pulkkisella ja Kokolla oli kotiin tuomisina hopeamitalit ja valtavasti uusia kokemuksia ja oppia lajista, joka rantautui Suomeen reilu kaksi vuotta sitten.

Pulkkinen pelasi jääkiekkoa Espoon Palloseurassa 12-vuotiaaksi asti, kunnes harjoitusmotivaatio laski sen verran, että hän jättäytyi pois kunnianhimoisesta junnuporukasta, joka porskutti myöhemmin B-junioreiden Suomen mestareiksi.

Pulkkisen näkökyky heikentyi sairauden myötä aikuisiässä. Hän saattoi aika ajoin käydä jäällä pelailemassa lasten kanssa tennispallolla tai koiran kanssa hippaa pelaten, mutta jääkiekon pariin hän ei uskonut enää palaavansa ennen kuin kuuli näkövammaiskiekosta.

– Ennen Pajulahden näkövammaiskiekkoleiriä tammikuussa 2020 minulla oli ollut seitsemän vuoden tauko siitä, kun olin viimeksi vetänyt luistimet jalkaani. Siitä, että minulla oli ollut pelipaita päällä, oli 36 vuotta. Lopetin silloin 12-vuotiaana ja palasin 48-vuotiaana, Pulkkinen laskee.

Joni Kokon näkövamma on synnynnäinen, eikä hän ollut koskaan oppinut kunnolla luistelemaan ennen Pajulahden leiriä. Muita lajeja, esimerkiksi jalkapalloa ja salibandya heikkonäköinen Kokko oli pelannut, ja jääkiekko – erityisesti Helsingin IFK – olivat aina olleet lähellä sydäntä.

– Vieläkin opettelen luistelemista, mutta olen kyllä kehittynyt tosi paljon siitä, millaista se oli alussa. Minulla on kilpailuviettiä, mutta en ole koskaan innostunut sokkona pelattavista näkövammaislajeista. Näkökykyä on sen verran, että tykkään mieluummin käyttää sitä kuin pelata sokkona, Kokko toteaa.

Maalivahdit sokkoja, kenttäpelaajat heikkonäköisiä

Näkövammaiskiekossa kenttäpelaajat saavat käyttää jäljellä olevaa näkökykyään. Maalivahtien sen sijaan tulee olla B1-luokan urheilijoita, eli käytännössä sokeita, ja heidän silmänsä on muutenkin peitetty. Kuvio on päinvastainen kuin näkövammaisten jalkapallossa, jossa maalivahti on näkevä pelaaja ja kenttäpelaajien silmät on peitetty.

Näkövammaiskiekkoa pelataan pitkälti tavallisen jääkiekon säännöin. Peliväline on erilainen; metallinen, kuulalaakereita sisältävä kiekko on halkaisijaltaan 14 senttiä ja sen korkeus on viisi senttiä.

– Maalit ovat 30 senttiä tavallisia jääkiekkomaaleja matalampia. Varmaan sen takia, että vedotkin jäisivät matalimmiksi, eikä 350-grammainen kiekko tulisi niin usein kypärään, Jukka Pulkkinen pohtii.

Lämätä ja taklata ei turvallisuussyistä saa. Paitsiot ja pitkät kiekot ovat suoraan jääkiekon säännöistä. Isoin sääntöpoikkeus liittyy siihen, että hyökkäysalueelle saapumisen jälkeen kiekollisen joukkueen on suoritettava onnistunut syöttö pelaajalta toiselle ennen kuin lupa maalintekoon annetaan.

Tuolloin tuomari painaa sähköpillin 3–5 sekunniksi pohjaan, jolloin maalivahti tietää, että lupa maalintekoon on tullut. Maalintekolupa on voimassa siihen asti, että syntyy maali tai tulee muusta syystä pelikatko tai kun kiekko palaa keskialueen puolelle.

– Tälle säännölle on hyvät perusteet. Jos joku hyvin näkevä ja hyvin luisteleva pelaaja saa omassa päässä kiekon, niin hänhän voisi joka kerta vain luistella yksin kentän toiseen päähän ja tehdä maalin. Nyt saadaan vähän pelillistä puolta siihen ja puolustajat ehtivät paremmin mukaan, Pulkkinen sanoo.

Näkövammaisjääkiekossa pelaajat on luokiteltu muun näkövammaisurheilun tapaan luokkiin B1, B2 ja B3. B1-luokan urheilijat ovat käytännössä sokeita, B2-luokan urheilijat vaikeasti heikkonäköisiä ja B3-luokan urheilijat heikkonäköisiä.

Näkövammaisjääkiekossa joukkueesta kentällä olevien viiden pelaajan yhteenlaskettu pistemäärä (B3 = 3 pistettä, B2 = 2 jne.) saa olla 13 pistettä. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että hyökkääjät ovat B3-luokan pelaajia ja puolustajat B2-luokan pelaajia. Kanadan turnauksessa tosin luokituksia ei avoimessa sarjassa katsottu.

Kanadan opeilla kotimaista peliä eteenpäin

Pulkkinen ja Kokko esiintyivät Kanadan turnauksessa edukseen, kuten hopeasijasta voi päätellä. Pulkkinen onnistui turnauksen aikana kolmesti maalinteossa ja keräsi lisäksi useamman syöttöpisteen. Kokkokin sai yhden syöttöpisteen.

Pulkkinen nosti turnauksesta asioita, joista Suomessa voitaisiin ottaa mallia:

– Valmentajat ohjasivat tuolla aktiivisesti heikommin näkeviä, huusivat penkiltä mihin suuntaan ollaan menossa ja tuleeko nyt purkaa kiekko vai luistella. Myös puolustajien ja sokon maalivahdin välinen kommunikaatio on tärkeää, Pulkkinen sanoo.

– Sitten kun kiekko on sen verran tavallista jääkiekkoa isompi, niin puolustavan pelaajan ei kannata aina lähteä kovalla vauhdilla kiekollista pelaajaa kohti, koska silloin hänet on helppo pelata ulos, vaan jäädä blokkaamaan vetoa. Ison kiekon osuminen puolustajan varusteisiin on aika todennäköistä.

– Pelikovuus oli myös tuolla toista kuin Suomessa, vaikka taklata ei saakaan. Me olemme aika herrasmiesmäisiä heihin verrattuna, pohtii Pulkkinen, joka saikin turnauksen herrasmiespelaajan palkinnon.

Kanada on näkövammaiskiekon kehto ja lajin mahtimaa. Myös Yhdysvallat on näkövammaiskiekossa pitkällä, vaikka siellä lajilla on pohjoista naapuria lyhyemmät perinteet. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on kymmenkunta NHL-jääkiekkoseuraa, joiden alaisuudesta löytyy näkövammaiskiekkojoukkue. Mm. Colorado Avalanchen suomalaistähti Mikko Rantanen on käynyt kokeilemassa näkövammaiskiekkoa.

Suomessa laji on hyvässä nosteessa siihen nähden, että koronaviruspandemia pyörähti päälle käytännössä heti ensimmäisen kotimaisen leirin jälkeen. Lajia Suomessa pyörittää vantaalainen Aisti Sport -seura. Aisti järjestää yhdessä JYPin kanssa näkövammaiskiekon tapahtumapäivän 7. toukokuuta Jyväskylässä, Killerin jäähallissa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset tapahtumapäivään täältä.

Säännölliset treenivuorot Aisti Sportilla on perjantai-iltaisin Myyrmäen jäähallilla Vantaalla klo 22–23.30 sekä yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten ja Espoon Seudun Näkövammaisten kanssa Espoon Matinkylässä tiistaisin klo 15.15–16.15. Aistilla on lisäksi lasten ja nuorten Aisti Games -jäävuoro Myyrmäen hallissa lauantaisin klo 12–13.